|
| PÄÄKIRJOITUS 5-6 / 2001 Tapani Kuningas: Ensimmäinen selkeä muistikuvani vedestä lienee yli viiden vuosikymmenen takaa, kun aurinkoisena kesäpäivänä lähdimme hevosen kyydissä matonperuus Luumäen Kivijärvelle. Salpausselän harjun mäntyjen välistä välkkyvä järven pinta oli hämmästyttävän sininen. Monen kilometrin päässä järvestä asuvalle pikkupojalle sinin järvi oli suuri ihme. Muistan myös vapun tienoon 50-luvulla olleen mielenkiintoista aikaa, sillä kevättylvat olivat jokavuotinen tapahtuma. Se sai koululaisen lähtemään päivittäin paikalle, josta läheisen Suursuon vedet tulvivat tien ja pellon poikki kohti Urpalanjokea, joka vei vedet viimein Suomenlahteen. Saappaat siinä touhussa usein kastuivat - enemmän tai vähemmän. Sama joki tuo mieleen myös vastenmielisiä muistoja, sillä joen alajuoksun haju sekä ulkonäkö ei ollut mieltä ylentävä, kun läheinen meijeri ja sikala laskivat jätevetensä jokeen. joen osalta tilanne on osittain muuttunut myönteiseen suuntaan, sillä sen perinteiset saastuttajat ovat jo historiaa. Toisaalta Kivijärven vesi ei ole enää yhtä puhdasta kuin vuosikymmeniä sitten, sillä sen rannoille rakennettujen mökkien määrä on kasvanut vuisi vuodelta. Suomessa rantoja riittää, koska pelkästään järvenrantoja lasketaan löytyvän 187000 kilometriä, jokien varsia on mitattu 42000 kilometriä ja merenrantaakin on 39000 kilometriä. Maamme pinta-alasta lähes 10 % on veden peitossa, sillä järviä löytyy lähes 190000 kappaletta. Esimerkiksi täällä Kuhmoisten Kylämällä - joka on ollut kotikyläni kohta 30 vuotta - järviä on niin runsaasti, että jokaiselle vakituiselle asukkaalle löytyisi oma järvi. Pelkästään Kuhmoisten järvien määrän muistelen olevan yhtä suuri kuin vastaava luku koko Turkin valtion alueella, joka on sentään yli kaksi kertaa Suomen kokoinen. Kun vertaamme näiden alueiden asukasmääriä - kolmetuhatta ja 65 miljoonaa - käsitämme ehkä sen etuoikeutetun aseman, joka meillä suomalaisilla on veden suhteen. Vaikka laadukkaan veden merkitys maailmassamme vuosi vuodelta korostuu, silti Suomessa vain harvat tajuavat veden todellisen merkityksen elämässämme. Meille vesi on liian jokapäiväistä, jotta osaisimme sitä arvostaa. Uuden ajan vesiteknologia tietää kertoa yhtä ja toista veden uskomattomista ominaisuuksista, esimerkiksi sen muistista, josta Ultra kertoi jo numerossa 9/91, kun Lahdessa järjestettiin kesällä 1991 seminaari aiheesta Luonnon bioenergeettinen elvytys. Tässä Ultrassa tarkastelemme hieman veden merkitystä rajatiedon historiassa ja nykypäivässä. Tämän vuoden alussa suomalaisilta kyseltiin heidän käsityksiään synnistä. Toisen ihmisen tappaminen oli 95:lle prosentille suomalaisista syntiä. Miten lienee veden tappamisen (pilaamisen) suhteen? Tampereella sijaitseva kirkon tutkimuskeskus voisi tulevaisuudessa kysellä suomalaisilta, kuinka moni meistä pitää veden pilaamista syntinä. Elämämme kuluessa joudumme kohtaamaan veden lukemattomat kasvot. Lapsena leikimme veden kanssa. Nuoruusvuosina puolestaan lemmenleikit usein leimahtavat veden äärellä. Keski-ikäisenä sekä työ että harrastus voi tapahtua kirjaimellisesti veden varassa. Vielä vanhanakin vesi siivittää askeleitamme monella tavalla - ja viimeistään silloin moni ymmärtää, että vesi on vanhin voitehista ja alkaa etsiä veden parantavaa voimaa.
|
|
|