Ultran Nettikolumni  7/2005

Tiedekriittinen artikkeli

 Pelkovaaran aseet toden rajamailla

 Matias Päätalo

Viime vuoden alussa TV:n ykköskanavalla pyörinyt kotikatsomon Pelkovaara on aiheuttanut jälkimaininkeja ja puhuttanut katsojia. Valveutuneet kansalaiset ovat edelleenkin kyselleet Pelkovaaran aiheen perään. Itselleni on myös tullut joukko kyselyitä niiltä, jotka olivat 90-luvulla lukeneet Kainuun Sanomista kirjoittamani artikkelin Zhirinovksi ja Elipton. Kalevan edesmennyt päätoimittaja Teuvo Mällinen ei juttuani julkaissut – se oli liian pelottava. Olin sitten yhteydessä Kainuun Sanomien päätoimittajaan, presidenttiehdokkaaseen ja entiseen YK-suurlähettilääseen Keijo Korhoseen. Luettuaan artikkelini Korhonen soitti kotiini ja sanoi:” Tämä laitetaan lehteen, mutta niin, että kainuulainen maatalon emäntäkin sen ymmärtää”.

Zhirinovskin Elipton ja Pelkovaaran aseet tulivat uudelleen ajankohtaiseksi Ultrassa 5-6/2005 julkaistun Rauni Leena Luukanen-Kilde haastattelun antamien viitteiden pohjalta. Rauni Leena Luukanen-Kilde on oikeassa siinä, että meitä valvotaan monella tavalla ja tietämättämme, usein jopa laittomasti. Rauni Leena on oikeassa myös siinä, että teknologia antaa mahdollisuuden valtavaan määrään hyvää ja pahaa. Mikrosirut, implantit ja nanoteknologiat pitäisi ohjata juuri esim. syövän hoitoon ja tutkimuksiin. Mutta ei, me olemmekin menossa kohti Pelkovaaraa. Rauni Leenan esittämissä asioissa on kuitenkin yli-improvisointia, joka ei ole sopusoinnussa faktoihin.

Palataanpa hetkeksi kotikatsomon Pelkovaaraan. Juonen taustalla oli pieni kylä ja sen varuskunta. Salaperäiset aseet ovat ällistyttävällä tavalla kylmää todellisuutta, josta olemme autuaan tietämättömiä. Suomalaisia ei Nato silti juurikaan pelota. Fiktiossa Suomi on liitetty Natoon ja Pelkovaaraan on sijoitettu pieni avaruustekninen komppania laitteineen ja tutkijoineen. Tutkimus on verhottu jonosfäärin mikroaaltoseurantaan, mutta todellisuudessa testataan aivan uuden radiotaajuisen aseen vaikutusta ja mahdollisuuksia.

Tämä hyvin suunniteltu viihde oli myös toden rajamailla. Vieläpä uskomattoman lähellä teknisiä variaatioita, joita juuri nyt innokkaasti tutkitaan. Käsikirjoituksesta paljastuu seikkoja, joista ei pitäisi olla vielä kovinkaan paljon julkisia tietoja, mutta näyttää olevan. Käsikirjoituksen tekijä Susanna Laaksonen on ottanut mukaan kaikki jo julkiset tiedot mitä medioissa on kerrottu. Sarja muistutti tieteistarinaa.

Sarjan tekijät ovat saaneet hienon todellisuusvaikutelman, sekä mielikuvan mitä voisi seurata Nato-Suomessa joskus tulevaisuudessa. Fysiikkaa tuntevan on heti helppoa havaita Kotikatsomon Pelkovaaran aseiden korreloivan lähitulevaisuuden uusia asejärjestelmiä, jotka ovat jo osittain totta ja joita on kokeiltu. mm. Neuvostoliitossa yli 20 vuotta sitten. Sarjan tuottaja YLEssä on Matti Penttilä. Hän tunnustaa, että tietopuolista taustatyötä tehtiin paljon, mutta huippuasiantuntemusta heillä ei ollut. Yllätys Penttilälle oli, että Suomessa on myös Pelkovaaran asejärjestelmien kehittelyn seurantaa ollut jo pitkään. Pelkovaara ei tietenkään ole paikkakunnan oikea nimi, vaan se oli Sodankylän Syväjärvi.

Mikä olikaan se Elipton?

 Kaikki muistavat varmasti Vladimir Zhirinovskin ylilyönnnin 90- luvun alussa, jonka mukaan hän ilmoitti maailmalle Venäjällä olevan uuden aseen, joka olisi ydinaseita tehokkaampi ja voisi tuhota koko planeetan. Zhirinovski kutsui salaista asetta Eliptoniksi. Maapallon valtalehdet kiinnittivät huomionsa tähän outoon väitteeseen, eikä se jäänyt huomiotta tieteen tekijöiltä ja sotilasasiantuntijoilta. Fyysikoiden oli helppo päätellä mikä ase olisi ydinasetta monta kertaa tehokkaampi. Se olisi antimateriapommi, jonka rakentaminen on edelleen niin vaikeaa, ettei sitä voida kasata, toivottavasti. Antimateria maksaa noin 100 miljoonaa dollaria gramma ja sitä voidaan säilöä magneettikentän suojaamana hiukkaskiihdyttimiin määräajaksi. Elipton oli Zhirinovskin ylilyönti ja puhdasta utopiaa, jonka poliittinen tarkoitus jäi hämäräksi.

Sotilasasiantuntijat eivät nukkuneet, eivät Suomessakaan. Eliptonin jälkimainingeissa silloinen Maanpuolustuskorkeakoulun operaatiotaidon ja taktiikan opettaja majuri (nyk. prikaatinkenraali) Markku Koli kirjoitti Sotilasaikakausilehteen SAL 2/94 merkittävän artikkelin Elipton -aiheen ympärille, laajentaen sen elektromagneettiseen ja radiotaajuiseen asevaikutukseen. Majuri Markku Kolin kirjoituksesta löytyvät Pelkovaaran aseet ja niiden tieteellistekniset selitykset.

Koli aloittaa tarkastelussa elektronisen asevaikutuksen olleen jo pitkään vastapuolen laitteiden elektronista häirintää, mutta se on vain hyttysen ininää suuritehoiseen ja suunnattuun elektroniseen tai radiotaajuiseen asevaikutukseen verrattuna. Tällöin puhutaan erittäin suuritehoisesta pienessä kulmassa lähetetystä energiasta. Se voidaan lähettää laser-säteilynä, partikkeleina, ja niiden osina, sekä radiotaajuisena säteilynä. Kysymys on monisovelteisesta aseesta, joiden tehokkaalle käytölle olisi jo taustatekniikkaa ja energianlähteitä runsaasti olemassa, joten houkutus niiden käyttöönottamiselle on suuri.

Tuhansien megawattien tehoja!

 Valon nopeudella siirtyvä suunnattu energia ja moneen kohteeseen samanaikainen vaikuttaminen olisi kirjaimellisesti totta heti kun sellainen halutaan rakentaa. Majuri Koli kirjoittaa: ”Varteenotettavin ja eniten huolta herättävä on radiotaajuinen asevaikutus. Suunnattu elektromagneettinen säteily lähetetään millimetriaallonpituuksilla, kapealla taajuuskaistalla, mutta laserista poiketen säde ei olisi koherentti vaan kartiomainen jakaantuen laajalle alueelle. Radiotaajuiseen asevaikutukseen kätkeytyy ominaisuus, jossa sähköisiin piireihin suunnataan sellainen määrä sähköenergiaa, jolla voidaan saada joko tilapäinen häiriö, tai pysyvä vaurio”. Kolin mukaan raportoiduissa tapauksissa on laboratorioissa kyetty tuottamaan millimetriaaltoalueella useiden megawattien tehoja ja suuremmilla aallonpituuksilla jopa tuhansien megawattien tehoja.

Noin tuhannen megawatin radiotaajuisella aseella saavutettaisiin vain muutaman watin teho neliösenttiä kohti noin kymmenen kilometrin etäisyydellä. Asiantuntijat arvelevat sen riittävän herkimpään elektroniikkaan mutta esim. ohjuksen kuoren kuumentamiseen se ei riitä, tarvitaan jopa monisatakertainen lähtöteho.

