Olet sitä mitä syöt ...
…vai syötkö sitä, mistä
luet? Ravinto puhututtaa, aina vaan enemmän. Uusia
ravintoa käsitteleviä kirjoja ilmestyy tämän tästä.
Aajonus Vonderplanitzin raakaravintokirjat, kehon
happamuuteen huomion kiinnittävä pH-ihme, suuren kohun
nostattanut Mats Nilssonin Aitoa ruokaa… Nämä vain
muutamia uusimpia mainitakseni.
Vaikka
sen vatvominen, mitä omasta suustaan sisään lappaa, tuntuukin
äkkiseltään jotenkin hedonistiselta ja itsekeskeiseltä,
ravintokysymysten nousemiselle tiedostavan elämisen keskiöön
on hyvät perusteet.
Meitä
edeltävät sukupolvet joutuivat vielä kamppailemaan lukuisten
kulkutautien kanssa, jatkuvaa raskasta fyysistä työtä tehden.
Toisaalta saatiin roppakaupalla arkiliikuntaa ja ruoka oli
todellista itsekasvatettua lähiruokaa ja luomua. Ei ollut edes
mahdollisuutta valita pitkälle prosessoituja, keinotekoisia,
tyhjää energiaa täynnä olevia tuotteita.
Suurimmalle osalle suomalaisista kaikki tämä on muuttunut.
Arkiliikkuminen saattaa monesta syystä jäädä minimiin niin
työelämässä, vapaa-ajalla kuin kotioloissakin.
Ruoka
haetaan kaupasta, ja mitä pidemmälle jalostettua, mitä enemmän
siihen on pumpattu lisäaineita ja mitä kauempaa kuljetettua
ruoka on, sitä halvemmalla sitä saa. Energiaa ei kulu kuten
ennen vanhaan, mutta puoli-ilmaisia tyhjiä kaloreja on koko
ajan tarjolla. Kaupan päälle tulee loputtomat litaniat
E-koodeja, joiden pitkän ajan yhteisvaikutuksia edes niitä
valmistavat ja myyvät eivät väitä tietävänsä.
Tämän
seurauksena - joitakin otolliset geenit omaavia ihmisiä lukuun
ottamatta - jokainen joutuu kamppailemaan ylipainon,
väsymyksen ja voimattomuuden sekä elintasosairauksien kanssa.
Paitsi jos kiinnitämme huomiota ravintoomme ja elintapoihimme.
Itsekkäältä ja turhamaiselta vaikuttanut kiinnostus omaan
itseen ei olekaan sitä, vaan välttämätöntä työtä oman
hyvinvoinnin – jopa oman selviämisen – eteen.
Vaikka
”ravintogurut” tuntuvat korostavan oppiensa erityispiirteitä
erottuakseen muista, he ovat samaa mieltä melkein kaikista
perusasioista. Mitä tuoreempaa ja lähempänä tuotettua ravinto
on, sen parempi. Mitä vähemmän lisäaineita, mitä vähemmän
prosessoitua ja kuumennettua, sen parempi. Valkoista sokeria
ei suosittele kukaan, ja useimmat suosivat kasviksia lihan
sijaan.
Kun
tähän reseptiin lisää vielä mahdollisimman paljon liikuntaa ja
ulkoilua, kulttuuria ja hengenravintoa mielen virkistykseksi,
ainekset mahdollisimman terveeseen elämään alkavatkin olla
kasassa.
Samalla, kun meidän on otettava itse vastuuta ja huolehdittava
omasta hyvinvoinnistamme, emme saa unohtaa tätä: maapallon
mittakaavassa kuulumme siihen hyvinvoivaan vähemmistöön, joka
voi valita mitä suuhunsa laittaa. Kovin monelle kysymys
kuuluu, onko tänä päivänä ylipäätään mitään syötäväksi.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|