Pääkirjoitus 1/2013


  Onnellinen sikanauta?


Tieto-Finlandia palkinnon sai Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä? Tärkeä kirja, joka ansaitsi palkintonsa. Syötäväksi kasvatetut käy läpi syömämme lihan tarinan syntymästä lautaselle. Lappalainen ei tarjoa pelkästään informatiivisia ja osin hätkähdyttäviä faktoja. Hän ei epäröi tehdä kriittisiä huomioita, johtopäätöksiä ja parannusehdotuksia.

Syötäväksi kasvatetut aiheutti jo muutaman minuutin tutustumisella selkeän déjà vu -tunteen. Vuonna 2009 amerikkalainen Jonathan Safran Foer kirjoitti kirjan Eating Animals, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Eläinten syömisestä. Tämä vaikuttava ja rohkeasti kantaa ottava kirja on epäilemättä ”käännyttänyt” enemmän ihmisiä kasvissyöjäksi kuin yksikään muu puheenvuoro.

Amerikassa kaikki on isompaa, niin myös ongelmat. Lihatuotannon teollistuminen ja keinotekoisuus ovat siellä paljon pidemmällä kuin meillä, siksi Foerin pamfletti on lukijaansa kohtaan vaativampi kuin Lappalaisen suomalainen vastineensa. Eläinten syömisestä laittaa lukijansa selkä seinää vasten ja pakottaa katsomaan peiliin. Mikä on sinun valintasi, mitä sinä haluat tukea kun viet haarukan suuhusi?

Luomu- ja lähiruoka on ollut koko 2000-luvun vahvistuva trendi. Tämä kertoo siitä, että kuluttajat – tai ainakin suuri osa heistä – ovat valmiita maksamaan luonnollisesta laadusta ja eläinten paremmasta kohtelusta.

Ultrassa 10/2012 Menna Waris kertoi maineikkaiden neurotieteilijöiden tulleen johtopäätökseen, että eläimillä on tietoisuus itsestään: ne käsittävät olevansa olemassa, ajattelevat, muistavat kokemansa ja tekevät päätöksiä. Tai oikeastaan uutinen ei ollut tämä johtopäätös, vaan se täydellinen hiljaisuus, jolla maailmankuvamme kannalta mullistava julistus otettiin vastaan.

Ihmisen jalustalle nostavat uskontomme, ideologiamme ja toimintamme perustuvat suurelta osin silmien sulkemiseen – ja tietouden väistämättä levitessä jopa itsepetokseen – kaiken elämän kunnioittamisen merkityksestä. Useimmat kokevat väistämättä tulossa olevan johtopäätösten teon liian tuskallisena. Ainakin silmien avaamista yritetään vältellä loppuun saakka.

Kun nykymenon ongelmat ja uusimmat tutkimustulokset uskalletaan tunnustaa, lähdetään tielle, jonka päässä ei voine olla muuta kuin yleinen kasvissyöntiin siirtyminen. Ehkäpä 2100-luvun ihminen puistelee päätään barbaariselle lihansyönnillemme siinä missä itse ihmettelemme menneiden sukupolvien orjakauppaa tai heidän kiistelyään siitä, onko naisella sielua…


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE