Ultran artikkeli

PÄÄKIRJOITUS 9/2005
 

Ympäristömme muuttuu

  Kesällä katselemme ympäristöämme eniten. Viime aikojen näkyvin suomalaisten maisemien muuttaja lienee metsäverotuksen vaihtuminen pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen. Sen tuloksia – yleensä eri kokoisia aukkoja – näkyy metsissä joka puolella Suomea. Pelloilla muutokset ovat tapahtuneet pitemmän ajan kuluessa. Joka tapauksessa loppukesän ja alkusyksyn peltomme näyttävät erilaisilta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, jolloin tiheät seiväsrivistöt täyttivät Suomen peltoja. Nykyisin niiden näkeminen on suuri harvinaisuus, sillä heinänteko ja viljankorjuu tapahtuu lähes yksinomaan koneellisesti.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että heinänteko on aikoinaan ollut merkittävä keksintö. Professori Esko Valtaoja sanookin kirjassaan Avoin tie – kurkistuksia tulevaisuuteen (Ursa 2004): ”Sivilisaation uudet keskukset, Pariisi, Lontoo, Berliini, Moskova, New York ja Turku, eivät olisi olleet mahdollisia ilman heinänteon keksimistä.” Myös Helsinki, Tampere ja Oulu olisivat jääneet perustamatta ilman edellisten sukupolvien jokakesäistä heinäntekoa.

Suomalaisen äänimaiseman muutos on myös melkoinen. Ajatellaanpa vaikka loppukesän viikonloppua Keski-Suomessa, kun rallikansa siirtyy autoineen pikataipaleelta toiselle. Perinteiset maaseudun äänet hukkuvat silloin erilaisten maalla, vedessä ja ilmassa liikkuvien kulkuneuvojen meluun.

Nykyisin myös lentoliikenne alkaa olla monin paikoin yhtä vilkasta kuin autoliikenne teillämme puoli vuosisataa sitten. Vain joissakin Lapin syrjäisissä erämaissa voi vaellella useita päiviä kuulematta tai näkemättä lentoliikennettä. Sama äänekkyys ja havaintojen vilkkaus koskee myös vesiliikennettä. Rauhallisia järviä on yhä vähemmän.

Täydellisen hiljaisuuden ja luonnonrauhan kokeminen Suomessa on yhä vaikeampaa. Siihen sopivia paikkoja kyllä löytyy, kun asian suhteen näkee vähän vaivaa. Myös kaupunkimaisesta ympäristöstä hiljaisia ja rauhallisia paikkoja löytyy, mutta entistä harvemmin ja vähemmän.

Kun ympäristömme muuttuu, myös eläinmaailma saa uusia piirteitä. Karhut ja sudet olivat 50 vuotta sitten suuria harvinaisuuksia, mutta nykyisin niihin saattaa törmätä myös eteläisessä Suomessa. Elokuun puolivälissä karhu oli aivan lähellämme, kun katselimme entisiä asuinpaikkoja Luumäellä.

Tapani Kuningas

< TAKAISIN  ULTRAAN  9/2005