Ultran artikkeli

PÄÄKIRJOITUS 5-6/2005
 

Rajatiedon elokuvista

  Irma Weisen on kirjoittanut transkommunikaatioilmiöistä Ultrassa jo viisitoista vuotta, mutta vasta nyt näihin ilmiöihin perustuva elokuva on tulossa Suomeen (White Noise elokuvateattereissa 27. toukokuuta). Rajatiedon kaupallinen hyödyntäminen elokuvissa merkitsee yleensä kauhun, seksin ja väkivallan valjastamista. Kolmen vuosikymmenen takaisista Ultrista löytyvät esimerkiksi sellaiset elokuvat kuin Manaaja ja Kauhunkierre. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että toisenlaisiakin tapauksia löytyy, muun muassa venäläisen Andrei Tarkovskin syvälliset elokuvat Andrei Rubljov, Peili ja Solaris.

Vuonna 1978 päivän nimi oli Steven Spielbergin Kolmannen asteen yhteys, jolla lienee ollut aikanaan noin 400 000 katsojaa Suomessa. Kotimainen ufodokumentti Ufot – aikamme mysteeri, jonka ensiesitys tapahtui 25 vuotta sitten (25.5.1980), on puolestaan esimerkki suuritöisestä asiaelokuvasta, jolla oli vain kourallinen katsojia. Pari vuotta myöhemmin maailma näki filmin, joka edelleen on elokuva-alan suurimpia menestyksiä: E.T. – Spielbergin elokuva kosmisesta toveruudesta.

Kaksi vuosikymmentä sitten humanoidielokuvat olivat muotia, sillä Spielbergin menestyselokuvien jälkeen valmistuivat mm. Muukalainen Harlemissa, Starman ja Nuoruudenlähde. Avaruusaihetta toiselta kannalta esittelivät puolestaan Tähtien sota –sarja ja Avaruusseikkailu 2010. Rajatiedollisen kauhun puolelta muistetaan 80–luvun elokuvat Poltergeist ja Poltergeist II.

Viime vuosikymmenen elokuvista mainittakoon Ghost – Näkymätön rakkaus, Henkien talo, Nostradamus, Tähtiportti ja Itsenäisyyspäivä. Kaiken kaikkiaan Suomessakin on vuosien mittaan esitetty suuri määrä rajatietoon liittyviä elokuvia, sillä jo Ultria selailemalla törmää kymmeniin elokuviin. Menneinä vuosikymmeninä elokuvia esitteli useimmiten Tapani Koivula, mutta viime vuosina olemme saaneet alan asioista tuoretta tietoa suoraan Hollywoodista Erkki ja Ilona Kannon kertomana ja kuvaamana. Tässä Ultrassa he raportoivat Da Vinci –elokuvan nykyisistä vaiheista. Tätä odotettua elokuvaa päästään katsomaan noin vuoden kuluttua.

Kotimaiselta elokuvarintamalta kannattaa mainita tulevan syksyn uutuus, Kaija Juurikkalan ohjaama Valo, joka toteutetaan Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteishankkeena YK:n lastenjärjestön Unicefin avustamana. Valo kertoo Aleksanteri Ahola-Valon ainutlaatuisesta lapsuudesta Pietarissa sata vuotta sitten.

Tapani Kuningas

< TAKAISIN  ULTRAAN  5-6/2005