Kuluneen
syksyn aikana Ultran varastotiloja on siivottu perusteellisemmin
kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lukuisat vanhat kirjoituskoneet,
tietokoneet, kirjoittimet jne. saivat lähtökäskyn. Varastosta
löytyi myös satoja kiloja turhaa paperitavaraa, vanhimmat
laskulomakkeet saattoivat olla 70-luvulta. Vastaavia
siivousoperaatioita tarvitaan vielä lisää, sillä turhaa tavaraa
on vuosien varrella kertynyt jokaiseen huoneeseen.
Tilanne on
tuttu myös useimmissa kodeissa. Kaapit ja säilytystilat
pursuavat tavaraa – joukossa on paljon sellaista, jolla ei ole
ollut pitkään aikaan minkäänlaista käyttöä. Usein nämä kotien
tavararöykkiöt ja paperipinot aiheuttavat kotiväelle enemmän tai
vähemmän stressiä. Asiasta oli Helsingin Sanomissa laaja
artikkeli, joka oli otsikoitu Kolmannes kodin tavaroista on
turhia. Järjestyksen ammattilainen Anne te Velde-Luoma sanoo
kirjoituksessa: ”Tavaralla on taipumus muuttua valloittajaksi.
Kodissa on arviolta 10 000 tavaraa. Jos ne käytäisiin läpi,
vähintään kolmannes paljastuisi turhaksi.”
Mutta missä
kulkee turhan ja tarpeellisen tavaran välinen ero? Asia ei aina
ole aivan yksinkertainen, sillä usein on olemassa ainakin pieni
mahdollisuus, että kyseistä tavaraa tarvitaan joskus
tulevaisuudessa. Käyttöodotusten pitäisi kuitenkin olla aika
suuria, sillä muuten turhaa tavaraa kertyy kotiin ja työpaikalle
päivä päivältä lisää.
Kaikkea vanhaa
ei tietenkään pidä heittää automaattisesti pois. Itse olen
tallentanut vuodesta 1972 lähtien useimmat lehdelle tulleet
kirjeet, kuvat ja julkaisemattomat kirjoitukset. Samoin alan
lehtien vuosikerrat, monet rajatiedon yhteisöjen ja yritysten
esitteet ja näihin asioihin/henkilöihin liittyvät lehtileikkeet
ovat saaneet pysyvän sijansa Ultran toimituksen hyllyillä. Oman
lukunsa muodostavat alan laaja kirjallisuus, erilaiset
äänitteet, levyt, videot, elokuvat jne. Henkilökohtaista
kirjeenvaihtoa ja muuta aineistoa löytyy runsaasti jo
60-luvulta. Tällaisella arkistoaineistolla ei ole jokapäiväistä
käyttöä, mutta aika usein se osoittautuu todella tärkeäksi sekä
itselleni että muille. Esimerkiksi tässä numerossa oleviin
kirjoituksiini Heikki Heimolasta ja Matias Päätalosta luin
satoja heidän kirjeitään. Ultran arkistoja on hyödynnetty myös
moneen opinnäytteeseen, puhumattakaan kirjoista, kirjoituksista
ja ohjelmista.