Tarja Hadleigh

Ajatuksia, joista ymmärrys puuttuu

Viime kesänä mökillä kuulin sitä ensimmäisen kerran. Pyörittäessäni radioni kanavan valitsijaa se kantautui korviini. Olin niin sanotusti äimän käkenä. En ollut uskoa kuulemaani. Kyse ei ollut jonkun suomalaisen urheilijan maailmanennätyksestä, eikä jonkun suurmiehen poismenosta, vaan kanavasta nimeltään Radio Dei. Aluksi en tiennyt kyseisen kanavan olemassa olostakaan, mutta mielenkiintoni heräsi.

Kuuntelin kesän ajan näitä hurmoshenkisiä puheita ja ihmettelin.

Mieleeni velloivat ne joka-aamuiset aamun avaukset oppikoulussa. Siellä puoliuniset koululaiset laitettiin parijonoon ja kukin luokka vuorollaan lähti eri kerroksista hiljaisina kerääntymään juhlasaliin veisaamaan virsiä ja kuuntelemaan päivän sanaa. Siellä me seisoimme ja veisasimme. Jokaisena aamuna aina joku pyörtyi; parhaana useampikin. Itse muistan pyörtyneeni pari kertaa. Parasta oli, että vieruskaveri pyörtyi, koska silloin pääsi tukemaan kaveria ja pääsi itse pois tilaisuudesta. Pyörtymisen tietysti aiheutti liian varhainen seisottaminen huonossa ilmassa; liian vähän happea. Mutta tätä jatkettiin kuitenkin koko oppikoulun ajan.

Siellä meille pakkosyötettiin evankeliumia joka ikinen aamu. Ei meiltä kysytty, haluammeko me osallistua tähän tilaisuuteen, se oli pakko. Siellä meidän mieliimme painuivat synnintunto ja perisynti. Kun ajatellaan, että tämä minulla alkoi 11-vuotiaana, ei ole ihme kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, joilla vieläkin on mielessään nämä pelottavat ja kahlitsevat sanat. Itselläni kesti parisenkymmentä vuotta, ennekuin osasin ajatella toisin. Toki alitajunnassani oli aina sellainen pieni ajatuksen poikanen, että jotakin muutakin on olemassa. On olemassa vapaus tuntea ja miettiä asioita aivan itse; ei aina tarvitse seurata ja uskoa, mitä toinen puhuu ja vakuuttaa.

Nyt meillä on siis Radio Dei. Kaikki on katettu yhdelle pöydälle ja ruoka on aina samaa; valinnan vapautta ei ole. Kaikki, mitä sieltä kuulemme on absoluuttista totuutta; muuta totuutta ei ole.

Heillä on ohjelma nimeltään Taivaan ja Maan välillä, jonne voi soittaa ja kysyä mieltä painavista asioista ja he vastaavat. Viime syksynä soittajilla oli suuri huoli vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Vastaajana oli lääkärirouva Patmoksesta. Hänen mielestään kaikki hoitomuodot, joissa vähänkään viitataan energian virtaamiseen on saatanasta. Sen jälkeen tuli todella paljon ahdistuneita puhelinsoittoja ihmisiltä, jotka olivat käyneet esimerkiksi vyöhyketerapiassa. He ahdistuivat tavattomasti, koska olivat käyneet saatanan väliportilla. Tämä keskustelu jatkui muutaman viikon, ja sitten tuli kysymys kiropraktikoista. Samainen rouva oli hyvin tietäväinen. Hän kertoi, että Suomessa saatava opetus on saatanasta, koska hän on kuullut, että täällä opetuksen ohessa puhutaan myös energian virtaamisesta kehossa. Eräs soittaja yritti haastaa kyseisen rouvan sanoen, että hän on saanut erittäin hyvää hoitoa useammassa Euroopan maassa ja myös Amerikan mantereella. Hän kertoi matkustavansa hyvin paljon ja kiropraktikot ovat aina, paikasta huolimatta, hoitaneet hänen selkäänsä hyvin. Hän myös pyrki tuomaan julki närkästyneisyytensä kiropraktikkojen mollaamisesta. Mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Rouva lääkäri pysyi tiukasti kannassaan, joskin hän oli kuullut, että Amerikassa on nykyään koulukunta, joka ei mainitse kehon energioita ollenkaan.

