Ultran artikkeli Artikkeli Ultrassa 12/2001 Seppo, William ja Carl Gustaf- Seppo Heinola Suurmiesten jäljillä Teksti Marko Kananen Seppo Heinola on tunnettu vuosikymmenet
teatterimiehenä: näyttelijänä, ohjaajana ja kouluttajana.
Rajatietopiireissä on jo pitkään tiedetty hänen kiinnostuksestaan
esoteriaan, Raamattuun ja menneisyyden mysteereihin. Nyt hän on
julkaissut kirjan Salaperäinen Shakespeare, jonka myötä myös Seppo
Heinolan salaperäinen puoli on tulossa laajemmin ns. suuren yleisön
tietoon.
- Synnyin Tampereen Pispalassa tavalliseen työläisperheeseen, Seppo kertoo. Tampereella kävin myös kouluni, kunnes vuonna 1963 pääsin Suomen teatterikouluun. Tämä olikin onni, sillä tuolloiset harrastukseni urheilu ja teatteri veivät siinä määrin aikani, ettei lukion loppuun saattamiseksi olisikaan riittänyt enää energiaa. - Teatterikoulussa vuosikurssillani olivat mm. Vesku Loiri, Bimbo Melasniemi ja Killi Wallasvaara, joiden nimet minua paremmin antavat tuolle ns. 60-luvulle laatua ja taustaa. Valmistuttuani sain ensimmäisen välikirjani Vaasaan, missä ensimmäinen ammattiroolini oli enteellisesti Marskin adjutantti kapteeni Beckman Turjan näytelmässä Päämajassa. Marski Dagobertin olin tosin näytellyt jo harrastajateatterissa esoteerikko Sakari Topeliuksen Suojelusenkelissä.
- Aivan. Armeijan kävin Väinö Linnan tutuksi tekemällä paloaukealla. Noina 60-lukulaisuuden kiihkeinä vuosina olin harvinainen toisinajattelija. Lapualaisoopperassa olin alkuun mukana kuorossa, mutta jäin harjoitusten jälkeen pois. Olin Joensuussa Turkan aikana, mutta kun teatterin politisoitumista kritisoinut kirjeeni julkaistiin Teatterilehdessä, minun annettiin ymmärtää, ettei jatkamiseni olisi enää suotavaa. Kaipa sitten näyttelin huonosti, sittemmin loisteliaita kritiikkejä repinyt Seppo hymähtää. - Ohjaajakokemusta sain sitten Raumalla, missä minusta leivottiin tuolloin Suomen nuorin teatterinjohtaja. Kymmenen vuoden kierroksen jälkeen palasin kuitenkin Vaasaan, missä saavutin eräässä mielessä urani huipun Mannerheimin roolissa. Marskin näköinen mies
- Niin, lehdissä puhuttiin läpimurrostani. Eräänlainen huipentuma oli presidentti Kekkosen tulo katsomaan seurueineen näytelmää. Tulivat Helsingistä Vaasan asemalle yksityisvaunulla, ja heillä oli tunnelma jo tullessa korkealla. No, itselleni jäi kipinä Carl Gustafiin, ja olen siitä pitäen harrastanut myös Mannerheim-tutkimusta, näytellyt häntä usein ja sovittanut hänestä kirjenäytelmän ”Rakas ruhtinatar”. - Vaasan jälkeen sain useita työtarjouksia, joista valitsin Porin. Lähinnä perhesyistä siirryin kuitenkin pian - vuonna 1981 - Rovaniemelle, missä vierähtikin peräti 14 vuotta. - Se oli hienoa aikaa, sain tehdä upeita rooleja ja kaupunkilaiset tuntuivat ottavan minut omakseen. Ainakin siitä päätellen, että olin listoilla suosituinta kaupunkilaista valittaessa. No, en pärjännyt. Kun tyttöystäväkään ei kaiketi äänestänyt. - Veri veti kuitenkin lopulta takaisin etelään, ja vuodesta 1995 olen jälleen asunut Tampereella ja tehnyt teatterialan töitä freelancerina. Uusin ohjaustyöni Maiju Lassilan Viisas neitsyt saa ensi-iltansa joulukuun puolivälissä Nokialla. - Ohjaamisen ja näyttelemisen ohella olen pitkään toiminut myös ilmaisutaidon opettajana ja kouluttajana. Ultrapäiväläiset avittivat luennoijaksi!
- Kuten niin monella, ensimmäinen kosketus mystiseen tapahtui jo lapsena. Seisoin 5-6 vuotiaana kotini pihaportin pielessä. Sain mielikuvan, jossa jäin auton alle, mutta samalla näin itseni heti seisomassa toisena pikkupoikana toisen portin pielessä. - Tämä jäi voimakkaana kuvana mieleeni. Vasta jälkeenpäin ymmärsin nähneeni idean eräänlaisesta ”sielunsiirtymästä”. - Rippikoulusta ajauduin sitten seurakuntanuoriin. Lähinnä eräsen hiilenmustia hiuksia, sinisiä silmiä ja jumalattoman ihania pisamia imponoimana. - Seurakunnassa kiinnostuin myös Raamatusta ja sain pian havaita sen tekstien epäloogisuudet. Pian huomasin ufojen ja Raamatun pilvenpatsaiden yhtäläisyydet, ja suunnittelin aiheesta ohjelmaa televisioon jo vuosina 1963-4. Ei ihme, että myöhemmin Dänikenin kirjat kolahtivat minuun. - Myöhemmin luin iltaisin Blavatskyn Salaista oppia, ja pikkuhiljaa Raamattuni täyttyi merkinnöistä. - Kaikki tämä johti siihen, että 15 vuotta sitten lähdin Ultrapäiville muuten vaan aikaani viettämään. Illalla ryhdyin sitten keskustelemaan ihmisten kanssa, ja pian tuntui siltä, kuin koko Ultrapäivät olisi kokoontunut yhdeksi suureksi piiriksi pohtimaan Raamatun salaisuuksia. - Tämä täysin spontaani tapahtuma oli luennointini alku: Tapani Kuningas nappasi minut saman tien seuraaville Ultrapäiville, ja sitä myöden olenkin luennoinut kymmenissä tilaisuuksissa rajatiedosta ja muutaman kerran siis Ultrapäivilläkin ihan virallisena ohjelmanumerona. - Noihin aikoihin ryhdyin käymään Kreivilässä ja tutustuin myös teosofishenkisiin ihmisiin, joilta sittemmin olen saanut valtavasti apua josta olen syvästi kiitollinen. Kriisistä voimavaroja?
- Jo ennen tuota käänteentekevää iltaa Ultrapäivillä elämässäni oli tapahtunut muutoksia. Koin suuren kriisin ja elämänmuutoksen 18 vuotta sitten; luovuin tuolloin mm. tupakasta ja alkoholista. Uskoisin saaneeni tästä ylimääräistä energiaa, joka on mahdollistanut mittavan tutkimustoiminnan.
- Teatterialan kokemus on auttanut minua omaksumaan pikalukutekniikan, ja luenkin valtavasti. - Olen hankkinut passiivisen kielitaidon useisiin kieliin. Ymmärrän mm. hiukan muinaishepreaa, mikä on alkuperäislähteiden tutkimisessa välttämätöntä.
- Ryhdyttyäni vakavammin rajatiedon tutkijaksi olen kiinnittänyt huomiota telepaattisiin kokemuksiini. En ole koskaan "leikkinyt" telepatialla, mutta minulla on joitakin todella sävähdyttäviä kokemuksia, mm. näin ennalta erään vakavan loukkaantumisen. - Myös numerologia on hämmästyttävällä tavalla ilmentynyt elämässäni. - Kokemuksistani huolimatta en anna niiden millään tapaa hallita elämääni. Minun roolini on tutkia näitä asioita, ja kertoa niistä muille. Olen pitänyt luentoja mm. esoteerisesta gnostilaisesta kristinuskosta, essealaisuudesta, salaseuroista, vapaamuurareista, Ruusu-Rististä, numerologiasta, jälleensyntymästä… Yhteisenä nimenä niille voisi olla Muinaisen Viisauden Perintö. Shakespearesta salattuun Raamattuun
Vaikka Seppo Heinolan intohimona onkin esoteeristen salaisuuksien paljastaminen, hän ei suinkaan ole hautautunut tutkijakammioonsa. Seppo asuu upean puutarhan ympäröimässä vanhassa puutalossa, jossa riittää monenlaista puuhaa. Hän on mm. omin käsin rakentanut kesämökin ja kotinsa keittiön, ja nytkin on kellariremontti työn alla. Hän nauttii luonnossa samoilemisesta ja herättelee joka aamu luovuutensa kävelyllä vanhassa Härmälän puutarhakaupunginosassa.
- Tässä yhdistyvät luontevalla tavalla molemmat intohimoni - teatteri ja esoteeriset salaisuudet. Lisäksi sain aikanaan harvinaisen tilaisuuden päästä alkuperäislähteille British Museumiin. - Keräsin aineistoa vuosia ja keskustelin lukuisten asiantuntijoitten kanssa varmistaakseni yksityiskohtien paikkansapitävyyden. Varsinaiseen kirjoittamiseen meni 1½ vuotta.
- Sitä se oli - jopa fyysisesti. Sain kirjoittamisesta tuskallisen tulehduksen molempiin olkapäihini, ja olen tänäänkin menossa fysioterapeutille.
- Seuraava kirja saattaa olla Jälleensyntymä ja Raamattu. Lopullinen tavoitteeni kuitenkin on kirja Salattu Raamattu. Olen valmistellut sitä jo 15 vuotta.
- Kansikuva on kirjan kustantaneen MC-Pilotin erittäin pätevän Risto Penttisen tekemä tyylitelmä ainoasta säilyneestä aitoa Shakespearea esittävästä kaiverruskuvasta. - Jokainen voi itse tehdä päätelmät kahden ”SH”:n
yhdennäköisyydestä. Mainitsinko muuten, että molempien nimissä on 18
kirjainta, molemmat ovat näyttelijöitä ja molempien nimet kantavat sisällään
mystistä lukua 2160, naurahtaa Seppo sangen ilkikurinen virne
kasvoillaan. |
|