Pääkirjoitus 3/2011

Olet sitä mitä syöt ...


…vai syötkö sitä, mistä luet? Ravinto puhututtaa, aina vaan enemmän. Uusia ravintoa käsitteleviä kirjoja ilmestyy tämän tästä. Aajonus Vonderplanitzin raakaravintokirjat, kehon happamuuteen huomion kiinnittävä pH-ihme, suuren kohun nostattanut Mats Nilssonin Aitoa ruokaa… Nämä vain muutamia uusimpia mainitakseni.

Vaikka sen vatvominen, mitä omasta suustaan sisään lappaa, tuntuukin äkkiseltään jotenkin hedonistiselta ja itsekeskeiseltä, ravintokysymysten nousemiselle tiedostavan elämisen keskiöön on hyvät perusteet.

Meitä edeltävät sukupolvet joutuivat vielä kamppailemaan lukuisten kulkutautien kanssa, jatkuvaa raskasta fyysistä työtä tehden. Toisaalta saatiin roppakaupalla arkiliikuntaa ja ruoka oli todellista itsekasvatettua lähiruokaa ja luomua. Ei ollut edes mahdollisuutta valita pitkälle prosessoituja, keinotekoisia, tyhjää energiaa täynnä olevia tuotteita.

Suurimmalle osalle suomalaisista kaikki tämä on muuttunut. Arkiliikkuminen saattaa monesta syystä jäädä minimiin niin työelämässä, vapaa-ajalla kuin kotioloissakin.

Ruoka haetaan kaupasta, ja mitä pidemmälle jalostettua, mitä enemmän siihen on pumpattu lisäaineita ja mitä kauempaa kuljetettua ruoka on, sitä halvemmalla sitä saa. Energiaa ei kulu kuten ennen vanhaan, mutta puoli-ilmaisia tyhjiä kaloreja on koko ajan tarjolla. Kaupan päälle tulee loputtomat litaniat E-koodeja, joiden pitkän ajan yhteisvaikutuksia edes niitä valmistavat ja myyvät eivät väitä tietävänsä.

Tämän seurauksena - joitakin otolliset geenit omaavia ihmisiä lukuun ottamatta - jokainen joutuu kamppailemaan ylipainon, väsymyksen ja voimattomuuden sekä elintasosairauksien kanssa. Paitsi jos kiinnitämme huomiota ravintoomme ja elintapoihimme.

Itsekkäältä ja turhamaiselta vaikuttanut kiinnostus omaan itseen ei olekaan sitä, vaan välttämätöntä työtä oman hyvinvoinnin – jopa oman selviämisen – eteen.

Vaikka ”ravintogurut” tuntuvat korostavan oppiensa erityispiirteitä erottuakseen muista, he ovat samaa mieltä melkein kaikista perusasioista. Mitä tuoreempaa ja lähempänä tuotettua ravinto on, sen parempi. Mitä vähemmän lisäaineita, mitä vähemmän prosessoitua ja kuumennettua, sen parempi. Valkoista sokeria ei suosittele kukaan, ja useimmat suosivat kasviksia lihan sijaan.

Kun tähän reseptiin lisää vielä mahdollisimman paljon liikuntaa ja ulkoilua, kulttuuria ja hengenravintoa mielen virkistykseksi, ainekset mahdollisimman terveeseen elämään alkavatkin olla kasassa.

Samalla, kun meidän on otettava itse vastuuta ja huolehdittava omasta hyvinvoinnistamme, emme saa unohtaa tätä: maapallon mittakaavassa kuulumme siihen hyvinvoivaan vähemmistöön, joka voi valita mitä suuhunsa laittaa. Kovin monelle kysymys kuuluu, onko tänä päivänä ylipäätään mitään syötäväksi.
 

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE