Pääkirjoitus 10/2016

 


  Kotimaan monet kasvot

Jotkut lukijat ovat kysyneet mistä pääkirjoitussivun uusi kuva on kotoisin. Kuva on Rukatunturin huipulta alkukesältä. Tunturina Ruka ei 500 metrin korkeudellaan ole kummoinenkaan. Mutta eihän sen huipulla tosiaan puustoa ole, joten kyllä se tunturin määritelmän täyttää.

Viime vuosina on tullut tilaisuuden tullen kierrettyä lähiulkomaita. Tänä kesänä en kuitenkaan poistunut kertaakaan kotimaasta, täältäkin löytyy yhä vaikka millä mitalla koluamattomia kolkkia. Jossain vaiheessa sain päähäni kävellä 100 kilometriä ja nyt niitä on tullut tarvottua jo useampia.

Monenlaiset ennakko-oletukset ovat rapisseet matkan varrella. Pienellä Karhunkierroksella Kuusamossa oli toki hyttysiä (lööppien mukaan 7000 miljardia kappaletta), mutta minua ne eivät juuri haitanneet. Ilmeisesti sain lapsuuden jokakesäisillä Kainuun reissuilla elinikäisen siedätyksen tuon seudun lentäviin pistiäisiin. Sitä vastoin en olisi ikinä uskonut joutuvani kaikkien aikojen hyttysinvaasion kohteeksi Turun saaristossa. Sadasta pistosta toipumiseen meni viikko.

Ahvenanmaalle mennessäni olin lukenut tarkkaan varoitukset punkkivaarasta. Kävelylle lähtiessäni puin huolellisesti sukat, umpikengät ja pitkät housut – ja vaikka en normaalisti käytä esim. hyttysmyrkkyjä koskaan, nyt suihkautin kunnolla vielä Punkkistoppia. Mahtoi paikallista asujaa huolellisuuteni hymyilyttää; hän käveli vieressäni paljain jaloin, eikä kuulemma ollut kenkiä käyttänyt moneen viikkoon.

Lähtiessäni tutustumaan Suomen lukuisiin luonnonpuistoihin ja luontopoluille kannoin vuosien ajan repussani polttopuita mukanani, varmuuden vuoksi. Kertaakaan en ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin niitä tarvinnut, ja enää omien puiden mukana raahaaminen ei tulisi mieleenkään. Tulipaikoilla on aina puita, keskeltä erämaata voi löytää kuivakäymälän, suot voi ylittää pitkospuilla ja pahimmissa rinteissä on rappuset. Suomessa omaehtoiselle retkeilylle on luotu upeat puitteet. Syyskuun puolivälissä järjestettiin Nuku yö ulkona –tapahtuma jokamiehenoikeuksien kunniaksi.

Veikkaanpa, että olemme vieläkin vasta alkutaipaleella Suomen luonnon aineettomien arvojen hyödyntämisessä. Kun suurin osa ihmisistä ei enää elä luonnon keskellä ja luonnosta, luontokokemuksesta voi tulla jotain eksoottisempaa, johon ollaan valmiita panostamaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden monenlaiselle yrittämiselle. Retki- ja opaspalvelujen saatavuus tuntuukin paranevan koko ajan. Esimerkiksi Ultran naapurissa Isojärven kansallispuistossa pari vuotta sitten avatun Heretyn kämppäkahvilan menestys on yllättänyt omistajatkin.

  

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE