Kasvissyöntiä on totuttu rajatiedon piirissä pitämään
tavoiteltavana, lähes normina. Tähän on olemassa pitkät
perinteet jo sadan vuoden takaa, toisaalta ollaan oltu mukana
myös eläintenoikeuksia puolustavassa liikehdinnässä. Viime
aikoina yhdeksi motiiviksi on tullut ilmastonmuutos. Joillakin
motiivina on ollut oma terveys ja hyvinvointi.
Erilaisilla
ruokavalinnoilla on valtavia taloudellisia vaikutuksia. Niin
suuria, että ne ovat houkuttaneet monenlaiseen lobbaukseen ja
manipulointiin. Tässä Ultrassa Ilona Kanto kirjoittaa
sokerihuijauksesta: jättimäiset ruokafirmat ja tuottajien
lobbausjärjestöt ovat päässeet vaikuttamaan puolueettomiksi
luultuihin tutkimuksiin.
Kasvissyönti
nyhtökauroineen ja härkiksineen tuntuu tänä vuonna tehneen
lopullisen läpimurron valtavirraksi. Kaiken tämän jälkeen pari
kuukautta sitten koettiinkin aikamoinen yllätys, kun
terveeseen elämään ja ruokavalioihin keskittynyt kustantaja
Atar julkaisi uutuuskirjan Pihvin puolustus – kohti kestävää
lihantuotantoa.
Ympäristöaktivisti ja
kasvissyöjä Nicolette Hahn Niman oli aikanaan niellyt
purematta väitteet siitä, että lihansyönti, ja nimenomaan
pihvikarja, on kaiken pahan alku ja juuri. Pihvin
puolustuksessa Niman käy läpi keskeiset syytökset ja osoittaa
ne virheellisiksi. Laiduntamisen on ajateltu aiheuttavan
eroosiota ja aavikoitumista. Mutta kasvinsyöjänä karja voi
parantaa maata ja lisätä sen hiilipitoisuutta - auringonvalon
kasvattama ruoho muuttuu lihaksi ja maidoksi.
Nautoja on pidetty myös
ilmastonmuutoksen suurena syyllisenä. Nimanin mielestä
tässäkin on yksinkertaistettu liikaa: nauta pikemminkin
palauttaa hiilen takaisin sinne minne se kuuluukin.
Ekologisilla syillä nautaa
siis ei voi syyllistää. Mutta entäpä terveys? Emmekö ole jo
vuosikymmenten ajan kuulleet, kuinka punainen liha ja
eläinperäinen rasva ovat ihmisten terveyden suurimpia
uhkaajia? Eivät muuten ole. Mutta vaikka tietoisuus tästä on
koko ajan lisääntynyt, viralliset suositukset ovat hitaita
muuttumaan.
Kaikki siis hyvin, ja
joukolla hakemaan tarjousjauhelihaa alelaarista? Ei nyt ihan
näinkään, Niman ei vähättele tehotuotantoon liittyviä
ongelmia. Hän kehottaakin syömään vähemmän, mutta parempaa
lihaa - ekologisesti ja eettisesti kestävästi tuotettua lihaa.
Suomessa tämä toteutuu yksinkertaisimmin suosimalla
luomutuotantoa.
Pihvin puolustus kääntää monet
itsestäänselvyydet vakuuttavasti toisinpäin. Mutta
perimmäiseen kysymykseen se ei osaa vastata, eikä oikeastaan
edes yritä: onko eettisesti, filosofisesti ja henkisesti
oikein syödä toista tuntevaa olentoa