Pääkirjoitus 4/2009

 

Mistä löytyy lääkintäsovittelija?

Maaliskuun puolenvälin maanantai-iltainen Voimala –ohjelma kertoi jälleen kerran, että lääketieteen rajoilla on monenlaisia jännitteitä. Kun alalle sorvataan uutta lainsäädäntöä, kaikki osapuolet pyrkivät turvaamaan mahdollisimman hyvät asemat. Vaihtoehtohoitojen edustajat kokevat jääneensä pahasti koululääketieteen jyrän alle, jolloin äänenkäyttö on tietysti voimakkaampaa. Me voimme vapaasti tuhota terveytemme esim. alkoholilla ja tupakalla sekä myös väärällä ravinnolla, mutta meiltä kielletään oikeus valita keinot, miten parannamme itsemme. Vaihtoehtoinen terveydenhoito pitäisi kuulua kansalaisten perusoikeuksiin.

Osallistuin 80-luvulla kahteen merkittävään seminaariin, joissa virallisen ja epävirallisen lääketieteen edustajat pohtivat tilannetta. Kesällä 1983 vaihtoehtoisen lääkinnän seminaari järjestettiin Jyväskylän yliopiston tiloissa, viisi vuotta myöhemmin lääkintöhallitus järjesti yhteistyöseminaarin Helsingissä. Noina vuosina - ja vielä 90-luvun puolellakin – vallitsi ns. yhteistyömalli, hyväksyminen ilman lainsäädäntöä, järkevä rinnakkain olo. Vaikuttaa siltä, että ilmapiiri on noista ajoista kiristynyt.

Viime kesänä serbijohtaja Radovan Karadzic jäi kiinni lähes 13 vuotta kestäneen piilottelun jälkeen. Kansanmurhasta ja sotarikoksista syytetty Karadzic oli tekeytynyt vaihtoehtolääkäriksi nimeltä Dragan Dabicina. Vaihtoehtojen vastustajat ovat käyttäneet asiaa hyväkseen. Skeptikko –lehden päätoimittaja vertasi virolais-suomalaista Hans Kalmia Radovan Karadziciin. Kun lukee tohtori Jaakko Heinämäen kirjan Hans Kalm Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri, Minerva Kustannus Oy 2007, voi vain ihmetellä rinnastusta.

Iskut puolin ja toisin eivät ole kenenkään etu, sillä taistelujen jälkeen tarvitaan paljon aikaa, rahaa ja työtä luottamuksen palauttamiseksi. Pahimpien tuhojen välttämiseksi tarvittaisiin erityinen sovittelija, lääkintäsovittelija, joka ymmärtäisi sekä virallista että epävirallista lääketiedettä ja johon molemmat osapuolet voisivat luottaa. Tehtävä ei ole helppo, sillä molemmat osapuolet tietävät, että he ovat oikeassa - eikä kukaan ole väärässä.

Tapani Kuningas

 


ALOITUSSIVULLE