Pääkirjoitus 12/2016

 


  Eettistä lihaa?


Kasvissyöntiä on totuttu rajatiedon piirissä pitämään tavoiteltavana, lähes normina. Tähän on olemassa pitkät perinteet jo sadan vuoden takaa, toisaalta ollaan oltu mukana myös eläintenoikeuksia puolustavassa liikehdinnässä. Viime aikoina yhdeksi motiiviksi on tullut ilmastonmuutos. Joillakin motiivina on ollut oma terveys ja hyvinvointi.

Erilaisilla ruokavalinnoilla on valtavia taloudellisia vaikutuksia. Niin suuria, että ne ovat houkuttaneet monenlaiseen lobbaukseen ja manipulointiin. Tässä Ultrassa Ilona Kanto kirjoittaa sokerihuijauksesta: jättimäiset ruokafirmat ja tuottajien lobbausjärjestöt ovat päässeet vaikuttamaan puolueettomiksi luultuihin tutkimuksiin.

Kasvissyönti nyhtökauroineen ja härkiksineen tuntuu tänä vuonna tehneen lopullisen läpimurron valtavirraksi. Kaiken tämän jälkeen pari kuukautta sitten koettiinkin aikamoinen yllätys, kun terveeseen elämään ja ruokavalioihin keskittynyt kustantaja Atar julkaisi uutuuskirjan Pihvin puolustus – kohti kestävää lihantuotantoa.

Ympäristöaktivisti ja kasvissyöjä Nicolette Hahn Niman oli aikanaan niellyt purematta väitteet siitä, että lihansyönti, ja nimenomaan pihvikarja, on kaiken pahan alku ja juuri. Pihvin puolustuksessa Niman käy läpi keskeiset syytökset ja osoittaa ne virheellisiksi. Laiduntamisen on ajateltu aiheuttavan eroosiota ja aavikoitumista. Mutta kasvinsyöjänä karja voi parantaa maata ja lisätä sen hiilipitoisuutta - auringonvalon kasvattama ruoho muuttuu lihaksi ja maidoksi.

Nautoja on pidetty myös ilmastonmuutoksen suurena syyllisenä. Nimanin mielestä tässäkin on yksinkertaistettu liikaa: nauta pikemminkin palauttaa hiilen takaisin sinne minne se kuuluukin.

Ekologisilla syillä nautaa siis ei voi syyllistää. Mutta entäpä terveys? Emmekö ole jo vuosikymmenten ajan kuulleet, kuinka punainen liha ja eläinperäinen rasva ovat ihmisten terveyden suurimpia uhkaajia? Eivät muuten ole. Mutta vaikka tietoisuus tästä on koko ajan lisääntynyt, viralliset suositukset ovat hitaita muuttumaan.

Kaikki siis hyvin, ja joukolla hakemaan tarjousjauhelihaa alelaarista? Ei nyt ihan näinkään, Niman ei vähättele tehotuotantoon liittyviä ongelmia. Hän kehottaakin syömään vähemmän, mutta parempaa lihaa - ekologisesti ja eettisesti kestävästi tuotettua lihaa. Suomessa tämä toteutuu yksinkertaisimmin suosimalla luomutuotantoa.

Pihvin puolustus kääntää monet itsestäänselvyydet vakuuttavasti toisinpäin. Mutta perimmäiseen kysymykseen se ei osaa vastata, eikä oikeastaan edes yritä: onko eettisesti, filosofisesti ja henkisesti oikein syödä toista tuntevaa olentoa

  

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE