Ultran Nettikolumni 2/2001

Martin Keitel Robottien vallankumous? David Icken kirja "Robots' Rebellion" (Robottien vallankumous, 1994) on uudenlainen historiankirja. Se pyrkii paljastamaan kuinka ihmiskuntaa ovat aina Atlantiksen luhistumisen jälkeen ohjanneet pienet eliittiset ryhmät, jotka ovat käyttäneet häikäilemättä uskonnollista, poliittista ja taloudellista valtaa massojen harhaanjohtamiseen ja alistamiseen. Icken mukaan nämä vallanhimoiset yksilöt ja järjestöt palvelevat "Lucifer-tietoisuutta", joka käytännössä tarkoittaa pelkoa, kateutta, ahneutta ja muita ihmisen negatiivisia ominaisuuksia hyväksikäyttävää energiaa. Tämä Lucifer-tietoisuus on hallinnut planeettamme tapahtumia ainakin viimeisen kahdentuhannen vuoden ajan. Icke tuo esille myös Maan ulkoisten olentojen vaikutuksen historiassamme.

Juuri tällä hetkellä täällä käydään Hyvän ja Pahan välistä taistelua, jossa oleellista osaa näyttelee massojen nouseminen vastarintaan keskitettyä valtaa käyttävää pientä eliittiä vastaan - juuri tätä tarkoittaa kirjan otsikko. Icke ei kuitenkaan tavoittele väkivaltaista vallankumousta; tasa-arvoisempi ja inhimillisempi maailma edellyttää astumista korkeammalle portaalle henkisessä evoluutiossamme. Kun laajat ihmismassat alkavat ajatella itsenäisesti ja tiedostavat oman merkityksensä ja vapaan tahtonsa, negatiivisia voimia palveleva valtaeliitti on voimaton.

Icke kuvaa nykyistä poliittista systeemiä monikerroksisella pyramidilla, jonka huipulta kourallinen ihmisiä ohjaa useiden väliportaiden kautta pyramidin pohjalla olevan valtaväestön elämää. Pyramidin huippu on yleisöltä näkymättömissä; se poliittinen eliitti jonka tiedotusvälineiden kautta uskotellaan hallitsevan maailmaa ei ole edes tuon huipun alla oleva seuraava kerros. Huipulta annetaan toimintaohjeet alemmalle portaalle selittämättä tarkasti tai rehellisesti ohjeiden todellisia perusteita. Samoin taas toiselta portaalta kolmannelle jne. Lopulta nämä ohjeet saavuttavat pyramidin pohjan lainsäädännön, poliittisen viestinnän, mainonnan, koulutuksen ja monien muiden kanavien kautta. Meille uskotellaan, että tämä informaatio ja ohjaus palvelee kansan hyvää, kun se todellisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi pyrkii lisäämään pyramidin huipun valtaa ylitsemme.

Mikä sitten on tuo pyramidin huippu? Keitä ovat ne ihmiset jotka sitä hallitsevat ja mikä ohjaa heidän toimintaansa? Icken mukaan tuo pieni ihmisryhmä koostuu pääasiallisesti vanhojen esoteeristen yhteisöjen edustajista. Näitä ovat mm. vapaamuurarit, sionistit ja ruusuristiläiset. Tämä ei tarkoita sitä, että mainitut ideologiat sinänsä olisivat negatiivisia. Tietyt korkean esoteerisen tiedon omaavat ryhmät ovat vain antautuneet tuon ns. Lucifer-tietoisuuden ohjattaviksi. Siinä mielessä valtaeliitin edustajatkin ovat sätkynukkeja jotka toteuttavat korkeamman voiman valtapyrkimyksiä, pääosin luultavasti tietämättään. Icke käyttää tästä ryhmästä yleisnimitystä "Brotherhood" - veljeskunta. Erityisesti parin viimeisen vuosisadan aikana on perustettu useita monikansallisia etujärjestöjä ja kartelleja, joiden kautta tämä Brotherhood käyttää taloudellista ja poliittista valtaa.

Viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana Veljeskunnan vallan työkaluina ovat Icken mukaan olleet kuitenkin ennen kaikkea uskonnolliset instituutiot ja näistä varsinkin juutalaisuus, kristinusko, islam sekä idässä hindulaisuus. On huomattava, että vaikka uskonnot esiintyvät nimenomaan henkisten arvojen edustajina, ne ovat todellisuudessa rajoittaneet ihmisten henkistä kehitystä. Icke ei niinkään tuomitse valtauskontojen pohjalla olevia henkisiä perusarvoja ja niiden liikkeellepanijoita vaan uskonnolliset instituutiot, jotka ovat omien valtapyrkimystensä vuoksi vääristelleet alunperin hyvää tarkoittavien henkisten johtajien sanomaa.

Vasta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valta on pikkuhiljaa siirtynyt kirkolta valtiolle ja uskonnollisilta auktoriteeteilta tieteellisille. Tällä hetkellä maailmaa hallitsevat korostetusti markkinavoimat, joiden tarkoituksena on siirtää rahaa köyhiltä rikkaille ja toisaalta pitää kansa kuuliaisena niille instituutioille jotka hallitsevat rahavirtoja. Icke tuo aiheellisesti esille aikamme pankkijärjestelmän suurimman ironian; rahaa ei oikeasti ole olemassa, sitä luodaan tyhjästä. Pelkästään tietokoneiden näyttöpäätteillä olemassa olevista numeroista pankkien kautta kerätyllä korolla rahoitetaan systeemiä, joka pyörittää tätä moraalitonta vallanhimon sirkusta.

Onko Icke oikeassa? Voiko olla mahdollista, että kansaa on niin pitkään ja perusteellisesti johdettu harhaan? Ovatko presidenttimme, ministerimme ja kansanedustajamme todella pienen salaisen valtaryhmän pelinappuloita pelissä, jonka tarkoituksena on johtaa keskitettyyn maailmanhallintoon ja pitää 99,99 prosenttia ihmisistä tahdottomina robotteina?

Icke ei odota meidän luottavan vain hänen sanaansa, niin kuin ei kenenkään pitäisikään tehdä. Meidän tulisi miettiä kenen etuja meille syötetty informaatio ja mainonta todellisuudessa palvelee. Tulisi myös miettiä, tekeekö meille markkinoitava "mukavuus" meidät aidosti onnellisiksi vai tahdottomiksi ja passiivisiksi. Ja mikä onkaan "meidän" mukavuutemme hinta vähäosaisemmille tai planeettamme luonnolle?

Käydäänpä tällä tavoin avoimin silmin tarkastelemaan joitakin yhteiskuntamme ilmiöitä todetaksemme ovatko asiat todellakin näin pielessä. Seuraavassa en ota suoria lainauksia Icken kirjasta, vaan esitän asioita siten kun olen niitä itse mieltänyt, osin hänen kirjansa inspiroimana.

Politiikka

Demokratia tarkoittaa sanana kansanvaltaa. Mutta tarkoittaako se sitä käytännössä? Meillä suomessa valitaan sekä eduskunta että presidentti kansanäänestyksellä, mikäs sen demokraattisempaa? Hyvä, kansa äänestää, mutta millä perusteella? Tosiasia on se, että kansaa ohjataan äänestämään niitä ihmisiä, joita puolueet haluavat äänestettävän. Kansalaiset eivät koskaan voi todella tuntea valitsemiensa ihmisten moraalia - vaalikampanjat laaditaan ainoastaan sillä päämäärällä, että kampanjoitu valitaan. Ehdokkaalle tehdään puheet ja mainokset jotka edustavat sitä arvomaailmaa, joka kullakin hetkellä "myy" - ts. sitä mikä on kansalaisille pääosin poliittisesti kontrolloitujen tiedotusvälineiden avulla syötetty!

Useimmat kansanedustajat eivät siis ole oikeastaan kansan edustajia, vaan niiden valtaapitävien tahojen edustajia jotka kontrolloivat sitä mitä kansa haluaa. Meillä Suomessa tämän systeemin raadollisuutta yritti viime presidentin vaaleissa tuoda esille eräs presidenttiehdokas joka kiinnitti huomiota nimenomaan tiedotusvälineiden käyttämään valtaan. Tietenkään näitä hallitsevat poliitikot eivät halunneet yleisön tajuavan totuutta, vaan leimasivat kyseisen ehdokkaan niin median kuin kansalaistenkin aliarvioijaksi. On selvää, että tällä ehdokkaalle ei ollut tämän jälkeen mahdollisuuksia presidenttiehdokkaana. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, mitä totuuden sanominen saattaa tehdä poliittiselle uralle!

Jos satunnaisen rehellisen ja hyväntahtoisen kansanedustajan tavoitteet ovat ristiriidassa johtavien poliittisten linjojen kanssa, hänet on kovin helppo eliminoida. Tämä voidaan tehdä uhkaamalla, lahjomalla tai tarvittaessa poliittisesti likaamalla eli "ryvettämällä", joissakin maissa jopa konkreettisesti likvidoimalla. Kun esim. USA:ssa otetaan esille presidenttiehdokkaan nuoruuden syrjähyppy, kansalaiset saadaan yllättävän helposti uskomaan että muut ehdokkaat ovat puhtaita pyhimyksiä, mitä he eivät varmaankaan ole. Varmaankaan sitä eivät ole myöskään useimmat äänestäjät, jotka ehdokkaansa tuomitessaan tuomitsevat myös itsensä!

Oleellista on se, että poliittinen valtapeli ja sitä tukeva mediapeli ovat suurimmaksi osaksi kansalaisilta näkymättömissä ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella. Samoin todellinen valta on kansanedustajilta näkymättömissä, varsinkin juuri tällä hetkellä jolloin Suomenkin kaltaisten pienten valtioiden politiikkaa ohjataan muista maista - ja enemmän tai vähemmän "Veljeskunnan" taholta.

Markkinatalous

Mainokset ovat tulvillaan tuotteita, joita myydään meille vetoamalla tarpeisiimme. Kuitenkin on selvää että myynnin pääasiallisena tarkoituksen on lähes poikkeuksetta voiton tekeminen tuotteita myyville yrityksille ja niille yhteisöille, joille yritykset puolestaan toimittavat rahaa mm. verojen muodossa. Tämä ei koske pelkästään elintarvikkeita (joita meidän on tietenkin pakko ostaa, jos emme kasvata ruokaamme omalla takapihallamme), vaan kaikkea harrastusvälineistä ja muotivaatteista lääkkeisiin.

Koska merkittävä osa markkinoitavista tuotteista on sellaisia joita me emme todellisuudessa tarvitse, meille on ensin luotava tarpeet tai suoranaisesti valehdeltava että tarvitsemme jotakin hyödytöntä. Näitä tarpeita luodaan ns. mielikuvamarkkinoinnilla, muotivirtauksia ohjaamalla, ruokkimalla kateutta ja ahneutta... kaikki on sallittua. Esimerkiksi kaiken maailman laihdutustuotteita saadaan myytyä kun ensin myydään arvomaailma jonka mukaan laihat ihmiset ovat parempia ja onnellisempia kuin muut, vaikka se ei todellisuudessa pidä paikkaansa - paitsi sitten kun riittävä osa ihmisistä uskoo sen olevan todellisuutta! Niille, jotka masentuvat ylipainostaan josta eivät kaikkia kalliita laihdutusmenetelmiä kokeiltuaankaan ole päässeet eroon, voidaan myydä kalliita masennuslääkkeitä ja erilaisia terapioita. Jokaisesta voidaan jollakin tavalla kiskoa rahaa!

Suurimpia epäkohtia markkinataloudessa on se, että tuotteet joita meille myydään valheellisesti materialistisen hyvinvoinnin edistäjinä, perustuvat riistämiseen sellaisilta ihmisiltä joiden perustarpeetkin ovat hoitamatta. Icken esimerkeissä kehitysmaissa ihmiset lapsesta asti työskentelevät orjapalkalla tuottaakseen raaka-aineita rikkaille maille. Näissä aineista tehdään kalliita ja usein enemmän tai vähemmän hyödyttömiä tuotteita myytäviksi rikkaille. Samoja tuotteita myydään takaisin kehitysmaahan, jossa niiden eteen työtä tehneillä ihmisillä ei ole varaa - eikä ehkä tarvettakaan niitä ostaa! Samalla kulutetaan valtavasti turhaa energiaa ja rahaa tuotteiden kuljettamiseen, varastoimiseen, markkinointiin jne. Näin välillisenä seurauksena on myös ympäristön rasittuminen saastumisen ja kulumisen myötä ja jopa turhan liikennemelun aiheuttamat psykologiset haitat!

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että markkinatalous keskittää yhä enemmän rahaa yhä pienemmälle eliitille, köyhdyttää ennestään köyhiä maita, järkyttää luonnon tasapainoa, tylsistyttää rikkaita kansalaisia... onko tässä mieltä?
 

Koulutus 

Mitä koulussa nykyään opetetaan on monessa suhteessa vapaampaa ja totuudenmukaisempaa kuin se oli esimerkiksi vuosisadan alussa. Silti jopa Suomessa koulutuksen sisältöön esimerkiksi historian osalta vaikuttavat poliittiset ja uskonnolliset suuntaukset yhteiskunnassa ja luonnontieteiden opetuksessa tietenkin tämänhetkinen (tai oikeastaan aina hieman jäljessä siitä oleva) tieteellinen maailmankuva. Luonnollisestikin vallitsevien aatteiden tuleekin vaikuttaa opetukseen, mutta niiden ei pitäisi antaa luoda sellaista kuvaa, että nykyinen maailmankuvamme on lopullisesti oikea.

Länsimainen tiede on edelleen ainakin koulutasolla täydellisen materialistinen ja monessa suhteessa hokee uskonnollisella vakaumuksella "universaaleja luonnonlakeja", jotka todellisuudessa kuvaavat vain meidän fysikaalisilla mittalaitteilla ja fyysisillä aisteilla havaitsemaamme maailmaa. Joskus jopa vain teoreettisesti "todistettuja" tieteellisiä löytöjä julistetaan jumalallisina totuuksina. Samaan aikaan yhä useammat ihmiset joutuvat tekemisiin laajemman todellisuuden kanssa, sellaisen, jossa fysiikan lait eivät päde ja jota kouluopetuksen perusteella ei pitäisi olla olemassakaan.

Erityisen ristiriitaista on se, että samassa koulussa jossa luonnontieteet opettavat materialistista maailmankuvaa, uskonnon opetus pohjautuu Raamattuun, jonka mukaan ei-fysikaalinen Jumala on luonut ihmisen ja ihmisellä on sielu joka kuoleman jälkeen siirtyy mystiseen "tuonpuoleiseen". Tämä ristiriitainen tilanne on johtanut käytännössä sellaiseen ajattelutapaan, että Raamatussa mainittuja "ihmeitä" (luonnonlakien vastaisia tapahtumia) ei enää tapahdu, vaan nykymaailma noudattaa täysin fysikaalisia lakeja.

Nyt on oleellista se, että myönnetään eri tasojen todellisuuksien olemassaolo, ihmisen tieteen riittämättömyys maailmankaikkeuden selittämisessä ja ennen kaikkea se, että me ihmiset olemme muutakin kuin fyysisessä ruumiissamme olevien solujen summa. On myös lakattava salaamasta kansalta sitä tosiasiaa, että maailmankaikkeudessa on muitakin älyllisiä olentoja kuin ihmiset.

Arvomaailma

Rikkaus on yhtä kuin menestys, varattomuus on yhtä kuin epäonnistuminen. Hyvin palkattu työ on tavoittelemisen arvoinen riippumatta työn yleisestä hyödyllisyydestä. Pitkä ikä on korkean elintason mittari, vaikka tuo pitkä ikä saavutettaisiin kemiallisten lääkkeiden ja koneiden avulla. Mitä enemmän ihmiset ostavat ja kuluttavat, sitä korkeampana elintasoa pidetään, riippumatta siitä kuinka paljon tuo elämäntyyli kuluttaa ympäristöä tai riistää köyhiä maita ja niiden asukkaita. Yhden suomalaisen kuolema onnettomuudessa on surullisempaa kuin tuhannen kehitysmaan lapsen nääntyminen nälkään.

Jos keskiverto kadunkulkijalle asiat esitetään näin, hän todennäköisesti myöntää että systeemissä on jotain vikaa. Kuitenkin hän yhtä todennäköisesti käytöksellään tukee tuollaisen arvomaailman säilyttämistä. Miksi? Koska on helpompi myötäillä yleisesti hyväksyttyjä ajatusmalleja kuin aktiivisesti käydä niitä vastaan, olivatpa ne kuinka älyttömiä hyvänsä. Ja juuri tällaisina "robotteina" meidät halutaan säilyttää.

Kuitenkin ihmiset reagoivat siihen negatiiviseen energiaan, jota epäkohdat kasvattavat. Käytännössä se johtaa kollektiiviseen stressiin, joka purkautuu mielenterveyden häiriöinä, rikollisuutena, päihteiden väärinkäyttönä, negatiivisina ihmissuhteina. Nämä rasittavat yhteiskunnan toimintaa, mutta koska niitä voidaan myös hyödyntää rahallisesti (esim. kalliit lääkkeet ja terapiat, alkoholin myynti), riittävää poliittista painetta asiain korjaamiseen ei ehkä silti ole. Ongelmien korjaamisessa tärkeintä olisi ennalta ehkäisevä työ, ja tämän tulisi olla luonteeltaan entistä enemmän luonteeltaan henkistä laatua.

Ympäristöongelmat

Teknologian luonnolle aiheuttamat vahingot tiedostetaan nykyään huomattavasti entistä paremmin. Tehdään myös aiempaa enemmän käytännöllisiä toimia saastumisen ja luonnon rasittamisen vähentämiseksi. Kuitenkin kysymyksessä on vain ele oikeaan suuntaan niin pitkään kuin varsinainen arvomaailma ei muutu rahaa ja tuotantoa arvostavasta luonnollista harmoniaa arvostavaksi.

Vaikka tunnustetaan ihmisen maallista mukavuutta palvelevan teknologian ympäristöä rasittavat vaikutukset, edelleen pyritään jatkuvaan talouskasvuun ja energiankulutuksen lisäämiseen. Sen sijaan että pyrittäisiin muuttamaan energiaa tuhlaavaa käyttäytymistä, pyritään teknologian avulla mahdollistamaan yhä korkeampi kulutus ilman lisärasitusta luonnolle. Näinpä ns. luonnonsuojelu ei oikeastaan saa aikaan juurikaan vähennystä luonnon kuormittamiselle vaan pikemminkin vain hidastaa tuon kuormituksen vuosittaista lisääntymistä!

Meille sanotaan, että kemiallisia päästöjä voidaan vähentää vain niin ja niin vähän, fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentää niin ja niin vähän. Nämä arviot perustuvat aina siihen lähtökohtaan, että päästöjä ja kulutusta vähennetään teknologian avulla ilman, että ns. "elintason" (= kulutus ja energiankäyttö)  nousu pysähtyy. Kun muistetaan, että kysymyksessä on koko maapallon elinkelpoisuuden säilyttäminen, eikö olisi tarpeen myöskin tarkistaa nykyisen kulutuksen ja energiantuhlauksen tarpeellisuutta? Valtaosa maailman väestöstä elää mitättömän pienellä energiamäärällä verrattuna siihen mitä muutamissa länsimaisissa "sivistysvaltioissa" kulutetaan. Jos me edes jonkin verran olisimme valmiit pudottamaan kulutustasoamme kohti kehitysmaiden tasoa ja korvaamaan sitä vaikkapa lisätyllä rakkaudella ja läheisyydellä, kuinka paljon voisimmekaan keventää luonnon taakkaa!

 
Yhteenveto

Jos edellä mainitut epäkohdat jatkavat kasvamistaan, on ilmeistä että jossakin vaiheessa saavutetaan piste jolloin Maapallon ekosysteemi ei enää kestä lisääntyvää kuormitusta. Tämä on kiistämätön fakta. Teknologian kehitys tuo aina jonkinasteisia parannuksia ympäristön kuormituksen suhteen, mutta jatkuvan talouskasvuihanteen ja myös väestön lisääntymisen myötä nämä edut jäävät marginaalisiksi.

Ympäristön rasittuminen on merkittävä globaalinen ongelma, muttei ainoa. Nykyinen kehitys kasvattaa myös kuilua rikkaiden ja köyhien välillä, puhutaanpa kansoista tai yksilöistä. Lisääntyvä materialismi henkisyyden kustannuksella lisää ihmisten ahdistusta ja sitä kautta rikollisuutta, päihteiden käyttöä, terveysongelmia. Jos systeemi ei kaadu ympäristöongelmiin, se kaatuu ihmisen oman sietokyvyn loppumiseen.

Jos muutos ei lähde ihmisestä itsestään vapaaehtoisesti, se tulee hallitsemattomana kaaoksena. Se tulee luonnonkatastrofeina, mutta myös poliittisten ja taloudellisten järjestelmien romahtamisena. Se tulee sotina, ympäristöonnettomuuksina, terrorismina, sairauksien leviämisenä. Lienee turha yrittääkään kieltää, että tällainen väkivaltainen puhdistusprosessi on jo käynnissä. Mutta jokainen positiivinen ajatus ja teko lievittää väkivaltaista muutosta,  kun jokainen negatiivinen ajatus ja teko voimistaa sitä; "ajatukset luovat todellisuuden".

Ja todellakaan kysymys ei ole vain fyysisellä tasolla tapahtuvista onnettomuuksista. Ne valinnat joita teemme tämän fyysisen elämämme aikana, vaikuttavat omaan kehitykseemme fyysisen maailman ulkopuolella ja myös muihin olentoihin, jotka laajassa mielessä kuitenkin asuttavat samaa vuorovaikutteista kaikkeutta.

Enää ei pidä tuudittautua passiivisuuteen "mitä minä yksin voin tehdä" - logiikan perusteella. Jokainen yksilö on merkittävä osa kokonaisuutta. Jokainen voi omalla ajatustavallaan ja asenteillaan muokata todellisuutta; pienestä väreestä voi kasvaa suuri aalto. Tämä ei tarkoita sitä, että kenenkään yksin pitäisi ottaa paineita tai vastuuta maailmasta. "Maailman parantaminen" voi tapahtua iloisen ja luovan yhteistyön merkeissä sen sijaan, että kapakan nurkassa manaillaan (ja usein edustetaan!) yhteiskunnan epäkohtia.

Tervetuloa mukaan Robottien Vallankumoukseen!

Martin Keitel

Takaisin