Ihmiselle muutaman watin teho neliösentillä, lyhytaikaisena säteilynä ei ole vaarallinen , mutta pitkäaikainen altistuminen tuottaa jo tutkimusten mukaan lämpö- ja polttovaikutuksia ihossa, näön samenemista ja verenpaineen alenemista kudoksissa. Suuret tehot puolestaan johtavat psyykkisen suorituskyvyn alenemiseen, tai pysyvään aivovaurioon. Sodassa vihollisen yksiköt voitaisiin tehdä teoriassa dementoituneeksi ja toimintakyvyttömäksi. Klassiset sota-aseet menettäisivät suuressa määrin merkitystään. Kaikki sähköisesti laukaistavat aseet olisivat kohteita. Paljon puhutut jalkaväen miinat, jos ne olisivat ns. herätemiinoja, voitaisiin laukaista ennakkoon pois tieltä. Radio- ja muu elektromagneettinen viestintä voidaan tuhota yhtä hyvin siviili- ja sotilasliikenteessä.

Radiotaajuinen ja elektromagneettinen asevaikutus voisi periaatteessa tuottaa taistelukentille valon nopeudella suunnatulla energiakeskityksellä aivokuolleita sotilaita tai psyykkisesti täysin toimintakyvyttömiä yksiköitä. Energian saanti ei ole enää ongelma. Ongelma on energian siirtäminen ja sen suuntaaminen. Pelkovaaran näytelmäkin havainnollistaa sen hienosti. Majuri Markku Koli arvioikin artikkelissaan elektromagneettisen spektrin hallinnan olevan tärkein evoluutio tulevaisuuden uusissa asejärjestelmissä.

Vaikka Rauni Leena Luukanen-Kilde on osittain oikeassa ja osittain väärässä, niin journalistien olisi syytä olla hereillä ja valvoa kansalaisten etuja. Nanoteknologia yleisenä kehitysilmiönä on uutta ja pian karkaa käsistä, koska lainsäädäntö rämpii aina perässä, ja poliitikot ovat lepsuja. Tulevaisuuden tutkimusseuran puheenjohtaja FT Osmo Kuusi sanoo mm. geeniteknologiassa tapahtuvan pian niin paljon, että saavutukset vaikuttavat sairauksien hoitoon.

Nanoteknologiassa materiaaleja voidaan muokata atomitasolla (vert. nanometri on metrin miljardisosa) Osmo Kuusi paljastaa v. 2001 antamassaan haastattelussa saavutuksesta, josta ei ole yleisiä tietoja. Nyt voidaan hyödyntää radiolähettimen tapaan toimivia mikrohiukkaisia, joita voidaan esim. levittää ilmaan ja tehdä tarkkoja havaintoja ilman saastumisesta. Nämä kemialliset ja biologiset sensorit pystyvät itse valaisemaan itsensä. Samalla voidaan todeta näiden sensorien soveltuvan haitantekoon ja valvontaan.

Osa Luukanen- Kilden haastattelulausuntoja on oletusarvioita ja kuviteltua todellisuutta, joista tieteellinen ja tekninen maailma keskustelee, joita ei ole vielä toimintakelpoisina olemassa. Silti emme saisi ummistaa silmiämme, sillä pelottavia uhkia on todella olemassa. Professori Ray Kurzweil varoitti yhdessä arvovaltaisessa seminaarissa älykkäistä roboteista, joita on jo olemassa (vert. Matias Päätalo: Robottien vallankumous 1/1975 Ultra).

Kurzwelin varoitukset perustuvat paljolti siihen, että pian käytössämme on kvantti- ja fotonikidetietokoneita. Ne pystyvät luovaan ajatteluun ja ovat tarpeeksi kehittyneitä robotin aivoiksi. Robotit puolestaan pystyvät itse monistamaan itsensä, ilman apua. Toistaiseksi tähän pystyvät vain biologiset organismit. Mutta pian ei ole enää mikään konsti rakentaa monistuvia koneita.

Nano-, mikrosiru- ja robottitekniikka pitää sisällään myös piilotajuisia hyötynäkökulmia. Lähes ihmistä muistuttavat androidit ja niihin liittyvät teknologiset variaatiot kaikkine mahdollisine kaupallisine sovelluksineen ovat aivan oven takana. Ensin robottiteknologia markkinoidaan koko maapallon teollisuudelle (Nokia on taatusti mukana). Robotit joutuvat työtehtäviin, joihin ihmiset eivät pysty tai työ on liian vaarallista. Luettelo voisi olla tämä: astronautteja avaruuteen, palvelijoita, tehdastyöläisiä, poliiseja, vanginvartijoita, tekniikan testaajia ja lopuksi sotilaita.

Vaarallisin vaihe tulee aikana jolloin sotilaat alkavat monistaa itseään ihmistieteen ohi. Uhkakuvia voisi jatkaa lukuisilla eri tulevaisuuden tutkimuksen teorioilla, mutta onhan sitä tässäkin.

Sähköinen radiosmogi on jo ongelma

 Rauni Leena Luukanen-Kilde esitti epäilyjä hänen sähkölaitteisiinsa tulleista häiriöistä ja eräistä muista elektromagneettisista ilmiöistä. En tiedä minkälainen alue Luukanen –Kilde asuinalue on.

Olennaista on se, että hän asuu NATO-maassa, jossa on ensinnäkin tiheä verkosto sotilaallisia suurtehotutkia ja näiden lisäksi koko Norjan ilmatilan kattava elekromagneettinen ja radiotaajuinen säteilypeite, jota kutsutaan arkikielellä sähköiseksi savusumuksi – saasteeksi. On hyvin todennäköistä, että ongelmana on ollut juuri tämä, sähköinen radiosmogi. Sitä ei voi nähdä.

Vuonna 1984 Länsi-Saksan Tornado-hävittäjä syöksyi alas tällaisen radiosmogin takia lennettyään läheltä Munhenin alueen yhteisradiolähetintä, joista Voice of America ja Radio Free Europe lähettävät ohjelmiaan. Lähettimen sähköiset signaalit tuhosivat Tornadon ATK-ohjelmat. Falklandin sodassa britit eivät pystyneet käyttämään videokameroitaan omilla aluksillaan. Horisonttia haravoiva aluksen tutka rikkoi toistuvasti nauhoituskaluston virtapiirit piloille.

Saudi-Arabiassa v. 1987 valmistui jättimäinen beduiiniteltan muotoinen stadion, jonka korkeat metallipylväät oli yhdistetty vaijereilla. Pylväissä alkoi esiintyä rakennusvaiheen aikana niin korkeita jännitteitä, että nosturit kipinöivät. Syynä oli kolmen kilometrin päässä oleva radioasema, joka lähetti ohjelmiaan yhden megawatin teholla. Erikoinen ja huvittava tapaus sattui Tanskassa kun satamanosturit alkoivat kulkea väärään suuntaan tai ne eivät toimineet. Taaskin syypääksi osoittautui Kalundborgin radiolähetin, joka antoi nostureille vääriä lukemia

Radiosmog on vahvasti yleistymässä, mutta myös tietokoneiden paljous tuottaa häiriöitä. Yleisesti kuitenkin sähköinen savusumu on joukko radioaaltoja, muodostaen sähkövirtaa antenniksi kelpaaviin kohteisiin, metalliesineisiin. Tällöin ”antennissa” oleva virta kulkee piireihin tuhoisin seurauksin. Nykyään kehitetään uusia menetelmiä, miten sähkölaitteet saadaan toimimaan hyvin ja suojattua. Projektina on sähkömagneettinen toimintakyky EMC electromagnetic compability

Asiaa tutkii ja vie eteenpäin Euroopan sähkötekniikan stadardisoimiskomitea CENELEC.

Kirjoittaja on tieteisiin ja tekniikkaan erikoistunut freelancer ja viestinnän opettaja – väestönsuojelujohtajien koulutuksen saanut.

Takaisin