Tyhjän mielen houkutus
Mitä enemmän ärsykkeitä joudumme vastaanottamaan, sitä
enemmän kaipaamme ärsykkeetöntä tilaa – hiljaisuutta,
vapautusta jatkuvasta informaatiotulvasta, mahdollisuutta
keskittyä ihan rauhassa siihen, mitä itse haluamme tehdä
tai olla tekemättä.
Jo
vuosituhansien ajan ihmiset ovat menneet luostareihin
saavuttamaan tätä rauhaa mielelleen – mielenrauhaa. Tänä
päivänä ärsykkeiden määrä on moninkertainen menneisiin
aikoihin verrattuna, mutta jostain syystä emme näe uusien
luostareiden nousevan joka niemeen ja notkelmaan.
Buddhalaisuuden Nirvana, valaistuminen, mutta varsinkin
Hinayana-buddhalaisuuden tavoittelema pieni Nirvana pyrkii
meditaation avulla vapautumiseen, jossa ego oivalletaan
olemassa olemattomaksi. Eräänlaista tyhjän mielen tavoittelua
sekin.
Sukua
tyhjälle mielelle on nykypäivän muotitermi flow. Onnistuneessa
flow-kokemuksessa ihminen pystyy käyttämään koko
kapasiteettinsa siihen, mitä on tekemässä. Kaikki tuntuu
onnistuvan kuin itsestään, asiat etenevät ja valmista tulee.
Flow-tilaan voi pyrkiä työssä, harrastuksissa, kotitöissä…
Flow´n saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa, mikä tahansa
häiriötekijä voi katkaista sen. Ja niitähän riittää.
Mielen
tarkoituksellinen täyttäminenkin saattaa johtaa melkoisiin
kokemuksiin. Periaatteessa tämä on kaiken taiteen tavoite.
Ehkä pisimmälle tässä pyrkimyksessä mennään
elokuvateatterissa, jossa katsoja ensin eristetään
mahdollisimman täysin häiritsevistä tekijöistä ja sitten
pyritään syöttämään informaatiota useita aisteja
hyväksikäyttäen. Jos tekijä tai taiteilija on todella
onnistunut, mieltä järisyttävään kokemukseen voi päästä pelkän
kirjan, musiikin, jopa pelkän maalauksen avulla. Mutta nämäkin
edellyttävät mahdollisuutta saada keskittyä asiaan rauhassa.
Uusi
kolumnistimme Veikko Lindroos kirjoittaa meditaatiosta,
saunasta ja zenistä. Saunassa zen salaisuus – tähän voin
omakohtaisten kokemuksieni perusteellakin yhtyä. Löylyä,
vilvoittelemaan, lisää puita pesään, löylyä, vilvoittelemaan,
lisää löylyvettä, löylyä… aika kiertyy suorasta janasta
ympyräksi, loputtomaksi luupiksi. Ajantaju katoaa, ja kun
luulet lopetettuasi kuluttaneesi puoli tuntia, hätkähdät kun
vihdoin tulet pois saunasta, katsot kelloa ja huomaat monen
tunnin ”hävinneen”. Sauna on ”siepannut” sinut.
Hämmästyttävää kyllä, saunasieppaus voi
olla myös kollektiivinen kokemus. Useamman kerran on käynyt
niin, että ajantaju on hävinnyt kaikilta paikalla olleilta.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|