Kolumnit

Avoin väitöskirja olemassaolon rakenteesta

Olaf af Larm

Otteita kirjasta Rajatiedon Tuumilta

Puuttumatta tarkemmin eri uskontojen epäloogisiin luomisoppeihin, jotka kaikki (yhtä buddhalaisfilosofista poikkeusta lukuun ottamatta) perustuvat yksijumaluuteen (monoteismiin), voin mainita, että jo 2500 vuotta sitten eräät muinaiset kreikkalaiset (Pythagoras) omaksuivat uskontovapaan ajattelutavan, jota he kutsuivat laskujohtoiseksi olemassaolon tutkimukseksi (deduktiivinen ontologia). Tämän kirjoittaja ei ole jumalankieltäjä.

Harvoilla ateisteilla lienee vaihtoehtoista kuvaa olemassaolon luomisesta, vaikka he kieltävätkin Jumalan olemassaolon eri syistä kuten esim. raamatun satukirjamaisista luomisväitteistä (”taikasauvalla”), tieteenvastaisista oletuksista, epäjohdonmukaisuuksista, helvetillä pelottelusta tai yksinkertaisesti siitä syystä, että uskonnot eivät kykene perustelemaan väitteitään järkiperäisesti, vaan käyttävät hyväkseen ihmisten yksinkertaisuutta, taikauskoon taipuvuutta ja tunteellisuutta. Tarve olla johdettavana on ihmisille ominaista jo syntymästä saakka.

Kaikki hyväntahtoisuuteen perustuvat ns. pyhät kirjat, kuten raamattu, sisältävät kuitenkin varsin paljon käyttäytymisviisautta ja hengenravintoa, joiden noudattaminen on kaikille tärkeää yhteiskunnassamme. Eläimetkin oppivat käyttäytymään edukseen, joskus paremmin kuin jotkut ihmiset. Monilla kasveillakin on jonkinlainen perusaistimus elonsa turvana. On siis useimmiten yleiseksi eduksi, että kirkollisyhteisöjä ja hyväntekeväisyyspiirejä on olemassa. Niiden toimintaan voi osallistua sellainenkin, jonka oma filosofia eroaa yksijumaluudesta.

On kuitenkin täysin väärin jakaa ihmiskuntaa kahteen pääleiriin eli uskovaisiin ja pakanoihin, sillä kummassakin ryhmässä on toisinajattelijoita. Uskonnon puolesta löytyy sekä maltillisia että jyrkkiä kannattajia ja vapaamman ajatustavan omaavista monet ovat ns. agnostikkoja, jotka eivät usko Jumalaan ”ennen kuin se näytetään todeksi”. Niiden lisäksi on olemassa kirjava, enemmän filosofisesti ajatteleva ryhmä, jotka eivät laske kuuluvansa kumpaankaan leiriin, mutta silti myöntävät jumaluuden olemassaolon tässä ja välittömästi kuolemanjälkeisessä ulottuvuudessa, toisin sanoen meidän omassa näköpiirissämme tai maailmassamme. Jumaluus ei kuitenkaan ole samaa kuin yksi ainoa Kaikkivaltias Jumala. Sen sijaan on ilmeistä, että suhteellinen Ylijumala vallitsee nykyisessä maailmassamme sen lähiulottuvuuksineen, luomakuntineen ja jumalolentoineen (enkeleineen).

Olematta meedio, psyykikko tai yliluonnollisia kykyjä omaava (telepatiaa lukuun ottamatta), sain vuonna 2004 (Uudessa-Seelannissa, jonka kansalainen olen) täysin odottamatta ja pyytämättä ajatussiirtoisen tiedon jostain toisesta ulottuvuudesta, jota agnostikko voisi kutsua intuitiiviseksi oivallukseksi. Tästä ja muista yliluonnollisista tapahtumista kerron laajemmin tämän väitöskirjan toisessa elämänkerrallisessa ja rajatietoa koskevassa osassa, joka ilmestyy piakkoin ja perustuu englanninkieliseen alkuteokseeni. Siitä selviää se mykistävä ja ennenkuulumaton väite, että olemassaolo on ääretön, luomaton ja ikuinen.

Olemassaolossa ei ole alkua, loppua eikä määritystä lainkaan. Muuttamatta ajatusasennettaan monien on vaikea tajuta, että perusluonteeltaan olemassaoloa ei ole koskaan luotu olemassaolemattomuudesta ja aikakäsityskin liittyy vain muuttuviin tapahtumiin eikä sitä (aikaa) voida määritellä pysyväksi ilmiöksi. On siis mahdoton määritellä olemassaolon suuruutta, koska se on aina ollut olemassa ilman rajoja lukemattomine ilmenemismuotoineen, joista yksi on meidän maailmamme siihen liittyvine ulottuvuuksineen, jotka muodostavat loputtomia alkuja, loppuja, syntymiä, kuolemia ja rajoja omassa piirissään, jonka sisäpuolisesta luomisesta ja hallinnosta huolehtii jumaluusneuvosto, mikä taas pohjimmiltaan on sama kuin ”plus- ja miinusenergia”. Positiivisella ja negatiivisella olemusvoimalla on eri nimiä kuten ”chi, qi, vri, yin & yang”.

Vaikka käsitys Jumalasta (tai filosofien ”ylimmästä värähtelyhahmosta” = Supreme Vibratory Gestalt) voidaankin soveltaa ulottuvaisuuteen ominaiseksi meidän maailmassamme, on melko epäloogista puhua yksilöllisestä Jumalasta tai mistään rajoituksesta rajoituksettomassa asiaintilassa, joka vallitsee ”elämämme ja taivaamme” ulkopuolella. Buddhalaisfilosofiassa tunnetaan ns. maya-käsite, jonka mukaan kaikki näkyolennainen on perusolemukseltaan samanlaista harhaa kuin ”peilikuva”, joka sinänsä on sen hetken todellisuutta. Lisäyksenä korostan erityisesti uskovaisille, että tässä esittelemäni epäluomisoppi on pohjimmiltaan sopusoinnussa esim. kristinuskon perussanoman kanssa, että hyvästä seuraa hyvää ja pahasta pahaa. Käytän kuitenkin synti-sanan sijasta karma-sanaa.

Olen nykyään 76-vuotias reumainvalidi, mutta kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana (1970-2000) toimin Australian ja Uuden-Seelannin hallitusten lainsäädännöllisissä tehtävissä juristina ja viimeisen 20 vuoden aikana kehitin mm. maailman ensimmäisen, mainioksi osoittautuneen ja filosofiseen vapaa-ajatteluun perustuvan opetustavan sellaisille nuorisorikollisille (erityisesti rikoksen uusijoille), jotka halveksivat uskontoa, lakia ja rangaistusta. Kaikki ymmärsivät kyllä, että pahasta seuraa pahaa, mutta vain jos joutuu kiinni. Raamatun ”sadut” ja helvetillä pelottelu on heille humpuukia, joten syntinä pidettiin vain sitä ”että rikos meni myttyyn tai joutui kiinni”. Oli siis tärkeätä, että sain jumalankieltäjänuoret ymmärtämään Luonnon Lakia erillisenä entiteettinä uskonnoista, jota kukaan ei ollut heille aikaisemmin selvittänyt. Harvat olivat edes kuulleet mistään karmasta, syyn ja seurauksen laista. Koska myöskään jumaluskontojen luomisoppeja ei pidetty järkevinä, niin opetukseni filosofinen osa oli yhtä tärkeä, joka niinä vuosina oli enemmän buddhalaisuusvivahteinen kuin tässä esitelty luomattomuusoppi.

Kaiken kaikkiaan onnistuin filosofisella opastuksellani sopeuttamaan varsin monia rikollisnuoria takaisin lainkuuliaiseen yhteiskuntaan niistä sadoista, joiden valvontaan osallistuin noin 20 vuoden aikana. On kuitenkin surullista, ettei tähän mennessä minkään tietämäni maan johtohenkilöillä ja poliitikoilla ole ollut yleensä lyhyiden ministeriötoimiensa aikana aikaa tutustua saavutuksiini muuta kuin kosmeettisesti, vaikka uusintarikollisuuden vähentäminen järkevin keinoin olisi kaikille mitä suuriarvoisinta. Sen sijaan monet hallitusherrat pitävät omia uriaan tärkeämpinä kuin kansan ja maan edut. Mihinkään uuteen ja kokeilemattomaan ei uskalleta ryhtyä, varsinkaan jos se ei ole helppotajuista ja vaatii syvempää ajattelukykyä. Looginen älytasomme on jäänyt jälkeen teknologiasta.

Kaikki tapahtuu karman lain sanelemana, sen negatiivinen energia keräytyy painolastiksi kuin kiinnelaina, josta ei edes kuolema vapauta, sillä se on maksettava takaisin sen jälkeenkin. Positiivinen karma tulee taas kredit-puolelle käytettäväksi senkin jälkeen. Jokainen teko, toiminta, ajatus, tunne ja tekemättä jättäminenkin, johtaa tulokseen, hyvään tai pahaan, ponnahtaa takaisin alullepanijan ”nilkkaan”. Itse elo ei lopu lainkaan – olemus vaihtuu mutta olio on ikuinen. Kirkollinen armahtaminen ja synninpäästö on todellisuusvastaista, jos syntinen ei itse korvaa tekoansa todellisin toimin. Mistään ei pääse eroon helpolla tai huijaamalla.

Tutkimukseni on ns. avoin väitöskirja, jota ei ole kirjoitettu akateemisen oppiarvon hakumielessä vaan suomalaisyleisölle. Sen englanninkielinen vastine on lähetetty eri länsimaiden tiedeakatemioille. Täkäläisissä psykologipiireissä sitä pidetään ajatusmaailmaa mullistavana.

Suomenkielinen Rajatiedon Tuumilta –kirjani perustuu englanninkieliseen alkuteokseen nimeltä Wisdom From Beyond.

Takaisin