Pääkirjoitus 2/2011

Tyhjän mielen houkutus
 

Mitä enemmän ärsykkeitä joudumme vastaanottamaan, sitä enemmän kaipaamme ärsykkeetöntä tilaa – hiljaisuutta, vapautusta jatkuvasta informaatiotulvasta, mahdollisuutta keskittyä ihan rauhassa siihen, mitä itse haluamme tehdä tai olla tekemättä.

Jo vuosituhansien ajan ihmiset ovat menneet luostareihin saavuttamaan tätä rauhaa mielelleen – mielenrauhaa. Tänä päivänä ärsykkeiden määrä on moninkertainen menneisiin aikoihin verrattuna, mutta jostain syystä emme näe uusien luostareiden nousevan joka niemeen ja notkelmaan.

Buddhalaisuuden Nirvana, valaistuminen, mutta varsinkin Hinayana-buddhalaisuuden tavoittelema pieni Nirvana pyrkii meditaation avulla vapautumiseen, jossa ego oivalletaan olemassa olemattomaksi. Eräänlaista tyhjän mielen tavoittelua sekin.

Sukua tyhjälle mielelle on nykypäivän muotitermi flow. Onnistuneessa flow-kokemuksessa ihminen pystyy käyttämään koko kapasiteettinsa siihen, mitä on tekemässä. Kaikki tuntuu onnistuvan kuin itsestään, asiat etenevät ja valmista tulee. Flow-tilaan voi pyrkiä työssä, harrastuksissa, kotitöissä… Flow´n saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa, mikä tahansa häiriötekijä voi katkaista sen. Ja niitähän riittää.

Mielen tarkoituksellinen täyttäminenkin saattaa johtaa melkoisiin kokemuksiin. Periaatteessa tämä on kaiken taiteen tavoite. Ehkä pisimmälle tässä pyrkimyksessä mennään elokuvateatterissa, jossa katsoja ensin eristetään mahdollisimman täysin häiritsevistä tekijöistä ja sitten pyritään syöttämään informaatiota useita aisteja hyväksikäyttäen. Jos tekijä tai taiteilija on todella onnistunut, mieltä järisyttävään kokemukseen voi päästä pelkän kirjan, musiikin, jopa pelkän maalauksen avulla. Mutta nämäkin edellyttävät mahdollisuutta saada keskittyä asiaan rauhassa.

Uusi kolumnistimme Veikko Lindroos kirjoittaa meditaatiosta, saunasta ja zenistä. Saunassa zen salaisuus – tähän voin omakohtaisten kokemuksieni perusteellakin yhtyä. Löylyä, vilvoittelemaan, lisää puita pesään, löylyä, vilvoittelemaan, lisää löylyvettä, löylyä… aika kiertyy suorasta janasta ympyräksi, loputtomaksi luupiksi. Ajantaju katoaa, ja kun luulet lopetettuasi kuluttaneesi puoli tuntia, hätkähdät kun vihdoin tulet pois saunasta, katsot kelloa ja huomaat monen tunnin ”hävinneen”. Sauna on ”siepannut” sinut.

Hämmästyttävää kyllä, saunasieppaus voi olla myös kollektiivinen kokemus. Useamman kerran on käynyt niin, että ajantaju on hävinnyt kaikilta paikalla olleilta.
 

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE