Matias Päätalo

Nykyihmisen jäänteitä on vaikea selvittää

Alkuperäisessä Apinoiden planeetta -elokuvassa Charlton Heston löytää Vapauden patsaan jäänteet. Mutta sekään ei kestäisi miljoonia vuosia.

Arkeologit saattavat tulevaisuudessa törmätä nykyihmisen jäänteisiin ja ihmetellä käyttäytymistämme. Suuret hirmuliskot kuolivat sukupuuttoon noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mahdollisesti suuren meteoriitin iskusta. Jonkinlainen tuho saattaa kohdata myös ihmiskuntaa. Tieteellisesti on täysin varmaa, että mitkään lajit eivät ole ikuisia. Ainakin lajit muuttuvat, elleivät muuten kuole sukupuuttoon. Kun maapallolla lasketaan sama ajanjakso dinosaurusten katoamisen mukaan, nykyajasta eteenpäin, Maa näyttää aivan toisenlaiselta. Mantereet ovat muuttuneet perusteellisesti. Välimeri on kadonnut ja sen paikalla kohoavat vuoret. Pohjois– ja Etelä-Amerikka ovat irronneet toisistaan. Australia on törmännyt yhteen Intian kanssa ja sulautunut Aasiaan.

Mikäli ihmislaji, on edelleen olemassa, on se evoluution kautta muuttunut aivan toisenlaiseksi ja levittäytynyt mahdollisesti jo lähitähdille paikallisavaruuden planeettakuntiin. Jotta ihmiskunta olisi vielä olemassa 65 miljoonan vuoden kuluttua, on lähes mahdottomuus. Planeettojen pinnoille syntyville sivilisaatioille voidaan laskea korkeintaan kymmenen miljoonan vuoden elinikä. Ihmisinä olemme olleet olemassa vasta vähän toista miljoonaa vuotta. Jos alkuvaihetta edes voidaan ihmisyytenä käsitellä.

Suurkaupungit vain tomua

Aina on mukava ajatella, että oman lajimme suuri seikkailu olevaisuudessa jatkuisi ja kehittyisimme todellisiksi universumin yksilöiksi. Vaikka lajimme säilyisikin ehkä vielä miljoonia vuosia, nykyihmisinä olemme tuomittu vääjäämättömästi katoamaan. Tulevaisuuden ihmisolennot voivat olla esim. monineuvoisia, bioteknologian tuotteita tai robonoideja. Melko todennäköistä on, että kaukainen tulevaisuus pitää sisällään kokonaisia kloonattuja lajeja ja rotuja, vaikka nyt ajatusta kovasti vastustamme.

Moraali muuttuu, tavoitteet muuttuvat. Siinä vaiheessa kuin lähetämme kaukaisille planeetoille suuria avaruusretkikuntia, futurologiaan perehtyneet avaruustutkijat ovat jo pitkään arvelleet osan retkikunnasta olevan klooneja, kyborgeja tai robonoideja. Näin yllättävää kyllä, kritiikistä huolimatta tieteiskirjailijoiden kuvitelmat ovat lähellä oikeaa. Tulevaisuuden yhteiskuntien on aivan yksinkertaista tuottaa avaruuden ja vieraiden planeettojen monimutkaisiin olosuhteisiin geneettisesti muunnettuja astronauttiklooneja. Jopa elinikä voitaisiin kolminkertaistaa. Kaikki tämä on mahdollista vain äärettömän kaukaisessa tulevaisuudessa

Olipa asian kanssa miten tahansa, jonkinlaista menneisyyden ja vanhojen kulttuurien tutkimista varmasti esiintyy. Mikäli nämä olennot harrastavat samassa käsitteessä tieteitä ja arkeologiaa kuin me, nykyihmisen jäänteiden ja kulttuurin tutkiminen olisi hyvin työlästä ja hankalaa. Mielenkiintokin saattaisi olla vähäistä. Kaikki nykyiset suurkaupungit olisivat tomua monikerroksisen maamassan alla, jonka paikalla voisi leijua käsittämättömiä sen ajan rakennelmia. Parhaiden ihmiskunnan jäljet löytyisivät Kuun siirtokunnista ja sinne rakennetuista kaivoksista sekä avaruusterminaaleista. Jopa Apollo-avaruusalusten merkit voisivat löytyä Kuusta. Kuulla ei ole ilmakehää, tuulia eikä korroosiota. Ei myöskään hajottajabakteereita.

Aikamme ydinkokeet paljastavat

Maapallolla tulevaisuuden arkeologit löytäisivät ydinkokeiden jäljet. He kiinnittäisivät huomionsa outoihin lasittuneisiin reikiin, joita löydettäisiin Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja Siperiasta. Reikien perusteella tutkijat joutuisivat toteamaan, etteivät ne ole syntyneet tavanomaisen geologisen prosessin tuloksena ja melko pian he havaitsisivat, että maanalaiset ydinkokeet ovat muuttaneet kallioperän lasiksi. räjäytyspisteen ympärillä.

Hiilen ja öljyn vähäisyys saisi tutkijat myös ymmälleen, samoin monien eläinlajien häviämisen lyhyen ajan kuluessa. Samoin he keksisivät, että merien pinta on ollut aiemmin paljon alempana ja napa-alueet jään peitossa. Tästä he jäljittäisivät myös saastumisen tuomat ongelmat. Heidän ei olisi kovinkaan vaikea laskea nykyisiä ilmastomallejamme, mutta sen sijaan kiivasta väittelyä saattaisi syntyä niistä syistä ja olosuhteista, joka pakotti atomikauden alkuasukkaat, joita he kutsuisivat primitiiveiksi, niin tuhlaavaiseen elämään. Eräänä päivänä, tuona kaukaisena aikana joku lahjakas nuori tutkija kenties tekee ihmeellisen löydön. Poikkeuksellisissa luonnon olosuhteissa on havaittu merkillinen kivettynyt fossiili, jonka merkitys jää aluksi pitkäksi aikaa selvittämättä. Kivettynyt fossiili tunnistetaan lopulta ihmiskunnan nykykulkuneuvoksi, autoksi. Samalla selviää myös syy öljyn vähäiseen määrään, ilmasto-ongelmiin ja valtaviin ekomuutoksiin. Nuori tutkijamme saa tästä mahdollisesti oman aikansa Nobelin palkinnon.

Takaisin