Ultrahenki tuli näkyväksi
Olipas taas mahtavat
Ultrapäivät! Kuortaneen urheiluopiston alue ja pallohalli
täyttyivät jälleen kerran tiedon- ja elämystenhaluisista
ultrapäiväläisistä. Jälleennäkemisten tervehdykset ja
iloinen puheensorina loivat hyväntuulisen äänitaustan
hengästyttävän runsaalle ohjelmalle.
Vakiintunutta ja
arvostettua tapahtumaa järjestäessä on suuri kiusaus ja vaara
tehdä asioita kerta toisensa jälkeen samalla tavalla. Tämän
kesän Ultrapäivillä uskalsimme kokeilla montaa uutta asiaa.
Kiitos jälleen kerran runsaasta palautteesta, se auttaa meitä
arvioimaan miten mikäkin kokeilu onnistui, ja osaamme suunnata
tulevien vuosien suunnittelua oikeaan suuntaan.
Suurimman riskin – ainakin
teknisessä mielessä – otimme lauantaina iltapäivällä, kun
loimme kaksisuuntaisen videoyhteyden Intiaan Oneness
yliopistolle ja siellä Sri Bhagavaniin. Sri Bhagavan ja Intian
tiimi olivat valmiina, täpötäysi pallohalli Kuortaneella
olivat valmiina… ja ensimmäisellä yrittämällä emme saaneet
kuvayhteyttä Kuortaneelta Intiaan toimimaan. Siinä kohtaa
järjestäjällä jäi yksi sydämenlyönti välistä. Mutta toinen
yritys toi tulosta, ja kaikki sujui lopulta mainiosti. Intian
jälkeen yhteys siirtyi vielä lennossa Ruotsiin, josta saimme
edellisenä kesänä lukuisia ystäviä ultrapäiväläisistä saaneen
Anette Carlströmin tervehdyksen.
Ei siitä kovin kauaa ole,
kun kaikki tämä olisi ollut vain science fictionia. Ja kun
pimennetyssä pallohallissa oli kolmella valkokankaalla kolme
liikkuvaa kuvaa – yksi Kuortaneelta, yksi Sri Bhagavanista
Intiasta ja vielä yksi kontrollihuoneesta – olikin välillä
tunne, kuin olisi ollut sci-fi elokuvassa. Tällaisten
teknisten voimainponnistusten teko ei tietenkään ole
itsetarkoituksellista, mutta ainakin nyt tiedämme mikä on
mahdollista ja järjestettävissä, jos tarvetta jatkossa tulee.
Sisältö on tietenkin
tärkeintä, ja sitä totisesti riitti. Pientä raapaisua yli
puolensadan esityksen ja ohjelmanumeron tarjonnasta yritämme
antaa tämän lehden 6-sivuisessa raportissa. Ultrapäivillä on
niin paljon ohjelmaa, että kukaan ei ehdi osallistua kaikkeen,
ja toisaalta kaikkiin esityksiin eivät kaikki halukkaat edes
mahdu. Tänä kesänä pystyimme järjestämään parista esityksestä
– Jaana Kivimäen Paranemisen avain ja Tuula Pelttarin
Egypti-ilta – seuraavalle päivälle pikauusinnan, jotka nekin
tulivat täyteen kuulijoita.
Entäpä se Ultrahengen
näkyminen? No sehän näkyy joka vuosi jokaisen paikallaolijan
olemuksessa ja sydämessä. Mutta tänä vuonna tuo henki sai
aivan konkreettisenkin muodon. DuOOranssi järjesti kaikille
ultrapäiväläisille mahdollisuuden osallistua ”Ultrarippiin” ja
käydä maalaamassa oman käden- ja sielunjälkensä yhteiseen
tauluumme. Lopputulos löytyy tästä syyskuun Ultrasta sivulta
8.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
