Ultran Nettikolumni  1/2001 

UFO - onko se kone vai mikä? 
Corso ja Lazar kertovat

Teksti Markku Manner

Osa suuresta yleisöstä ja myös tieteellisten yhteisöjen jäsenistä on arvioinut UFOt lähinnä tieteiskuvitelmiksi (science fiction), harha - aistimuksiksi tai lehdistön  ja muiden (joukko)tiedotusvälineiden sensaatio- ym. jutuiksi. Nykyään käsitykset UFO - ilmiöistä ovat muuttumassa. UFOihin, tunnistamattomiin lentäviin kohteisiin on kiinnitetty kasvavaa huomiota sen jälkeen, kun eversti Philip J. Corso ja William J. Birnes julkaisivat v. 1997 kirjan "The Day After Roswell". Tässä teoksessa myönnetään, että Yhdysvalloissa erityisesti  armeija  on tutkinut salaa UFOja. Itse asiassa Roswell´in tapaus heinäkuun alussa v. 1947 aloitti tapahtumakulun,jonka jälkeen maailma ei enää ole ollut entisensä. Tavallisesti kaikenlaisiin ufo- ja humanoidiasioihin hyvin kriittisesti suhtautuvat sotilashenkilöt saivat selkeitä aineellisia todisteita vieraan sivilisaation olemassaolosta.

Yhdysvaltojen  Uuden Meksikon osavaltiossa putosi Roswellin lähelle heinäkuun  4. päivän jälkeen  pyöristetyn kolmion muotoinen, pientä avaruussukkulaa muistuttava kone, jossa oli mukana viisi pientä ihmisenkaltaista olentoa. The Day After Roswell-kirjassa tehdään Yhdysvaltojen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston virallisella arvovallalla täysin selväksi,että Roswellin tapaus on  totta ja virallinen peitetarina  alueelle  pudonneesta kaasupallosta tai tutkaheijastimesta oli tekaistu. Armeijan oli keksittävä jotakin, siksi että ei haluttu herättää kansallista ja mahdollisesti maailmanlaajuista paniikkia. Philip J. Corso mainitsee nimenomaan tämän syyn  asioiden salaamiseen.

Yhdysvalloissa liittovaltion tilintarkastusvirastoa vastaava General Accounting Office (GAO) julkaisi v. 1994 tietoja, joiden mukaan Roswell-tapauksesta ei löydy   Maan ulkopuoliseen alukseen tai tuntemattomiin olentoihin viittaavia asiakirjoja. Tapahtuma-ajalta on tavanomaiseen armeijan toimintaan ja lentovoimien kokeiluihin liittyvää materiaalia. Voidaan olettaa, että asiakirjoja on myös hävitetty  (koska kaikkia asiakirjoja ei luonnollisestikaan tarvitse säilyttää, arkistointiohjeiden mukaan ns. tarpeettomia dokumentteja voidaan poistaa).

Yhdysvaltojen ilmavoimien virallinen kanta on ollut, että mitään erikoista ei tapahtunut vuonna 1947. Philip J. Corson mukaan  salaamiselle on ollut hyvät syyt. Roswellin tapaus oli niin erikoinen, että sitä koskevia tietoja ei ilmeisesti edes annettu tavanomisiin armeijan arkistoihin. Philip J. Corso toimi Yhdysvaltojen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston (Research and Development Division´in) johtajana sekä mm. erilaisissa teknisissä tehtävissä 1940 - 1960-luvuilla.

Vuonna 1961 käynnistettiin useita projekteja Roswellin lähelle pudonneesta aluksesta tehtyjen löytöjen perusteella. Mikropiirit, optiset kuidut, hämäränäkölaitteet ts. yökiikarit, erityisvahvat  tekstiilikuidut, laser ja sähkömagneettiset lentomenetelmät ovat olleet suoria seurauksia Roswell-tapauksesta, koska kaikkien näiden  teknisten keksintöjen esimerkit löydettiin heinäkuun alkupuolella 1947  Roswellin  lähelle  pudonneesta  aluksesta. (Corso - Birnes 1997, s. 115).  Kenraali Arthur Trudeau oli pitkälti tietoinen näistä asioista, koska Philip J. Corso  raportoi suoraan Trudeau´lle. Näillä molemmilla henkilöillä oli  niin merkittävä asema Yhdysvaltojen armeijassa, että  he eivät missään tapauksessa tahtoneet joutua naurunalaisiksi väitteidensä vuoksi.

Toisin sanoen, on "melkein" myönnetty UFOjen olemassaolo. Yhdysvalloissa otettiin   jopa käyttöön "avaruusromun" keräämismenettely 1950-luvulla, jos avaruudesta putoaa Yhdysvaltojen alueelle esineitä, ne otetaan talteen tutkittaviksi (satelliitit ja tuntemattomat kohteet). Käytännössä   esim. 1970-luvulla Yhdysvaltojen ulkomailla sijaitsevat sotilastukikohdatkin osallistuivat talteenottoihin.Maahan asti tulevista satelliiteista ei käytännössä jää kovin paljoa jäljelle.Suuret ydinpolttoaine-elementtejä sisältävät vakoilusatelliitit sisältävät säteilevää materiaalia ja suhteellisen raskaita metallisia osia, joita  voi syöksyä maan pinnalle, jos satelliittia ei enää pidetä kiertoradalla tai vanhentunutta tekokuuta ei enää huolleta.

Mitä Lazar ja Corso väittävät ?

UFO-kysymys, ts. Maan ulkopuolelta tai toisista ulottuvuuksista / aika-avaruus-todellisuuksista tulevat sivilisaatiot ja näiden alukset sekä älylliset olennot ovat kiinnostaneet ihmiskunnan ajattelua jo pitkään. UFOjen tutkiminen on  ilmeisesti  paljon pidemmällä   kuin tavallisesti myönnetään. Suomenkin TV 2:ssa esitettiin brittiläis-yhdysvaltalainen dokumenttiohjelma "Dreamland" (Salainen tukikohta) 27. 8. ja 3. 9. -98 kaksiosaisena.

Tässä ohjelmassa oli haastateltu  mm. Yhdysvaltojen Nevada Area 51:llä työskennelleitä henkilöitä, ja mukana oli myös kuvamateriaalia ja mm. video-otoksia, jotka osoittivat esim. sähkömagneettisen lentämisen kokeilujen olevan käynnissä Area 51:lla. Lisäksi on talteenotettujen UFOjen tekniikkaa, myös rakennetta ja toimintaa selvitetty (tämä on ns. back engineering -työtä,eli tuntemattomien esineiden toiminta on pystytty päättelemään mm. teknisen rakenteen perusteella).

"Dreamland"on Area 51:n  salaisimpiin kuuluva osa, jossa etenkin S 4 - lyhenteellä  tunnettu  laboratorio - suojarakennuskompleksi on  ilmeisesti salaisista salaisin. Robert (Bob) Lazar on selvittänyt  S 4:ssä  mm. lautasen muotoisten alusten  toimintaa, erityisesti niiden lentotavan osalta. Lazar kertoo, miten  alus  kehittää  ympärilleen  keinotekoisen gravitaatiokentän, superraskaan alkuaineen (jaksollisessa taulukossa n:o 115) avulla. Aluksen  ohjaamossa on kolme istuinta (eräissä malleissa istuimia voi olla kaksi, toisissa enemmän) ja  ns. reaktori. Tämä on aluksen se osa, jossa on ainetta 115 pelletteinä eli palasina.

Aineeseen  115  törmäytetään  protonisuihku, jolloin  115  muuttuu  pysymättömäksi 116-alkuaineeksi, joka lähettää  radioaktiivista säteilyä  ja antimateriahiukkasia. Alkuaine 115 on alfa-säteilevä ja suhteellisen pysyvä, meidän tuntemamme  vakaan uraanin tapaan. Hajoava aine 116 siis lähettää protonikäsittelyssä antimateriahiukkasia, joiden annetaan reagoida kaasumaisen, tavallisen aineen kanssa, ilmeisesti helium on tässä turvallinen. Antimateriahiukkaset ja kaasumainen aine reagoivat siten, että muodostuu sähkömagneettista säteilyä, erityisesti lämpöä, joka otetaan talteen. Lämpö muunnetaan termoelementeillä (lämpöparisto-laitteilla) koko koneen tarvitsemaksi sähköksi.

Aluksen   lento Maan  tai muun suuren gravitaatiolähteen läheisyydessä perustuu "vaihesiirrettyyn B-tyyppiseen gravitaatioaaltoon", tämä saadaan yksittäisestä aineen  115 palasesta, jossa 115:n  atomien  ominaisuuksien mukaan  atomien   ytimiä koossapitävä ns.vahva ydinvuorovaikutus  ulottuu  atomien ulkoreunaan  asti,  ja siten  ainepalan reunoille. 115-palasen reunoilta saatu "vaihesiirtämätön A-tyypin gravitaatioaalto" vaihesiirretään ja aallon voimakkuutta muutetaan, jolloin saadaan B-tyypin gravitaatioaalto.

Lautasen muotoisessa aluksessa on istuimien vieressä kolme painovoiman  vahvistinyksikköä (eli gravitation amplifier head´ia). Lattian  alla  näiden kohdalla sijaitsevat itse aktiiviset  vahvistinelementit (gravitation amplifiers), joita  voidaan   kääntää taipuisien varsien varassa. Vahvistinlaitteet koostuvat mm. puolijohdekiteistä ja metallisista rengasmaisista osista.Vahvistin on suljettu pienehkön tynnyrin kokoisen kuoren  sisään (tämä  läpäisee gravitaatioaaltoja, samoin  kuin aluksen ulkokuori). Aluksen sähkövoiman antava toiminta  (115-aineesta 116:ksi) tapahtuu reaktorissa, joka on puolipallon muotoinen laite ohjaamon keskellä.

Gravitaatioaaltoa kehittävä  115-ainepala   on  erillisenä, suojattuna, ja sitä ympäröivät eräänlaiset anturit ja aaltoputkirakenne, jossa  A-tyypin aalto siirretään vaihesiirrettäväksi ja käsiteltäväksi gravitaationvahvistimiin. Toiminnan hyötysuhde on erittäin hyvä. Reaktorista lähtee ns. waveguide eli aaltoputki,  joka  johtaa  aluksen ulkopuolelle. Gravitaatioaaltoja  johdetaan  aluksen ympärille pääasiassa gravitation amplifier´ien  avulla  koneen  lattian alta, "lautasen" pohjan läpi, ja toisaalta reaktorin aaltoputken kautta aluksen yläosan ympärille. A-tyyppinen  gravitaatioaalto  on ei-vaihesiirretty ja erittäin voimakas, sitä käytetään lennettäessä ulkoavaruudessa, jossa  ei ole  lähellä tähtiä tai planeettoja.

Robert (Bob) Lazar antaa ymmärtää, että tämä alustyyppi on peräisin eteläisestä  Verkon tähdistöstä (Reticulum), ja teknistä yhteistyötä mm. Verkon tähdistön ja Maan välillä on olemassa. Reticulumin asukkaat Lazar kuvailee melko tyypillisiksi harmaiksi  humanoideiksi, jotka  ovat  n. 120 cm:n  pituisia, suuripäisiä,  hoikkia, ihmisen kaltaisia olentoja. Alus on tyypillinen  lentävä lautanen, kiekon muotoinen  alus, jonka  yläosassa on kupoli, tämän huipulla sijaitsee aaltoputken pää, joka vastaa useiden UFO-valokuvien vaikutelmaa "antennista". Aluksen alapuoli on sileä, eikä erillisiä laskutelineitä tarvita. Bob Lazar  kuvailee myös toisenlaista alusta, jonka alaosassa on laskeutumisjalat, ja reaktorin aaltoputki ei näytä suuntautuvan ylöspäin.

Toimintaperiaate on tässäkin edellisen kaltainen gravitaatioaalto-menetelmä. Gravitation  amplifier  head-laitteet  ovat ohjaamon lattian alla gravitaationvahvistinelementtien kanssa, eli ohjaamon lattia saadaan sileäksi. Istuimien ympärillä on lattialla punaisia merkkivaloja tai painikkeita. Molemmissa alusmalleissa  varsinainen ohjaus näyttää alunperin tapahtuvan pilotin (lentäjän) kypärän sähkösignaalien avulla langattomasti.

Philip J. Corso mainitsee mainitsee Roswellin esinelöytöjen yhteydessä mm. "otsahihnat", joilla aivoaaltoja ilmeisesti vahvistetaan ja tulkitaan aluksen ohjaussignaaleiksi. Vastaava tekniikka on  ollut kehitteillä   mm. Yhdysvaltojen ilmavoimien lentokoneita varten, joten kysymys ei ole ainoastaan tieteiskuvitelmasta. Ohjaajan mukaan mitoitettu ja säädetty otsahihna ja / tai kypärä poimii käskyt sopivasti  harjoitetulta lentäjältä, heikot  aivojen sähkösignaalit vahvistetaan ja käännetään ohjauskomennoiksi. Konetta  siis lennetään elektronisesti, jolloin pilotti "ajattelee" ne liikkeet, joita hän tahtoo lentolaitteen suorittavan. Automatiikka  korjaa  järjenvastaiset   komennot, eli  lentäjä ei voi käskeä konetta esim. syöksymään maahan tai vuoren rinteeseen. Pitkälle  viedyssä muodossaan mitään muuta käskynantomenetelmää tai  esim. ohjaussauvaa tai "rattia" ei tarvita, systeemi   on  elektronisesti "ajatuksella käskytettävä". Tietenkin  sauvaohjaus  ja  vastaavat  keinot voidaan jättää varalle.

Lazarin kuvailemasta lautasmaisesta aluksesta on  jopa  valmistettu  pienoismalli  mittakaavassa 1:48, valmistaja on Testors Corporation Yhdysvalloista. Mallin voi saada maassamme ainakin tilaamalla hyvinvarustetuista pienoismalleja myyvistä liikkeistä. Aluksen "kupolin" reunoilla on  kuusi  kappaletta tummia neliöitä, jotka ovat ilmeisesti korkeudenmittauslaitteita varten, tai navigaatiolaitteistoon kuuluvia "kameraikkunoita". Bob Lazar  kertoo tutkineensa ohjaamoa ja lattian  alla  olevia  gravitaatiolaitteita, mutta  ylös, kupolin alle  ei menty. (Näitä laitteita tutkivat todennäköisesti muut työntekijät). Tapana  oli  jakaa UFO-alusten   tutkimukset  usealle  eri henkilölle, jotka laativat raportit  kukin omilta   erikoisaloiltaan.

Esim. Philip J. Corso´n  mukaan  Roswell-alus  toimi jonkinlaisella sähkömagneettisella  työntövoimalla, alus  muodosti  rakenteeltaan  ilmeisesti  suurikokoisen kondensaattorin eli sähkönvaraajan. Tähän viittaa myös se suuri  määrä taipuisaa   metallia ja "foliota", jota löydettiin aluksen putoamisreitiltä.

Niissä tapauksissa, joissa UFOjen haltuunoton yhteydessä löydettiin humanoidiruumiita, näitä varten oli  omat  lääketieteelliset  ja  biologian tutkimusryhmät. Philip J. Corso esittää melko yksityiskohtaisia tietoja Roswellin  aluksen humanoidien  ruumiiden tutkimuksista. Olennoilla oli suurikokoinen pää, ruumiinrakenne oli hoikka, melko tyypillinen  harmaan  humanoidityypin mukaisesti. Silmät olivat melko suurikokoiset, suu pieni, samoin  korvanlehdet   vain  vähäiset "kohoumat" pään  sivuilla. Aivot havaittiin neljälohkoisiksi ja noin neljä kertaa  ihmisen  aivoja suuremmiksi.

Olennot olivat suunnilleen 120 cm:n pituisia, ja pukuna oli täysin ihonmyötäinen haalari. Tutkimuksissa  todettiin  puvun  materiaalin mukautuvan ulkoisen sähkömagneettisen kentän mukaan. Philip J. Corso käyttää tästä vaatetuksesta nimitysta "flight skin", lentoiho. Niin paljon puku näytti liittyvän aluksen  sähkömagneettiseen ohjaukseen. Olennot näyttivät välttävän aluksen nopeista liikkeistä aiheutuvat G-voimat (hitausrasitus,  joka haittaa meidän lentäjiämme esim. tiukoissa kaarteissa). "Haalarit"  ja  koneen sähkömagneettinen  kenttä todennäköisesti heikensivät  G-voimia.

Tekniikka oli hyvin edistynyttä, mm. mikropiirit kehitettiin niiden laitteiden pohjalta, joita havaittiin elektronisten laitteiden joukossa. Roswellin  humanoidit  vaikuttivat  Philip J. Corson  mukaan oikeastaan tarkoitukseensa suunnitelluilta biologisilta roboteilta tai androideilta,mutta he saattoivat myös olla oma itsenäinen muunnoksensa ihmisenkaltaisesta elämästä. Kaksi löydetyistä viidestä humanoidista oli elossa jonkin aikaa, mutta kovin paljoa   tietoa  heiltä  ei saatu, lähinnä   silminnäkijät  kertoivat "säälin tunteesta", ja olentojen surullisesta katseesta, koska he ilmeisesti  tiesivät kuolevansa pian.

Maan ilmakehä ei ollut olennoille paras mahdollinen, aluksen putoamisen jälkeen olennoilla   oli ollut hengitysvaikeuksia. Lisähapen tarjoamisesta ei ollut apua, eikä muukaan lääkinnällinen apu tehonnut,olennot kuolivat pian. Ruumiinavaustulosten mukaan olentojen sydän ja aivot olivat  poikkeuksellisen suuret, sydämen  lyöntitiheys oli raporttien mukaan pieni, mistä on etua pitkillä avaruuslennoilla, mm. ravinnontarve  pienenee. Toisaalta   ruokatarvikkeita  ei  aluksesta löydetty. Jätteenpoistoon viittaavia tiloja  tai WC-laitteita ei myöskään ollut. (Corso - Birnes 1997, s. 97). Alus toimi ilmeisesti  suuremmalta  tukialukselta   huollettuna  tai  muutoin  melko  lyhyeltä  matkalta.

Poikkeavia ominaisuuksia

Löydettyjen olentojen ominaisuudet  poikkesivat  nykyihmisestä: Olentojen  veri  havaittiin "ohuemmaksi" kuin Maan ihmisillä, se muistutti enemmän  kasvien nesteitä   kuin eläinkunnan ( ja ihmisen ) punasolupitoista verta. Jonkinlainen veriplasma tai synteettiseltä  vaikuttava  perusneste  kiersi  kuitenkin  suonistossa. 1940-luvun tekniikan avulla ruumita ei pystytty  säilyttämään  kunnolla. Mm. aivot   olivat tutkimusajankohtana  jo melkoisesti "hajaantuneet", samoin  lihakset, jotka olivat  keveät  mutta  voimakkailta vaikuttavat. Luusto oli vahva ja luiden paino havaittiin pieneksi. Hampaat todettiin sileiksi kasvissyöjän hampaiksi. Suu ja nenä olivat pienet. Aivojen neljä   lohkoa  ja  pään  suuri  koko viittasivat evoluutiokehitykseen, joka on huomattavasti Maan ihmistä edellä.

Toisena vaihtoehtona  oli  melkoisen  huima  mahdollisuus, että  olennot   olivat  biologis-kemiallis-geneettisesti rakennettuja nimenomaan avaruuslentoja varten. Philip J. Corso ei pohdi paljoa sitä, voisivatko tällaiset humanoidit  olla  Maan  tulevaisuudesta  (toisesta ajasta)   tulevia  matkaajia. (Väitettyjen  olentojen ruumiillisesta rakenteesta, ks. Corso - Birnes 1997, s. 92 - 97).

Yhdysvaltojen  ilmavoimien, United   States  Air Force, USAF´in virallisissa omissa tutkimuksissa ei ole myönnetty (tai ei sitten uskalleta myöntää, että olisi tapahtunut edellä  kerrotun  tapainen  vieraan  aluksen  putoamistapaus). Ilmavoimien raportissa vuodelta 1994 päädytään  tulokseen, jonka  mukaan U.  S. Air Forcen edeltäjä U. S. Army Air Forces löysi v. 1947 pirstaleita kaasupallon ilmaan  nostamasta  ns.  Mogul - hankkeen  tutkimuslaitteesta. Tällaisella kojeella pyrittiin seuraamaan Neuvostoliiton ydinkokeita. Eräissä kokeissa käytettiin myös tutkaheijastimia. Yhdysvaltojen ilmavoimien raportista on  kerrottu  UFO - Tutkijassa  (1 / -97, s. 16 - 21).

Kolme   vuotta Air Forcen raportin jälkeen Philip J. Corso ja William J. Birnes julkaisivat teoksen "The Day After Roswell", jossa väitetään ilmavoimien peitelleen todellista  UFO - tapausta  v. 1947. Tapaus ei kerta kaikkiaan näyttänyt soveltuvan sotilashenkilöiden tai  poliitikkojen maailmankuvaan. Heinäkuun alussa 1947 Roswellin lähelle oli pudonnut outo, hieman lentokonetta muistuttava laite, jossa oli erikoista elektronista laitteistoa ym. Koneessa mukana olleet  olennot  olivat  kaikkein oudoimpia, he olivat kylläkin ihmisen näköisiä, mutta pää oli suuri ja ruumiinrakenne muutoin hoikka. Ymmärrettiin pian, että kysymys ei voinut olla tavanomaisista (eikä ilmeisesti muunlaisistakaan) Maan ihmisistä. Jo heidän aluksensa tekniikka oli niin edistynyttä, että tuon laitteen valmistanut  sivilisaatio oli meitä  huomattavasti   edellä.

Kuten myöhemmin alettiin ymmärtää, aluksen kojeistossa  oli  mm. mikropiirejä   sekä  valokuituja  ym. Nämä  ovat tuttuja kylläkin 2000-luvun ihmisille. Aluksen käyttövoimana oli ilmeisesti sähköstaattinen energia ja koneen takaosassa oli ilmeisesti ollut jonkinlainen ionimoottori tms. Myös olentojen oudot ihonmyötäiset puvut ja heidän teknisissä kojeissaan sekä aluksen  sisällä  olleet "hieroglyfimaiset" kirjoitukset antoivat olettaa, että matkaajat olivat tulleet "jostakin kaukaa".

Alus oli pudonnut voimakkaan ukkosmyrskyn aikana ja tapahtumapaikan ympärillä oli paljon pieniä metallinsirpaleita sekä ohutta "foliomaista ainetta" yms. Todettiin, että koneen  takaosaan, ilmeisesti  ionimoottorin   kohdalle  oli  iskenyt  salama, tämä oletettavasti löi pois toiminnasta aluksen sähköjärjestelmän ja  laite  miehistöineen putosi. On  myös  esitetty olettamus, että  armeijan tutka olisi voinut häiritä aluksen lentoa. Tapahtuma - aikana alueen sotilastutkat olivat näyttäneet ukkosmyrskyn olevan raivoamassa ja myös ylimääräisiä valotäpliä yms. oli havaittu tutkalaitteiden näytöillä.

Viranomaiset oivalsivat, että Roswell - aluksessa heillä olisi eräänlainen teknologinen aikapommi, myönteisessä mielessä. Jos teollisuus  kykenisi  hyödyntämään löytöä vaikkapa vain kopioimalla laitteita ja tutkimalla niitä, Yhdysvallat voisi päästä tekniikassa nopeammin eteenpäin. Kehitys mikropiirien, valokuitujen yms. alalla olikin sitten yllättävän nopea. Esinelöytöihin kuului myös eräänlainen pienoislaserlaite ja hämäränäkölaitteet ym.  Löytö oli salattava ja kiintoisat esineet oli vähitellen tuotava teollisuuden tutkittaviksi. Hankalia kysymyksiä esineiden  alkuperästä ei tehty julkisuudessa.

Esineissä oli outoja merkkejä "hieroglyfit", ja ymmärrettiin, että löydöt olivat "kaukaa kotoisin". Kokeiltiin, kehitetiin ja tutkittiin. Ja päästiin eteenpäin, erityisesti elektroniikassa. Tiedot ihmisenkaltaisista olennoista salattiin  ja tarvittaessa   levitettiin  sekavaa  "disinformaatiota" (epätietoa,  harhautusta). Olentoja väitettiin pelkkisi laskuvarjokokeissa käytettäviksi nukeiksi ym. Folio ja metallinpalat voitiin selittää kaasupalloksi, tutkaheijastimeksi ym.

Roswellin kaltaisia löytöjä tehtiin  itse asiassa   muutamia muitakin. Eräissä tapauksissa tuntemattomia aluksia löytyi hylättyinä  Yhdysvaltojen autiomaista, muutamissa lentolaitteissa olivat jopa luukut auki  ja miehistö poissa, ikään  kuin alus olisi jätetty  Maan viranomaisten tutkittavaksi, periaatteella "Olkaa hyvä, selvittäkäähän, mistä tässä laitteessa on kysymys!".

Lisää teknisiä löytöjä ja mahdollisuuksia

Tavallisen raketin tiedetään  olevan  hyvin  pitkillä  matkoilla  liian  hidas väline. Matkat aurinkokuntamme ulkopuolelle ovat  tällaisilla  keinoilla vaivalloisia.  Jouduttaisiin   ilmeisesti käyttämään miehistön ruumiinlämmön laskemista tai eräänlaista  syväjäädytystä  jo  oman  aurinkokunnan ulkoplaneetoille kuljettaessa. Matkat toisten  kiintotähtien aurinkokuntiin  veisivät  monta  sukupolvea, jos oletetaan, että ihmisten elintoimintoja ei hidastettaisi. Mahdollisesti  voidaan  kehittää  tulevaisuudessa robottilaitteita, jotka voidaan ihmisen sijasta lähettää matkaan. Kauempana tulevaisuudessa ovat ehkä biologiset robotit, jotka olisi suunniteltu ohjaamaan aluksia yms.

Voidaan   arvioida, että muihin aurinkokuntiin suuntautuvilla avaruusmatkoilla käytettäisiin  jonkinlaisia "aikahyppyjä", avaruuden kaareuttamista  tai  vastaavaa. Bob Lazar kertoo, että Verkon tähdistön aluksen tyyppiset laitteet pystyisivät kaareuttamaan aika-avaruus -jatkumoa, mikä mahdollistaa pitkät matkat (ilmeisesti  aurinkokunnasta lähiaurinkokuntaan tms.).

Alkuainetta  115 esiintyy teoreettisesti  kaksois- tai kolmoistähtisissä aurinkokunnissa, joissa on ollut  alkuaan riittävän  suuria energioita näin raskaiden alkuaineiden muodostumiseen. Yksiaurinkoisissa  systeemeissä  lähinnä  uraani  tai hyvin pieni pitoisuus luonnollista plutoniumia on raskainta ainetta, jota  voi muodostua. Painavin Maassa (keinotekoisesti) valmistettu alkuaine on tällä hetkellä virallisesti n:o 112. Tätä on valmistettu ensiksi Saksassa Darmstadtin Institut für Schwerionen-Forschung -tutkimuslaitoksessa v. 1996. 

Bob Lazar  kertoo, että alkuainetta 115 oli Nevadan Area 51:n salaisessa  laboratorio-osassa  kymmeniä kilogrammoja. Asiassa olisi melkoisesti selittämistä, jos asia  julkaistaisiin.

Hurjimpia  ns. "salaisia tutkimushankkeita"  koskevia  väitteitä on, että Maapallon ja eräiden sivilisaatioiden kesken olisi jo toiminnassa tieteellis-teknisiä "vaihto-oppilas"-ohjelmia. Näissä Maan  viranomaiset   saisivat  haltuunsa UFO- ym. tekniikkaa. Avaruusolennoille  olisi vuorostaan sallittu ihmiskunnan  geneettinen  tms. tutkiminen. Ehkä humanoidien  perintötekijöihin   jopa tarvitaan Maan ihmisten geenien kaltaisia  hieman  alkukantaisia  aineksia,  jotta avaruusrodut  säilyisivät elinvoimaisina. Samalla voidaan kehittää ihmistä "lähemmäksi" humanoidien ominaisuuksia.

Philip J. Corso katsoo tilannetta ammattinsa taustaa vasten, armeijan upseerina hän on kiinnostunut siitä, miten voimme puolustautua, jos jokin avaruusolentoryhmä olisi vihamielinen. 1980-luvun  Strateginen Puolustusaloite,  Strategic Defense Initiative SDI oli Philip J. Corso´n mukaan kylmän sodan "maanpäällisiä ohjuksia vastaan puolustautumista" , mutta yhtä paljon myös  mahdollista "avaruusuhkaa" vastaan. SDI:stä  toteutettiin  v:een 1993 mennessä ohjusjärjestelmä, joka torjuu avaruudesta tulevia kohteita korkeaenergia-lasereilla (High-Energy Laser. lyh. HEL), ohjus kuljettaa laseria, joka laukaistaan lähellä maalia.

Toinen   toteutettu  asia  on  tarkkailusatelliittien järjestelmä, tarkoituksena on havaita maanpäällistä tutkajärjestelmää paremmin Maan lähiavaruuteen saapuvat esineet. Satelliitit ovat   salaisia, niissä on tiettävästi  erityisen hyvä  kameravarustus  ja myös torjuntalaserit tai vastaavat laitteet. Virallisesti on jopa sanottu, ettei tällaisia satelliitteja ole olemassa.

Yhdysvaltojen armeijan huolestuneisuuden voi ymmärtää, sillä mm. eräissä UFO-kontaktihenkilöiden kertomuksissa on varoitettu pienehköstä olentojoukosta, joka on eräänlaisia avaruuden piraatteja. Tällaiset olennot, vaikkakin vähemmistönä avaruuden  asukkaista, ovat   toisinaan  hyökänneet vähemmän kehittyneille planeetoille  ja kaapanneet näiden asukkaita "sopimusten vastaisesti".  Virallisesti ei luonnollisestikaan löydy asiakirjoja tästä aiheesta.

Philip J. Corson mukaan  Yhdysvaltojen armeijan  tutkimus-  ja  kehitysosasto työskentee intensiivisesti mm. lähiavaruuden tarkkailua ja ohjusvaraista  puolustusta  koskevissa  hankkeissa. Motivaatio on sen suuntainen, että kannattaa  rakentaa  jonkinlainen   ns. "planetaarinen puolustus". Philip J. Corso´n mukaan Yhdysvaltojen nykyinen ohjuspuolustus  riittää  suojaamaan  koko  Maapalloa. Tekniikkaa on avoimesti jaettu entisten kylmän sodan osapuolien välillä,  ts. NATOn  ja  Venäjän, huomattavan  laajalla  yhteistyöllä. Myöhemmin on kiistelty Yhdysvaltojen NMD (National  Missile Defense, Kansallinen ohjuspuolustus)- hankkeesta, jonka avulla Yhdysvallat on aikonut suojautua  epävakaiden   valtioiden ohjuksia vastaan. Ainakin julkisuudessa Yhdysvaltojen  ja  Venäjän  välillä on ollut  tästä uudesta  hankkeesta erimielisyyttä. Näin on siis ainakin julkisuudessa. Jos jokin yhteinen uhka  todella  kohdistuisi Maa - planeettaan, suurvaltiot todennäköisesti toimisivat yhdessä.

Akateemisten  yhteisöjen  mielenkiinnon  kasvusta  UFOja  kohtaan kertoo yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tiedote lehdistölle 29. 6. 1998. Arvostettu   astrofyysikko Peter Sturrock ja tutkijoiden paneeli kehottaa tiedotteessa suhtautumaan nykyistä vakavammin UFO - väitteisiin. Stanfordissa on koottu ensi  kertaa  lähes 30:een  vuoteen   kattavaa  tietoa UFO - ilmiöistä.  UFO - raporteissa on Peter Sturrockin ja kollegoiden  mukaan  mielenkiintoisia   ja  selittämättömiä  yksityiskohtia, jotka ansaitsevat tieteen huomion.  (UFO - Tutkija   3 / -98, s. 20). 

Stanfordin  huippuyliopiston   kiinnostus  tällaiseen aiheeseen on sangen kiinnostavaa. UFO - tutkimus on toistaiseksi  tapahtunut  vapaaehtoisvoimin, eikä sillä juuri ole ollut tieteellistä arvostusta. Koko   aluetta  on  pidetty omalaatuisena puuhasteluna  tai  turhana ajanhukkana. UFOt ovat olleet salaisuus, ja ne on yritetty selittää "luonnollisilla ilmiöillä". Näin onkin useissa tapauksissa. Vaikeampi on ollut selittää lähikontakteja, joissa  havaitaan vieraita olentoja sekä lentolaitteita, jotka ylittävät nykyisen   tekniikkamme.

Philip J. Corso ja Robert (Bob) Lazar  päätyvät  siihen, että  tällaisia lentäviä koneita on jo olemassa ja on  erikoiskoulutettuja  pilotteja (siis Maan ihmisiä) , jotka  osaavat lentää niillä. Hyväntahtoisten avaruussivilisaatioiden  tuella  lähinnä  Nevadan Area 51:llä  kokeillaan ja kehitetään tätä avaruustekniikkaa Maan olosuhteisiin.

Kuun   "kääntöpuolella" väitetään   olevan  vastaavaa  toimintaa harjoittavia tukikohtia.Osallistuvia henkilöitä koskee tiukka vaitiolovelvollisuus. Bob Lazar rohkeni paljastaa näitä salaisuuksia, ja hän sai tuntea seuraukset. Hallituksen palvelukseen hän ei enää pääse, ja mm. oikeusjuttuja ilmeisesti tekaistuista syistä on käynnistetty Lazar´ia vastaan (mm. v. -93 lähinnä  "outo" syyte paritustoiminnasta!).

Lazar on mm.  esiintynyt  väitteineen  Yhdysvalloissa   TV:ssä,  samoin  eräissä  UFO - dokumenttifilmeissä. Julkisuuteen Lazar kertoo menneensä eräänlaisena "henkivakuutustoimena". Nimittäin, jos hän kuolisi hämärissä olosuhteissa, voitaisiin  väittää, että  viranomaiset   eliminoivat hänet vaarallisena kansalliselle turvallisuudelle. Jos hänet murhattaisiin, olisi  se  viranomaisilta tunnustus, että Lazar puhui totta.

Lazarin kuvaileman kaltaisia "lautasia" on valokuvattu  ja  niiden  muoto  vastaa  hämmästyttävästi Testors – yhtiön valmistamaa koottavaa pienoismallia. Luonnollisesti  UFOja  on myös monen muunkin muotoisia. Armeija ei tiettävästi suorastaan vainoa Lazar´ia. Suurin uhka voi olla turvallisuusviranomaisten taholta. Ihmisiä on surmattu pienemmistäkin syistä kuin salaisen lentolaitteen rakenteen (ja toiminnan) paljastamisesta.

Näyttää siltä, että  hiljaa myönnetään Lazar´in  olevan  oikeassa. On  hieman   yllättävää, että kukaan ei ilmeisesti ole väittänyt  edes armeijan piirissä, että  Lazar valehtelisi kertoessaan, että  Area 51:llä kokeillaan ja kehitetään UFOihin perustuvaa tekniikkaaa!  Philip J. Corsoa  on suojannut korkea ja arvostettu asema armeijan sisällä.

Nykyään jo edesmennyt (v.  1998)  Corso sai kirjoittaa paljastavan teoksen "The Day After Roswell", jossa hän todella puhuu suunsa puhtaaksi. Armeijan  tutkimus-  ja kehitysosastolla hän sai sisäpiirin tietoa. (Ks. UFO - tutkija 3 / -98, s.23). Väitetyistä Roswellin löytöesineistä, ks. Corso - Birnes 1997, s. 44 - 48 ja 96 - 99. Philip J. Corso oli virka - asemaltaan mielenkiintoisella paikalla: Vaikkakaan  hän  ei  v. 1947 käynyt henkilökohtaisesti Roswellissa, hän sai ensi käden tietoa siitä, mitä oli tapahtunut.

Philip J. Corso kertoo, että hän myöhemmin näki  aluksen  putoamispaikalta   armeijan  löytämiä  erilaisia  esineitä. Näiden perusteella käynnistettiin useita tutkimushankkeita mm. elektroniikkateollisuudessa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Philip J. Corso näki kertomansa  mukaan Pentagonissa "vohveleita" (wafers), joihin oli kiinnitettu hiilenmustia tuhatjalkaisen mallisia  pikkuesineitä, näiden  kyljistä  lähti  vohveli-alustaan metalliset kiinnitysjalat. Alustan toisella puolella oli etsattuna metallisia kiemuroita, joissa oli hyvä sähkönjohtavuus. Tuntuuko tutulta? Siis mikrosiruja   sekä  piirilevy... Vuodelta 1947... Roswellin aluksesta? - Kyllä. 

Philip J. Corson mukaan hänelle tuottiin erityinen "nut file" , "mutteriarkisto", jossa oli pahvilaatikoissa Roswellin tapauksen esineaineistoa. Pudonnut alus oli jossakin salaisessa tukikohdassa. Mutta pienempien osien arkisto oli Pentagonissa, ja Corso sai  tehtäväkseen selvittää, voisiko  teollisuus  kehittää näiden  osien   perusteella joitakin uusia tuotteita.

 Yhdysvallat  pääsi  mm.  elektroniikassa   nopeasti johtavaan asemaan, Bell-yhtiön laboratorioissa oli alettu jo v:n 1946 loppupuolelta lähtien tutkia  puolijohteiden mahdollisia uusia käyttötapoja, mikä johti sitten v. 1948  transistorin keksimiseen. Virallisesti  ensimmäiset, useita  transistoreita   sisältävät mikropiirit kehitettiin 1950-1960 -lukujen vaihteessa. Kehitys oli hämmästyttävän nopeaa, aivan kuin käytettävissä olisi ollut mallikappaleet, joiden mukaan edetään. Corso´n mukaan näin olikin.

Jo 1940-luvulla, transistorin keksimisen aikaan  pieni  asiantuntijahyhmä   sai  ns. "siruja" tutkittavaksi, Roswellin  mikropiirejä. Ryhmässä oli pari rakettien elektroniseen ohjaukseen perehtynyttä asiantuntijaa. Koko hanke oli alusta alkaen erittäin salainen.

Bob Lazar kertoo hieman vastaavan asian Area 51:n lautasesta. Kun aluksen koneisto käynnistettiin, etuseinässä muuttui ikkunamainen kaareva osa läpinäkyväksi, ja ikkunan reunassa näkyi tuntemattomia kirjoitusmerkkejä.Ohjaamon seinämillä oli kaikkiaan 12 kaari-ikkunaa, joista yksi muuttui siis läpinäkyväksi.Tällainen systeemi vastaa ns. Heads-Up -Display -laitetta eli HUD:ia,  joka on käytössä mittariston tilalla nykyaikaisissa lentokoneissa. Mm. ohjausta ja koneen toimintoja koskevat tiedot heijastetaan etuikkunaan.

Area 51:n lautasmaisessa aluksessa oli vielä eräs outo piirre Bob Lazarin mukaan. Koneiston käynnistymisen jälkeen ohjaamossa oleskelevien henkilöiden hiukset saattoivat nousta pystyyn (sähkövarauksen tai gravitaatiokentän vuoksi) ja aluksen sisällä oli "outo" tunnelma, ikään kuin epäily, "onkohan aivan sallittua oleskella täällä".

Lautanen ja sisäosat vaikuttivat yhtenä kappaleena valutyönä tehdyiltä. Kaarirakenne oli ilmeisesti tehty kuljettamaan  gravitaatioaaltoja   tms. energiaa  mahdollisimman hyvin. Sisätilan tunnelma oli samaan aikaan sekä harmonisen kaunis että hieman pelottava. Useampien  tuntien  jälkeen  tähän kaikkeen kuitenkin alkoi tottua. Ulko-ovi oli pienikokoinen luukku ohjaamon seinässä. Ulkopuolella oven vieressä oli Yhdysvaltojen lippu. Mutta etuikkunan  tekstit olivat outoja. Ne eivät muistuttaneet oikeastaan mitään Lazar´in tuntemia tieteellisiä symboleja. Lähin vastine näille merkeille olisivat ehkä hieroglyfit.

Area 51:llä tiettävästi sovelletaan UFO-tekniikkaa  Maan  ihmisten  ymmärrettävään  muotoon. Usein   aluksien  istuimet ovat myös liian pienet "humanoidikokoiset" ja  ne on muutettava kookkaammille "maapallolaisille" sopiviksi. Ohjauslaitteita kehitellään erilaisia, ajatuksella käskytettävistä tavanomaisempiin. Back engineering- eli reverse engineering- tutkimuksilla on selvitetty  UFOjen rakenteen perusteella  niiden  toimintaa. Lautasenmuotoinen alus liikkuu Maan läheisyydessä B-tyyppisellä eli vaihesiirretyllä gravitaatioaallolla, gravitaationvahvistinlaitteet on silloin käännetty n. 45 asteen kulmaan eli melko pienelle teholle, ja kaikkia kolmea vahvistinelementtiä ei tässä tapauksessa tarvitse käyttää (menetelmän nimi on "omicron-asetus").Kun liikutaan kaukana tähdistä tai planeetoista, syvällä avaruudessa, liikevoimana on vaihesiirtämätön  eli  A-tyyppinen gravitaatioaalto. Vahvistinelementit on tässä  asetettu  suoraan alaspäin, ja kaikki  kolme  vahvistinta  ovat yleensä silloin käytössä, (tämän käyttötavan nimi on "delta-asetus"). Molempia aaltotyyppejä  (A ja B) voidaan lähettää jatkuvina virtauksina tai pulssimaisina (pulssityyppinen aalto  on  tavallisempi).

UFO - pienoismalli (Se ei tosin lennä!)

Bob Lazarin mainitsemista  erilaisista  teknisistä asioista,  UFO - aluksen  rakenteesta, toiminnasta yms. on tietoja varsinkin Testors - yhtiön  valmistaman  pienoismallin   ohjeissa. Mukana  on (ainakin 1990 – luvun puolivälissä myydyssä pakkauksessa)   monistettu  kokoamisohje, joka  sisältää myös teknisiä tietoja. Alus näyttää hämmästyttävän selkeältä, melkein kuin   koko  laite olisi jonkinlainen opetusmalli, jonka avulla tehdään tunnetuksi uutta tekniikkaa. Lisäksi  pakkaus  sisältää  muovista  valmistetut pienoismallin osat ja väripainetun vihkosen, joka esittelee aluksen rakennetta, lisänä on vihkosessa satelliittikuvia Groomin alueesta Nevadasta. Tarvikkeet on pakattu väripainettuun pahviseen laatikkoon, jossa on mm. kuvia aluksesta ja Groomin alueesta, kuten em. vihkosessakin. Mallin kokoaminen ei ole kovin vaikeaa. Jos tahdotaan, voidaan saada melko hieno malli teettänällä metallikoneistuksella tms. mallin sisäosat jostakin sopivasta harmaasta metallista. Lattia, istuimet ja gravitaatiolaitteet sekä reaktori lattian keskiosassa sekä aaltoputki on melko helppo valmistaa. Jos löytyy sopiva metallialan yritys, muoviosat on helppo vaihtaa mallin mukaan koneistettuihin metalliosiin. Mallin lattiassa on kahdeksankulmainen aukko, jota Bob Lazar sanoo oikeassa aluksessa käytettävän lattian alla olevien gravitaatiosäteilijä - laitteiden huoltamiseen. Aukkoa suojaa kahdeksankulmaisten osasten muodostama "verkko", joka vetäytyy syrjään, kun laitteita huoltava henkilö pujottautuu lattian alle. Siellä ei kuitenkaan  ilmeisesti  oleskella laitteiden ollessa käynnissä. Voisi ainakin arvella gravitaatioaaltojen olevan melko voimakkaita. Pienoismallin mukana tulevat lisäksi siirtokuvat etuikkunaa, lattialla istuinten takana olevaa em. huoltoluukkua ja kupolin tummia "aukkoja" tms. varten. Yhdysvaltojen lipusta on myös pieni siirtokuva, joka kiinnitetään ulkoreunalle aluksen oven viereen. Oven yhteydessä oi ole perinteistä ilmalukkoa, tai eteistä, vaan ovi avautuu suoraan ohjaamotilaan. Voidaan olettaa, että ajossa magneettiaallot painavat oven tiiviisti kiinni, vaikka tästä ei annetakaan erikseen tietoa. Lattian alla olevissa gravitaationsäteilijöissä on todellisessa aluksessa jotakin kiteistä tms. koostuvaa materiaalia, Bob Lazar käyttää ninitystä Solid state, kiinteä olomuoto, ehkä puolijohde. Gravitaatioaaltoja käsitellään aluksessa ilmeisesti samaan tapaan kuin meidän tuntemissamme mikroaaltojen vahvistimissa (tutkassa ym.). Kuten kirjallisuudessa toisinaan todetaan, tutkan säteeseen joutuva UFO saattaa "vaappua" tai tutka muutoin häiritsee aluksen lentoa. Muovimalli on sinänsä tervetullut lisä koottavien pienoismallien joukkoon, mukana tulee vieläpä pieni pullo melko ärhäkkää muoviliimaa. Malli  sisältää vielä gravitaatiosäteilijöiden sisäosan, joka voidaan jättää näkyviin, jos halutaan. Tämä osa sisältää rengasmaisia komponentteja ja näihin kiinnitettyjä "nystymäisiä" osia, "kiteitä". Tämä kaikki on esitetty halpana muovivaluna, joten totuusarvoista on vaikea sanoa mitään varmaa. Myös vahvistimien lattian päällä olevat osat sekä istuimet ovat mukana, samoin muukalaishahmot, joita voidaan sijoittaa aluksen sisään tai ulkopuolelle. Myös vartijahahmot ovat mukana. Mallisarja sisältää tarkat maalausohjeet (maalit eivät ole mukana). Maalauksen voi haluttaessa jättää tekemättä, tai malli voidaan havainnollisuuden vuoksi maalata vain osittain. Osien yhteensopivuus on kohtuullisen hyvä. Lattian alapuoliset gravitaatiosäteilijät (kolme kpl) kootaan kahdesta osasta, jotka eivät oikein hyvin sovi yhteen. Puoliskojen reunat jäävät hieman koholle. Asiaa voidaan auttaa viilaamalla varovasti reunat tasan. Muuten osien yhteensopivuus kelpaa. Tämän artikkelin kirjoittaja on kokeillut edellä mainittua (kalliimpaa) vaihtoehtoa, jossa lattia ja sen laitteet sekä aaltoputki valmistetaan metallista. Alkuperäistä alakuorta, yläkuorta sekä kupolia käytetään sellaisinaan metallisten osien mukana. Alakuoressa on pienet ulkonemat, joihin lattian reunan vastaavankokoiset pienet kuopat sopivat. Nämä on metallilattiavaihtoehdossa jätetty pois, joten lattia on 1 - 2 millimetriä ylempänä kuin alkuperäisessä muovimallissa.

Aaltoputkeksi käy ohut metallitanko ja reaktori, istuimet sekä gravitaatiolaitteiden ylä- ja alapuoliset osat on valmistettu teräksestä koneistamalla ja lopuksi hiottu vaaleanharmaiksi. Istuimien valmistus on hankalinta, täytyy vain seurata muovimallin mittoja. Tässä tapauksessa istuimista tuli hieman "ylikokoiset". Mutta eikös Bob Lazar kerrokin istuinten olevan tavallisille ihmiselle liian pienet, siis tuli annettua vähän extraa mittakaavaan tässä kohtaa. Istuimet ja reaktori  vaidaan  metallivaihtoehdossa kiinnittää ruuveilla lattiaan (metallin tarkka poraus ei ole aivan helppoa).   Koko komeus tuli teetettyä paikallisella metallikoneistamolla, jolle vielä lämmin kiitos työstä. Lattian alapuolella on muovimallissa neljä vahvike - kiskoa, jotka voidaan metallityötavassa jättää pois. Ainakaan ohjeissa ei anneta näille mitään nimettyä tehtävää. Malli kannattaa tehdä avattavaksi, jolloin  rakennetta on helppo tarkastella. Rakennelman  voi  myös  pultata keskeltä yhteen, jolloin sekä ylä- että alapuoli voidaan haluttaessa irrottaa. Tällöin   mallin keskeltä kulkee ohut ruuvi, joka esittää samalla aaltoputkea ja sen yläosaa. Ruuvista  pitäisi  jäädä  yläpuolelle noin 1  1 / 2 cm:n pituinen osa, joka "markkeeraa" aaltoputken pääteosaa (Lazarilla ja ohjeessa "waveguide terminator"). Lopuksi kiinnitetään aluksen mallin ylä- ja alapuoli (ruuvin  pitäisi  tulla riittävän  pitkälle  lattian alta, mutta sen verran, että alapuoli saadaan mutterilla alta kiinnitettyä). Ruuvin lattian alla oleva osa on "naamioitavissa" ruuvin päälle sopivalla ohuella putkella, joka on kirkasta metallia. Tämä onkin jokseenkin ainoa kauneusvirhe alkuperäiseen nähden. Alkuperäisessä mallissa ei aaltoputki ulotu alapohjaan asti. Metallityö tulee maksamaan, mutta hyvin tehtynä tulosta on mukava katsella. Edullisinta on koota koko malli ohjeiden mukaan alkuperäisistä muoviosista (siis rahallisesti vähiten kukkaroa rasittavaa). Testors Corporation ei ota ohjeiden tekstin mukaan kantaa siihen, onko tällaista UFO - alusta todellisuudessa olemassa, mutta jos alus on totta, tämä lienee maailman ensimmäinen suhteellisen tarkka UFO - pienoismalli, joten sen luulisi kiinnostavan keräilijöitä. Mallin hinta Suomessa on n. 30 euroa (180 - 200 "vanhaa"markkaa). Kaiken kaikkiaan, jos suhtaudutaan kriittisellä otteella asiaan, tulisi kriitikon ottaa huomioon sekä UFO - myönteiset että UFO - kielteiset asiat. Virallisesti Yhdysvaltojen viranomaiset eivät myönnä mitään erityistä.

Vuoden 1977 Freedom of  Information Act - nimisen lain mukaan  Yhdysvalloissa on saatu esiin viranomaisten hallussa olevia UFO - raportteja. Liittovaltion tuomareilla on useimmissa tapauksissa oikeus arvioida (tavallisesti kuultuaan sotilasviranomaisia), voidaanko raportteja tms. aineistoa julkaista. Jos asiakirjat tai muu materiaali on viranomaisten käsityksen mukaan kansallista turvallisuutta koskevaa, ei aineistoa yleensä julkaista.

Sähkömagnetismi vai gravitaatioaallot?

Sähkömagneettinen noste tai tämän kaltaiset menetelmät näyttävät olevan todellisuutta. Area 51:n yläpuolella on havaittu  kirkkaasti  hohtavia esineitä, joiden valoisuus viittaa korkeataajuiseen sähkövirtaan tai jonkinlaiseen ilman ionisointiin. Kokonaan Maan päällä rakennettuja UFO-aluksia on mitä ilmeisimmin onnistuttu rakentamaan ainakin muutamia. Keinotekoinen gravitaatio alkuaineen 115 avulla näyttää olevan tehokas (mutta teknisesti vaativa) käyttövoima. Bob Lazar käyttää tämän toimintaperiaatteen mukaisista aluksista  nimitystä "gravity propelled disk". Ongelmana on ilmeisesti se, että ainetta 115 ei esiinny luonnostaan  Maa-planeetalla. Kuitenkin gravitaatioajo on pitkillä matkoilla tulevaisuudessa mahdollinen.

Kuuhun ja lähiplaneetoille voidaan  kulkea  sähkömagneettisilla menetelmillä, jotka voidaan toteuttaa Maassa esiintyvien aineiden avulla. Philip J. Corso antaa sen vaikutelman, että Roswell-aluksessa ei sinänsä ole erityisen mystisiä piirteitä, muuta kuin  sen  alkuperä ja olentojen evoluutiotausta. Alus on suunnilleen sitä, millainen pienehkö Maan partioalus olisi n. 2100-luvulla.

