Pääkirjoitus 1/2011

Elämää on kaikkialla
 

Kun ufotutkimuksen pioneerit Suomessa 60- ja 70-luvuilla ehdottivat yhtenä ufoilmiöiden mahdollisena selityksenä Maan ulkopuolisia vierailijoita, ensimmäinen vasta-argumentti idealle oli Maapallon ja elämän ainutlaatuisuus. Miten täällä voisi käydä vierailijoita muualta, jos muilla tähdillä ei ole planeettoja, tai ainakaan Maan kaltaisia kiviplaneettoja. Maailmankaikkeuden ajateltiin olevan kuiva, vedetön paikka – toisaalta ajateltiin veden ja muiden meidän tarvitsemiemme perusaineiden olevan välttämättömiä elämän syntymiselle.

Muutamassa vuosikymmenessä tähtitieteen kehitys on ollut huikeaa. Kuva maailmankaikkeudesta stabiilina, jotenkin jähmettyneenä paikkana on muuttunut täydellisesti. Tähtitaivaalla tapahtuu jotakin kokoajan, tähtiä ja muita taivaankappaleita syntyy, kuolee ja vuorovaikuttaa dynaamisissa prosesseissa.

Muilta tähdiltä on löydetty lukuisia planeettoja, jopa kokonaisia planeettajärjestelmiä ja niitä pystytään jo valokuvaamaan ja niiden kaasukehiä analysoimaan. Kun ensimmäiset havainnot olivat jättimäisistä kaasuplaneetoista, nyt aletaan löytää Maan kokoisia kiviplaneettoja. Kukaan ei tiedä kuinka lähellä on hetki, jolloin meidät tavoittaa uutinen selvien elämän merkkien löytymisestä valovuosien päässä olevan planeetan kaasukehästä.

Aurinkokuntaakin pidettiin mahdottomana paikkana elämälle. Sopivia olosuhteita on kuitenkin löytynyt paitsi Marsista, myös Jupiterin ja Saturnuksen kuista.

Olosuhteet elämälle kaikkialla maailmankaikkeudessa ovat siis dramaattisesti paremmat, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten uskottiin. Mutta vielä enemmän on muuttunut käsityksemme itse elämästä. Kilometrien syvyydestä merenpohjasta löytyneet mustat savuttajat osoittivat, että rikkaita ekosysteemejä voi elää ilman välttämättömäksi luultua auringonvaloa. Elämää löytyy myös kilometrien syvyydestä peruskalliosta.

Elämä on paljon kestävämpää kuin on luultu, jo jalkapallon kokoisen kiven sisällä se kestää jopa avaruuden kylmyyden, tyhjiön ja säteilyn. Erilaisissa geologisissa ja astronomisissa mullistuksissa Maapalloltakin on lentänyt avaruuteen lukuisia kivenmurikoita, jotka ovat voineet kuljettaa elämää Marsiin ja jopa toisiin aurinkokuntiin. Elämä on tietysti voinut tulla tännekin samalla tavalla.

Joulukuun alussa koko maailma kohahti, kun NASA ilmoitti pitävänsä tiedotustilaisuuden, joka liittyi Maan ulkopuolisen elämän etsintään. NASA oli löytänyt Maapallolta elämää, joka hyödyntää arseenia meille välttämättömän fosforin sijaan. Vaikka joku saattoi pettyä, kun löydös olikin tehty kalifornialaisesta myrkkyjärvestä, eikä avaruudesta, asialla on järisyttävät tieteelliset ja maailmankuvalliset mittasuhteet. Ajatus muihin kemiallisiin yhdisteisiin, kuin meidän omiimme, perustuvasta elämästä ei enää ole vain spekulointia.
 

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE