Pääkirjoitus 11/2009

 

  Turhaa vai tarpeellista
 

Kuluneen syksyn aikana Ultran varastotiloja on siivottu perusteellisemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lukuisat vanhat kirjoituskoneet, tietokoneet, kirjoittimet jne. saivat lähtökäskyn. Varastosta löytyi myös satoja kiloja turhaa paperitavaraa, vanhimmat laskulomakkeet saattoivat olla 70-luvulta. Vastaavia siivousoperaatioita tarvitaan vielä lisää, sillä turhaa tavaraa on vuosien varrella kertynyt jokaiseen huoneeseen.

Tilanne on tuttu myös useimmissa kodeissa. Kaapit ja säilytystilat pursuavat tavaraa – joukossa on paljon sellaista, jolla ei ole ollut pitkään aikaan minkäänlaista käyttöä. Usein nämä kotien tavararöykkiöt ja paperipinot aiheuttavat kotiväelle enemmän tai vähemmän stressiä. Asiasta oli Helsingin Sanomissa laaja artikkeli, joka oli otsikoitu Kolmannes kodin tavaroista on turhia. Järjestyksen ammattilainen Anne te Velde-Luoma sanoo kirjoituksessa: ”Tavaralla on taipumus muuttua valloittajaksi. Kodissa on arviolta 10 000 tavaraa. Jos ne käytäisiin läpi, vähintään kolmannes paljastuisi turhaksi.”

Mutta missä kulkee turhan ja tarpeellisen tavaran välinen ero? Asia ei aina ole aivan yksinkertainen, sillä usein on olemassa ainakin pieni mahdollisuus, että kyseistä tavaraa tarvitaan joskus tulevaisuudessa. Käyttöodotusten pitäisi kuitenkin olla aika suuria, sillä muuten turhaa tavaraa kertyy kotiin ja työpaikalle päivä päivältä lisää.

Kaikkea vanhaa ei tietenkään pidä heittää automaattisesti pois. Itse olen tallentanut vuodesta 1972 lähtien useimmat lehdelle tulleet kirjeet, kuvat ja julkaisemattomat kirjoitukset. Samoin alan lehtien vuosikerrat, monet rajatiedon yhteisöjen ja yritysten esitteet ja näihin asioihin/henkilöihin liittyvät lehtileikkeet ovat saaneet pysyvän sijansa Ultran toimituksen hyllyillä. Oman lukunsa muodostavat alan laaja kirjallisuus, erilaiset äänitteet, levyt, videot, elokuvat jne. Henkilökohtaista kirjeenvaihtoa ja muuta aineistoa löytyy runsaasti jo 60-luvulta. Tällaisella arkistoaineistolla ei ole jokapäiväistä käyttöä, mutta aika usein se osoittautuu todella tärkeäksi sekä itselleni että muille. Esimerkiksi tässä numerossa oleviin kirjoituksiini Heikki Heimolasta ja Matias Päätalosta luin satoja heidän kirjeitään. Ultran arkistoja on hyödynnetty myös moneen opinnäytteeseen, puhumattakaan kirjoista, kirjoituksista ja ohjelmista.

 
Tapani Kuningas

 


ALOITUSSIVULLE