Elämää on kaikkialla
Kun ufotutkimuksen pioneerit Suomessa
60- ja 70-luvuilla ehdottivat yhtenä ufoilmiöiden
mahdollisena selityksenä Maan ulkopuolisia vierailijoita,
ensimmäinen vasta-argumentti idealle oli Maapallon ja
elämän ainutlaatuisuus. Miten täällä voisi käydä
vierailijoita muualta, jos muilla tähdillä ei ole
planeettoja, tai ainakaan Maan kaltaisia kiviplaneettoja.
Maailmankaikkeuden ajateltiin olevan kuiva, vedetön paikka
– toisaalta ajateltiin veden ja muiden meidän
tarvitsemiemme perusaineiden olevan välttämättömiä elämän
syntymiselle.
Muutamassa vuosikymmenessä tähtitieteen
kehitys on ollut huikeaa. Kuva maailmankaikkeudesta
stabiilina, jotenkin jähmettyneenä paikkana on muuttunut
täydellisesti. Tähtitaivaalla tapahtuu jotakin kokoajan,
tähtiä ja muita taivaankappaleita syntyy, kuolee ja
vuorovaikuttaa dynaamisissa prosesseissa.
Muilta tähdiltä on löydetty lukuisia
planeettoja, jopa kokonaisia planeettajärjestelmiä ja niitä
pystytään jo valokuvaamaan ja niiden kaasukehiä analysoimaan.
Kun ensimmäiset havainnot olivat jättimäisistä
kaasuplaneetoista, nyt aletaan löytää Maan kokoisia
kiviplaneettoja. Kukaan ei tiedä kuinka lähellä on hetki,
jolloin meidät tavoittaa uutinen selvien elämän merkkien
löytymisestä valovuosien päässä olevan planeetan kaasukehästä.
Aurinkokuntaakin pidettiin mahdottomana
paikkana elämälle. Sopivia olosuhteita on kuitenkin löytynyt
paitsi Marsista, myös Jupiterin ja Saturnuksen kuista.
Olosuhteet elämälle kaikkialla
maailmankaikkeudessa ovat siis dramaattisesti paremmat, kuin
vielä muutama vuosikymmen sitten uskottiin. Mutta vielä
enemmän on muuttunut käsityksemme itse elämästä. Kilometrien
syvyydestä merenpohjasta löytyneet mustat savuttajat
osoittivat, että rikkaita ekosysteemejä voi elää ilman
välttämättömäksi luultua auringonvaloa. Elämää löytyy myös
kilometrien syvyydestä peruskalliosta.
Elämä on paljon kestävämpää kuin on
luultu, jo jalkapallon kokoisen kiven sisällä se kestää jopa
avaruuden kylmyyden, tyhjiön ja säteilyn. Erilaisissa
geologisissa ja astronomisissa mullistuksissa Maapalloltakin
on lentänyt avaruuteen lukuisia kivenmurikoita, jotka ovat
voineet kuljettaa elämää Marsiin ja jopa toisiin
aurinkokuntiin. Elämä on tietysti voinut tulla tännekin
samalla tavalla.
Joulukuun alussa koko maailma kohahti, kun NASA ilmoitti
pitävänsä tiedotustilaisuuden, joka liittyi Maan ulkopuolisen
elämän etsintään. NASA oli löytänyt Maapallolta elämää, joka
hyödyntää arseenia meille välttämättömän fosforin sijaan.
Vaikka joku saattoi pettyä, kun löydös olikin tehty
kalifornialaisesta myrkkyjärvestä, eikä avaruudesta, asialla
on järisyttävät tieteelliset ja maailmankuvalliset
mittasuhteet. Ajatus muihin kemiallisiin yhdisteisiin, kuin
meidän omiimme, perustuvasta elämästä ei enää ole vain
spekulointia.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|