Onnellinen sikanauta?
Tieto-Finlandia palkinnon sai Elina Lappalaisen kirja
Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä? Tärkeä
kirja, joka ansaitsi palkintonsa. Syötäväksi kasvatetut
käy läpi syömämme lihan tarinan syntymästä lautaselle.
Lappalainen ei tarjoa pelkästään informatiivisia ja osin
hätkähdyttäviä faktoja. Hän ei epäröi tehdä kriittisiä
huomioita, johtopäätöksiä ja parannusehdotuksia.
Syötäväksi kasvatetut aiheutti
jo muutaman minuutin tutustumisella selkeän déjà vu -tunteen.
Vuonna 2009 amerikkalainen Jonathan Safran Foer kirjoitti
kirjan Eating Animals, joka on ilmestynyt myös suomeksi
nimellä Eläinten syömisestä. Tämä vaikuttava ja rohkeasti
kantaa ottava kirja on epäilemättä ”käännyttänyt” enemmän
ihmisiä kasvissyöjäksi kuin yksikään muu puheenvuoro.
Amerikassa kaikki on isompaa,
niin myös ongelmat. Lihatuotannon teollistuminen ja
keinotekoisuus ovat siellä paljon pidemmällä kuin meillä,
siksi Foerin pamfletti on lukijaansa kohtaan vaativampi kuin
Lappalaisen suomalainen vastineensa. Eläinten syömisestä
laittaa lukijansa selkä seinää vasten ja pakottaa katsomaan
peiliin. Mikä on sinun valintasi, mitä sinä haluat tukea kun
viet haarukan suuhusi?
Luomu- ja lähiruoka on ollut
koko 2000-luvun vahvistuva trendi. Tämä kertoo siitä, että
kuluttajat – tai ainakin suuri osa heistä – ovat valmiita
maksamaan luonnollisesta laadusta ja eläinten paremmasta
kohtelusta.
Ultrassa 10/2012 Menna Waris
kertoi maineikkaiden neurotieteilijöiden tulleen
johtopäätökseen, että eläimillä on tietoisuus itsestään: ne
käsittävät olevansa olemassa, ajattelevat, muistavat kokemansa
ja tekevät päätöksiä. Tai oikeastaan uutinen ei ollut tämä
johtopäätös, vaan se täydellinen hiljaisuus, jolla
maailmankuvamme kannalta mullistava julistus otettiin vastaan.
Ihmisen jalustalle nostavat
uskontomme, ideologiamme ja toimintamme perustuvat suurelta
osin silmien sulkemiseen – ja tietouden väistämättä levitessä
jopa itsepetokseen – kaiken elämän kunnioittamisen
merkityksestä. Useimmat kokevat väistämättä tulossa olevan
johtopäätösten teon liian tuskallisena. Ainakin silmien
avaamista yritetään vältellä loppuun saakka.
Kun nykymenon ongelmat ja
uusimmat tutkimustulokset uskalletaan tunnustaa, lähdetään
tielle, jonka päässä ei voine olla muuta kuin yleinen
kasvissyöntiin siirtyminen. Ehkäpä 2100-luvun ihminen
puistelee päätään barbaariselle lihansyönnillemme siinä missä
itse ihmettelemme menneiden sukupolvien orjakauppaa tai heidän
kiistelyään siitä, onko naisella sielua…
Marko Kananen
Päätoimittaja
|