Ultran artikkeli |
PÄÄKIRJOITUS
4/2003 Muistin virkistämistä Tarpeellisen nimen tai numerosarjan katoaminen mielestä on
tuttua meille jokaiselle. Kun ikää tulee lisää, myös jokapäiväisen
elämän tavarat – avaimet, kynät, silmälasit – ovat yhä useammin
hetken kadoksissa. Ihmiskunta tekee suunnattomasti turhaa työtä
muistivirheiden takia. Muisti on ihmisille, eläimille ja monille sähköisille
laitteille tärkeä ominaisuus, jonka kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä.
Tuossa menneisyyden mittarissa ilmenee – kuten useimmissa muissakin
asioissa – suuria yksilöllisiä eroavuuksia. Mikä lienee muistin
vaatimattomin saavutus, mikä taas valtavin? Akaasiset aikakirjat (Elämän
kirja eli ”Jumalan muistojen kirja” kuten Edgar Cayce asian ilmaisi)
edustanee alan huippua – ainakin ihmismielissä. Yhtä hyvin koko
maailmankaikkeuden voi käsittää jättiläismäiseksi muistiksi, joka
sisältää menneisyyden, nykyisyyden ja myös tulevaisuuden. Kaikki tieto
on siis koko ajan tarjolla sille, joka pystyy tulkitsemaan akaasisia
aikakirjoja – tai yksinkertaisesti luonnon suurta kirjaa, jonka sivut
ovat aina ympärillämme. Lähiaikoina on puhuttu esimerkiksi poliittisesta muistista,
jonka sanotaan olevan vaalikauden mittainen, usein ei niinkään pitkä.
Olipa ihmisen muisti kuinka hyvä ja pitkä tahansa, siihen ei voi koskaan
täydellisesti luottaa, sillä ihmismieli käsittelee ja muuntaa koko ajan
muistiaineistoaan. Asioiden muistamattomuus johtuu usein biologisista ja
kemiallisista syistä, mutta yhtä hyvin siihen vaikuttavat myös
sosiaalisessa ja psykologisessa ympäristössä olevat tekijät. Muistivirheet ovat tuttuja myös rajatiedon maailmassa.
Kirjallisuudesta löytyy esimerkkejä joka suuntaan. Alan ilmiöt ovat
joskus niin vastakkaisia kokijoittensa maailmankuvalle, että ne
yksinkertaisesti häviävät kokonaan joidenkin ihmisten muistista, vaikka
hän olisikin ammatiltaan tutkija tai arvostettu tieteentekijä. Toisaalta
ihmisen muisti – tunteiden ja toiveiden siivittämänä - helposti myös
muuttaa ja lisää outojen tapahtumien kulkua. Molemmat asiat ovat tuttuja
paranormaalien ilmiöiden alueelta. Voimallisimpia esimerkkejä väärien
mielikuvien säilymisestä vuosikymmenestä toiseen on ”Marsin varis”
Kuvapostin kansikuvassa joulukuulta 1954. Asiasta kertoo kymmenen vuoden
takainen pääkirjoitukseni (Ultra 5/93 s. 4). Tässä yhteydessä on syytä korjata oma muistivirheeni, jota
olen kahdesti tarjonnut Ultran lukijoille (Ultra 4/1995 s. 11 ja 1/2002 s.
5). Molemmissa tapauksissa väitin, että Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura
ry. olisi vuonna 1993 julkaissut Pekka Ervastin kirjan nimeltä Ranskan
vallankumouksen salaperäiset persoonallisuudet. Kyseisen teoksen nimi on
kuitenkin todellisuudessa Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä
tapahtumia, joka kyllä sisältää Pekka
Ervastin vuonna 1926 pitämän esitelmän Ranskan vallankumouksen salaperäiset
persoonallisuudet. Väärä mielikuva oli pesiytynyt mieleeni lähes
kymmeneksi vuodeksi, kunnes huomasin tarkistaa asian. Mikä pätee yksityisen ihmisen muistiin, soveltuu usein myös
laajempien joukkojen muistiin. Kokonaiset kansakunnat alkavat muistaa
menneisyyttään tai nykyisyyttään uudella tavalla, kun olosuhteet
muuttuvat. Historia tarjoaa tästä paljon esimerkkejä – eikä meidän
tarvitse mennä omaa aikaamme tai maatamme kauemmas. Kollektiivisten
muistivirheiden äärimmäinen esimerkki on sota. Mitä voisimme tehdä muistivirheiden välttämiseksi – tai
ainakin vähentämiseksi? Jos emme tee asian suhteen mitään, parannusta
on turha odottaa. Kaupallisia muistin virkistämisen keinoja on tarjolla
runsaasti, mutta asiassa voidaan tehdä paljon ilman rahaakin, tai ainakin
pienin kustannuksin. Parempi muistaminen vaatii ennen muuta ponnisteluja
ja työtä asian hyväksi. Myös voimakas motiivi, hyvä ilmapiiri ja usko
asiaan parantavat tuloksia – kuten kaikissa muissakin asioissa. Tapani Kuningas
|
|