Sitten tuli uusi puheenaihe. No, homot ja lesbot tietenkin ja heidän suhteensa laillistaminen. Juttu keskittyi pääasiassa homoihin, joten tehdään se myös tässä. Juontaja luki valikoituja pätkiä kaikenlaisista julkaisuista; ulkomaisista tietenkin. Sehän lisää uskottavuutta. Kaikkein ällistyttävintä oli väite, että kiinteä homosuhde lisää HIV-riskiä, perustelut tietenkin puuttuivat. Kaikki hänen lainaamansa artikkelit perustuivat HI-virukseen ja sen leviämiseen. Mehän kaikki tiedämme, että nykyään HIV leviää pääasiassa heterojen ja huumeiden käyttäjien välityksellä. Myös toinen väittämä oli uskomaton. Hän siteerasi jotakin lehteä, joka väitti, että homoparit ovat uskottomampia toisilleen, kuin heteroparit. Onkohan koskaan tehty kunnollista tutkimusta tämän väitteen paikkansapitävyydelle.

Uskallan sanoa ainakin näin näppituntumalta ja avioerotilastojen valossa, että ei pidä paikkaansa. Se suurin ja tärkein syy homoliittoja vastaan oli tietenkin niiden yhteiskunnallinen vaikutus kaikkiin suomalaisiin perheisiin ja heidän lapsiinsa.

Mutta ei hätää. Kunhan homoseksuaali tunnustaa syntinsä ja asettaa itsensä Herran jalkojen juureen, niin hän "paranee".

En todellakaan voi uskoa, että elämme vieläkin näissä synkissä uskonpuhdistuksen ajoissa. Kuinka kukaan voi enää ajatella näin. Kuinka homopariskunta voisi vaarantaa yhteiskuntaa? Mitä pahaa he voisivat meille tehdä? Kuinka he voisivat vaarantaa perheinstituution? Ei mitenkään!! Antakaa kaikkien kukkien kukkia!

Radio Dei alkoi myös lähettää osan Nokian herätyksen torstai-illoista. Me tietenkin jäimme paitsi kaikkein mielenkiintoisimmasta osasta, eli kaatamisesta. Mutta ei sillä väliä. Näistähän me olemme saaneet lukea erilaisista julkaisuista. Silloin kun he vielä kokoontuivat Nokian kirkossa, heille pudotettiin kultahippuja kirkon nurkista. Jos ette ole tätä vielä kuulleet, niin asialla oli Jumala. Ihan totta, Jumala ilmestyi heille heittämällä kultahippuja Nokian kirkon nurkista, joita he sitten keräilivät ja poistuivat tilaisuudesta kultahippuja raamattujensa välissä. Tuntuuko uskottavalta? Kaikkein karmein tarina Nokian herätyksestä, mitä minä olen kuullut, oli nuoren lapsen kuolleesta herättämisen yritys. En voi ymmärtää, miten vielä silloinen kirkkoherra voi tällaiseen toimeen ryhtyä.

Meistä rajatiedon ihmisistä kerrotaan mitä eriskummallisempia juttuja, mutta nämä nykyiset herätysliikkeet vievät kyllä voiton. Me olemme aivan lapsen tasolla verrattuna heihin, ja he tekevät kaiken raamatun voimalla. He voivat parantaa, mutta me emme saa tehdä sitä. Jos me parannamme, se on saatanasta; jos he parantavat, se on Jumalasta. Tuli tässä mieleeni eräs TV-ohjelma jo monta vuotta sitten. Siinä puhuttiin parantamisesta. Ohjelmassa esiintyi useampiakin ihmisiä, mutta mieleeni jäivät Marja-Leena Aho ja Tuula Polvi (nykyään käyttää miehensä sukunimeä). Tuula Polvi kysyi Marja-Leena Aholta, että milloin hän tuli uskoon. Vastaus oli, että hän on aina ollut uskossa. Tuula Polvi siihen mutisi, kuin itsekseen, että voihan se saatanakin parantaa. Että sillä lailla.

Helatorstaina Pirkkahallissa oli suuri Nokian herätyksen kokous. Siellä esiintyi hollantilainen Veli Andreas. En ole pitkään aikaan kuullut niin rasistista puhetta. Hän haukkui suoraan kaikki venäläiset ja muslimit. Niin pahoja ihmisiä täytyy rankaista. Veli on kuulemma kiertänyt ympäri maailmaa ja nähnyt paljon. Sitä en kyllä epäile. Epäilen vain hänen kykyään nähdä ympärilleen. Tuntuu, kuin hänellä olisi tunnelinäkö. Hän näkee vain sen, mitä haluaa nähdä. Tämä tilaisuus oli suunnattu nuorille, joten rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan ei oikein toteutunut.

Näillä kaikilla liikkeillä on nykyään käytössä termi "uudesti syntynyt". Uskossa oleminen ei ole enää muodissa. Jotenkin tulee mieleen meidän luottamuksemme reinkarnaatioon. He jopa korjaavat soittajan, kun hän kertoo tulleensa uskoon; he sanovat "siis uudesti synnyit". Nämä "uudesti syntyneet" tullaan "tempaisemaan" taivaaseen Kristuksen toisen tulemisen aikana. Hän ei kuitenkaan tule maan päälle, vaan jää atmosfääriin. Sillä hän järjestää tämän "tempauksen". Silloin n. 1 miljardia "uudesti syntynyttä" nousee sekunnin murto-osassa ylös. Kirkkouskovaiset eivät kuulu tähän joukkoon. Vain Patmos-liikkeen ja Nokian herätyksen kaltaiset hurmosuskovaiset ovat nämä harvat ja valitut. Ajatelkaa, paavikaan ei pääse sinne, koska hän ei ole "uudesti syntynyt".

Tällainen joukkoliikehdintä saa paljon ahdistusta aikaan. Monet soittajat radio Dein ohjelmaan ovat vakavasti ahdistuneita. On ollut soittoja, joissa ystävät ovat huolissaan homoystävistään. Ainoa neuvo heille on, että he taivuttelevat ystävänsä antamaan elämänsä Herralle, ja kaikki hoituu. Siellä on ollut myös paljon itsemurhasoittoja. Täytyy kyllä sanoa, että Leo Meller on hoitanut nämä tyylikkäästi. Hän on pysäyttänyt ohjelman soittamalla musiikkia ja antanut oman salaisen numeronsa ahdistuneelle soittajalle.

Maailmanloppu on yksi kuumimmista kysymyksistä. Se vaivaa monen mieltä. Vastaus on, että se tulee. Se tulee kuten edellä kuvasin. Tämän uudesti syntyneiden taivaaseen tempaamisen jälkeen alkaa seitsemän vuoden anti-kristuksen aika, jolloin on vielä mahdollisuus parannukseen, mutta se kuitenkin on pääasiassa varattu juutalaisille, jotta he tunnustaisivat Jeesuksen messiaakseen. Patmos-liikkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin käännyttää juutalaiset kristinuskoon. Uskokaa tai älkää, näin on! On siinä työnsarkaa kerrakseen.

Yksi tärkeä asia on myös tullut ilmi kuunnellessani radio Deitä. He eivät ole mitenkään huolissaan luonnonsuojelusta. Olin siitä pitkään ymmälläni. Kunnes se sitten selvisi. Eihän heidän tarvitse olla huolissaan Äiti Maasta, koska sellaista heillä ei ole. Tämä paikka, jossa nyt elämme on vain tilapäinen ratkaisu. Kun anti-kristuksen aika on ohi, niin Jumala luo uuden maan. Ja se on vain heille tarkoitettu. Me emme ole siinä osallisina. Me olemme silloin aivan jossain muualla. Thank God!