Pääkirjoitus 2/2013


  Sykli vaihtui


Syklin vaihtumista 21.12. juhlistettiin Suomessakin lukuisissa paikoissa, lukuisin eri tavoin. Mutta mikä olisikaan ollut se paikka, jossa olisimme halunneet ottaa sen vastaan, jos arkimaailman realiteetit eivät rajoittaisi valinnanvapauttamme? Veikkaanpa, että aika monen vastaus olisi maya-kulttuurin alkukoti Meksikossa.

Tässä Ultrassa me kaikki pääsemme Meksikoon Jukatanin niemimaalle, mayojen sydänmaille Palenquen rauniokaupunkiin kokemaan uuden syklin alun Tuomas Kytömäen matkakertomuksen myötä.

Ehdin joulukuun Ultran pääkirjoituksessani kehaisemaan, että maailmanlopulla pelottelu oli valtamedioissa jäänyt vähemmälle. Ilo oli ennenaikaista: viimeisinä päivinä, syklin vaihtumisen lähestyessä jo kertaalleen lepäämään päästetyt tuhon visiot kaivettiin vielä kerran naftaliinista ja tuotiin kissan kokoisiin otsikoihin.

Kohu maailmanlopun odotuksesta oli kouluesimerkki keinotekoisesta ilmiöstä, jossa otsikoiden takaa ei löydy juuri minkäänlaista pihviä. Uutisointi ja reaalimaailma ovat ruvenneet elämään toisistaan riippumatonta elämää. Media nostattaa omalla toiminnallaan pelkoa, ja sitten uutisoi että ihmiset pelkäävät. Ilman näitä otsikoita mitään pelkoa ei olisi syntynyt, ja aika harva meni onneksi vipuun nytkään.

Maailmanloppua eivät odottaneet mayat ja heidän jälkeläisensä Meksikossa, eivät tiedemiehet, eivät henkisesti valveutuneet ihmiset – eikä sitä odottanut ns. ”tavallinen kansa”, jolla taisi tuolloin olla ajatukset lähinnä joulupöydän kattamisessa ja viime hetken lahjaostoksissa.

Farssi, tai suoranainen komedia, syntyi Ranskassa, Pech de Bugarachin vuoren juurella Bugarachin kylässä. Historiallinen Ranska kataareineen, graaleineen jne. on täynnä esoteerisia mysteereitä. Pari vuotta sitten Bugarachin pormestari erehtyi tuomaan julki pelkonsa, että mysteerisenä paikkana tunnettu vuori houkuttelisi 21.12.2012 paikalle maailmanlopun odottajia.

Tietämättään pormestari tuli keksineeksi ikiliikkujan. Nähtyään otsikot, viranomaiset ryhtyivät valmistautumaan kävijärynnäkköön. Mediat reagoivat tähän kertomalla varautumisesta entistä isommilla otsikoilla, jolloin viranomaiset lisäsivät varautumistaan. Ja niin edelleen…

Lopputuloksena alueen tiet suljettiin neljäksi päiväksi ja julistettiin lentokieltoalue. Poliiseja, palomiehiä, santarmeja… ja 300 toimittajaa. Kylän 192 asukasta joutui uskomattoman mediasirkuksen keskelle. Mutta kuka oli joukosta poissa? No tietenkin ne maailmanlopun odottajat, joiden takia kaikki tämä vaiva oli nähty. Jotta toimittajilla olisi edes jotain raportoitavaa, amatöörinäyttelijät esittivät hassuissa asuissa pikku performanssejaan. ”Aidot” maailmanlopun odottajat voitiin laskea parin käden sormilla, ja olisivatko hekään osanneet lähteä paikalle ilman kirkuvia otsikoita?


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE