Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS 11/2003

Kirjat kiinnostavat vuodesta toiseen

Lukeminen on meille suomalaisille itsestäänselvyys, joka opitaan koulussa. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että yhä on maita, joissa lukutaito on vähemmistön ominaisuus. Lukutaidosta on kuitenkin pitkä matka aktiiviseen lukemiseen ja kirjojen suurkulutukseen. Lukutaitoakin voi kehittää hämmästyttäviin suorituksiin. Lokakuussa eräs vähän yli 40-vuotias mies kertoi lukevansa tuhat sivua tunnissa. Se tuntuu aluksi täysin uskomattomalta, mutta sopii muistaa, että useimmat muutkin ihmisen saavuttamat ennätykset ja huippusuoritukset ovat yleensä käsittämättömiä tavalliselle ihmiselle. Joka tapauksessa pienemmälläkin lukunopeudella ehtii suuriin sivumääriin, kun lukemisvuosia kertyy kymmenittäin. Loppujen lopuksi lukemisen laatu on usein määrää paljon merkittävämpi tekijä.

Nykyisin moni lapsi oppii lukemaan jo ennen varsinaisia kouluvuosiaan. Omalla kohdallani lukemisen oppiminen ei ollut aivan helppoa kansakoulun ensimmäisellä luokalla 51 vuotta sitten. Kirjoittaminen sujui paremmin kuin lukeminen. En muista syytä, mutta eräänä päivänä tuli pakonomainen tarve kirjoittaa kirja, vaikka ikävuodet olivat vielä yksinumeroisia. Kirjan nimi oli helppo, koska sen piti ilman muuta olla ”Hahmot”, mutta varsin pian huomasin, että sisällön tuottaminen oli paljon hankalampaa kuin nimen keksiminen, joten luovuin ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta vähin äänin. Vasta lähes 20 vuotta myöhemmin kirjojen kirjoittaminen tuli uudelleen ajankohtaiseksi.

Kirjan tekeminen on ollut ainakin viimeiset kymmenen vuotta huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ei siis ole mikään ihme, että kirjoja ilmestyy nykyisin suomeksi kymmenittäin joka päivä. Kun kaikki omakustanteet huomioidaan, voidaan sanoa, että jo pelkästään rajatiedon kirjoja ilmestyy suomeksi keskimäärin yksi päivässä. Aikaa myöten pääsemme siihen, että lähes joka toinen on kirjoittanut ainakin yhden kirjan. Tekstiä siis syntyy riittävästi, mutta kaikille kirjoille ei valitettavasti löydy tarpeeksi lukijoita ja ostajia.

Onneksi myös rajatiedon moninaisen kirjallisuuden alueella on sellaisia klassikkoja, jotka jaksavat kiinnostaa lukijoitaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ultran 25-vuotisen kirjamyynnin yhteydestä nousee esille ainakin kaksi pitkäaikaista suosikkia. Noin 19 vuotta sitten ilmestyi Suomen Henkisen Kehityksen Liiton kustantamana ja Ilona Attilan suomentamana Elisabeth Haichin 435-sivuinen pääteos nimeltä Vihkimys, jota edelleen kysytään ja ostetaan rajatiedon tilaisuuksissa. Samaa voidaan sanoa yhdeksän vuotta nuoremmasta kirjasta, kesällä 1993 suomeksi ilmestyneestä Urantia-kirjasta, jonka 2097 sivua jaksavat edelleen kiinnostaa lukijoitaan.

Rajatiedon kirjallisuus on ollut tärkeä osa tämän lehden sisällöstä heti ensimmäisestä numerosta lähtien. Itse asiassa ensimmäisen numeron (1/72) ensimmäinen asia kansilehden jälkeen oli puolen sivun kirjamainos. Myös kirja-arvostelut alkoivat jo ensimmäisestä Ufoajasta. Sen jälkeen lehdessä on ollut pyöreästi tuhat arvostelua alan kirjoista. Niistä aika moni löytyy nykyisin Ultran monipuolisilta kotisivuilta www.ultra-lehti.com, jotka täydentyvät ja uudistuvat kuukausittain. Lisäksi Ultrassa on ollut kymmeniä kirjallisuusaiheisia kirjoituksia. Silloin tällöin on julkaistu myös teemanumeroita alan kirjallisuudesta. Uusin Ultra-uutuus on Rajatiedon Kirjan Päivä, jota vietetään Ultran toimituksessa lauantaina 29. marraskuuta.

Tapani Kuningas  

 


< TAKAISIN  ULTRAAN  11/2003