Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS 9/2003

Kotia etsimässä

Koti on kaikille niin tuttu sana, että sitä on turha etsiä nykyisistä tietosanakirjoista – kuten eräitä muitakin kodeissa paljon käytettyjä sanoja: äiti, isä, ruoka, juoma. Suomessa on tilastojen mukaan yli kaksi miljoonaa kotia, virallisesti siis asuntokuntaa (kotitaloutta eli ruokakuntaa). Keskimäärin länsimaisissa kodeissa asuu alle kolme henkeä, nykyisin yhä useammin vain yksi ihminen.  Kaikilla ei olosuhteista johtuen kuitenkaan voi olla yksityistä kotiaan, joten osa ihmisistä asuu erilaisissa sijaiskodeissa tai laitoksissa, jotka on pyritty tekemään ainakin jossain määrin kotia muistuttaviksi. Kaikesta huolimatta Suomesta löytyy myös tuhansia asunnottomia ja kodittomia ihmisiä. Nykyisin suurin osa kodittomista elää kaupungeissa, mutta joskus 50 vuotta sitten muistan maaseudulla olleen kulkureita, jotka kiersivät talosta toiseen saaden milloin mistäkin ruokaa ja yöpaikan. Kun kysyi heidän ammattiaan, saattoi saada vastaukseksi: kilometritehtaan askeleenhakkaaja. Heilläkin lienee ollut haave paikasta, jota kutsutaan kodiksi.

Koti merkitsee hyvin erilaisia asioita eri ihmisille. Myös saman ihmisen elämässä koti voi saada täysin erilaisia merkityksiä elämän eri vaiheissa. Jossakin vaiheessa se on paras turvapaikka, jossakin toisessa taas kuin vankila. Koti voi olla sekä suunnattoman ilon että surun lähde. Kun lähes puoli miljoonaa suomalaista menetti kodin sotien seurauksena, järkytyksestä toipuminen kesti monen kohdalla vuosikymmeniä. Joillekin koko maailma on koti, toisille koti voi olla vain tietyssä paikassa. Paljon on myös niitä, jotka uskovat pääsevänsä lopulliseen kotiinsa vasta kuolemansa jälkeen. Sielun kuolemanjälkeisestä elämästä kertoo myös uusin Cayce-kirja, Robert J. Grantin Paikka jota kutsumme kodiksi.

Elokuun puolivälissä kävimme Keuruun Ekokylässä, jossa satakunta ihmistä oli kokoontunut MAAN SYKE-tapahtumaan. Samassa yhteydessä esiteltiin myös muutamia suomalaisia yhteisöjä, joissa kodin etsintä on ratkaistu hieman eri tavalla kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Suomessa lienee nykyisin noin 40 erilaista ja -kokoista yhteisöä, joissa kodin kaltaiset olosuhteet pyritään luomaan hyvin erilaisten ihmisten monipuolisen yhteistyön tuloksena. Ultran lukijoille tutuin yhteisö lienee Ihmisyyden tunnustajat, joka jo 70-luvulta lähtien on menestyksellisesti harjoittanut veljellistä yhteisöelämää. Keuruun Ekokylän joukko on suunnilleen samankokoinen, noin 40 ekologiseen elämäntapaan pyrkivää 0-80 -vuotiasta ihmistä. Heistä kerromme hieman tarkemmin seuraavassa Ultrassa. Keuruulla oli mukana myös muutamia pieniä yhteisöjä, kuten Katajamäki ja Tonttula.

Vasta edellisiä rivejä kirjoittaessani muistin, että nyt kuun vaihteessa tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta, kun Ultra ja sen toimittajat löysivät nykyisen kotinsa Kuhmoisten Kylämältä.  Silloin lehden nimi oli vielä Ufoaika. Sen numerossa 9/73 sivulla 33 on pieni uutinen, jossa mainitaan, että päätoimittaja ja toimitussihteeri ovat elo-syyskuun vaihteessa muuttaneet Tampereen Hämeenpuistosta Kuhmoisten Kylämälle. Yli kymmenen vuotta Ultran toimitus sijaitsi kotonamme, mutta 80-luvun puolivälissä lehdelle rakennettiin oma koti.

Tapani Kuningas  
 


< TAKAISIN  ULTRAAN  9/2003