Roswellin aluksen pituus oli n. 7,2 m ja leveys n. 7 metriä. Aluksen metallirakenteissa oli kuparia ja hopeaa, siis parhaita sähkönjohde- ja varaajamateriaaleja.  Alapuolella  oli  tiettävästi  keraamisia "tiiliä", kahdeksankulmaisia palasia, avaruussukkulan tapaan. Alus oli muodoltaan kolmiomainen, mutta kulmat olivat pyöreät,vaikutelma muistuttaa enemmän lentokonetta kuin Lazar´in kuvailemat "lautaset". Jos pitäisi esittää oletuksia alusten alkuperästä, voisi sanoa, että Roswell-alus oli ehkä jonkin lähitähden aurinkokunnasta tai sitten toiminta tapahtui suuremmalta tukialukselta.

Lazar´in "lautaset" ovat  ehkä  todella  sieltä, mistä   niiden sanotaan olevan, Verkon tähdistöstä, tai sitten yleisesti monessa paikassa tunnettu alustyyppi, jota  useat  sivilisaatiot käyttävät. Aluksen läpimitta on erilainen  kuin   Roswell-tapauksessa,  n. 20 metriä. Toisaalta  on  raportoitu    myös huomattavasti suuremmista ja pienemmistä UFOista. Bob Lazarin kuvailema alus voi pystyä matkustamaan ilmeisesti automaattiohjattuna tai miehistön myötävaikutuksella. Lautasmaisen tms.  koneen  toimintaperiaate, ajo avaruudessa voimakkailla gravitaatioaalloilla  mahdollistaa  teoriassa hyvin pitkät matkat. Aluksen kupolissa täytyisi olla matkoja varten mm. varahappisäiliöt   ja  jätteenpoistolaitteet,  joita  ei alkuperäisessä  "Lazar-lautasessa" eikä Corson kuvailemassa aluksessa ole.

Roswell-aluksesta on piirrosluonnos  mm. Omni-Media -firman julkaisemalla CD-ROM-levyllä "Incident at Roswell" Omni 110, vuodelta 1995. Samalla CD-tallenteella on myös kiistelty "alien autopsy"- eli  muukalaisruumiinavaus -filmi. Kuvamateriaali  sisältää  myös aluksen osiksi väitettyjä metallinpalasia ym. Eräissä näistä voidaan havaita hieloglyfien tyyppisiä merkkejä.

Löytöesineissä on myös sormioita, jotka muistuttavat sementtiin painettuja kämmenen jälkiä. Näitä  laitteita  on ehkä käytetty apuna aluksen ohjaamisessa, käynnistyksessä tms. Sormio-laitteissa  on selkeä  kämmenen mallinen painanne ja urat sormille. Myös Philip J. Corso   mainitsee nämä esineet, mistä voidaan päätellä niiden mahdollisesti olevan Roswellista.Yllättävän paljon on siis julkaistu asioita, mutta ei vielä ns. ratkaisevia todisteita. Helppotajuinen esitys Roswellin oletetuista tapahtumista on toteutettu myös näytelmäelokuvan keinoin. Jeremy Kagan ohjasi v. 1994 Yhdysavalloissa elokuvan, jonka nimi  on  ytimekkäästi   "Roswell". (Esitetty  Suomessa  TV 4:ssä yönäytöksenä  vuorokauden  vaihteessa  7. - 8.  lokakuuta  2000  nimellä  "Roswell - vieraat tuntemattomasta").

Filmi on kauttaaltaan  näyttelijärooleilla  tehty,  mutta  aiheessa on hyödynnetty tausta - aineistona oikeita UFO - raportteja. Filmissä armeijan lentovoimien (Army Air Forces) Roswelliin sijoitettu yksikkö on kokoontunut vuosikymmenten jälkeen yhteiseen  tapaamiseen. Takautumien avulla palataan vuoden 1947 tapahtumiin. Tietenkään  näytelmäelokuvalla  ei  ole sinänsä "totuusarvoa", vaan  pikemminkin taiteellinen tai ajankuvana olemisen arvo.

Tunnetut "UFO - perinteen" ainekset on kuitenkin  esitetty filmillä:  Oudot metallinsirpaleet Roswellin  lähellä, tuntematon maahan  pudonnut alus, olentojen ruumiit, ja yhden muukalaisen kerrotaan (ainakin  tässä kertomuksessa) olleen  elossa  jonkin  aikaa putoamisen jälkeen, humanoidiruumiinavaukset, salailu, tekninen tutkinta jne. Elokuvassa todetaan myös, että humanoidit käyttäisivät viestinnässään eräänlaista "ajatusprojektiota", suoraa tiedon siirtämistä mielestä toiseen.

Koko Roswell- ja laajemmin UFO - todisteaineiston julkaiseminen vaikuttaisi valtiollisiin rakenteisiin. Emme hallitsisikaan suvereenisti omien valtioidemme ilmatilaa, politiikkamme   näyttäisi alkukantaiselta kiistelyltä, kun emme tähän päivään asti ole saaneet väkivaltaa  pois politiikan keinovalikoimasta. Uskomusjärjstelmämme tulisi muuttumaan   ratkaisevasti, koska  havaittaisiin, että  avaruus   ja  mahdolliset  toiset dimensiot eivät olekaan asumattomia. Talous muuttuisi, koska useat raha - arvot ym. olisi laskettava uudelleen. Arvoa olisi etenkin avaruustutkimukseen  liittyvillä asioilla yms.  Ja ehkä  humanoidit  vuorostaan eivät käytä rahaa siinä mielessä kuin me tunnemme rahan. Koko  talousjärjestelmä  voisi mennä uusiksi.

Filosofiset ja kulttuuriset näköalat muuttuisivat. Ihminen  ei  enää  olisikaan älykkäin elämänmuoto, ja muukalaiset sen sijaan liikkuvat avaruudessa  pitkiä  matkoja hyvin  tottuneesti  ja ylittäisivät meidän älyllisen kapasiteettimme. Armeijan merkitys  olisi vähäinen, koska avaruusvieraat kulkevat minne tahtovat meidän sitä estämättä, ja voisivat  ehkä   asuttaa Maapallon.  Näin  ei  tosin vielä ole tapahtunut. Asiat olisivat niin mullistavia, että todisteet päätettiin salata.

Eri tavoin on kuitenkin varovasti kerrottu, että osa UFOista olisi todella toisten sivilisaatioiden aluksia, siis "jotakin on paljastettu". Lazar´ in kertomukset Area 51:n "lautasista" ovat  tulleet  julkisuuteen v. 1994, näiden  toimintaa  Lazar  sanoo selvittäneensä  1989-1990. Ongelmana on, että Bob (Robert) Lazar  voi olla toisen   henkilön  salanimi, ts. voisi  osoittautua, että Lazar ei sittenkään olisi Lazar.

Kuitenkin ehkä gravitaatioajon periaate selittää useita UFO-havainnontekijöiden kertomuksia, siis että UFOn lähellä  aika  näyttää  muuttuvan, tai   esim.  ihmisen puheäänen  korkeus  muuttuu tms. Tämä voisi viitata keinotekoisen  gravitaatiokentän  olemassaoloon. Kenttä saattaa olla myös pulssimainen, mikä aiheuttaa outoa "surisevaa" ääntä  tai  radiohäiriöitä ym. Erikoinen  rikin  haju ja  vastaavat ilmiöt UFO-tapauksissa voivat johtua sähköpurkauksista, joita liittyy UFOihin.

Sekä   Corso että  Lazar  antavat selvästi ajattelemisen aihetta, mitäpä  jos  EBEjä  eli  Extraterrestrial  Biological  Entity- (maanulkoisia biologisia olentoja) todella on jossakin. Tiukka  epäilijä ei usko, ennen kuin  EBE-olento tai UFO-alus tuodaan "silmien eteen". Philip J. Corso kuoli 16. 7. 1998 sydänkohtaukseen Floridassa  Yhdysvalloissa   83:n  vuoden ikäisenä. Tapaukseen ei ilmeisesti  liity  "hämäriä" piirteitä. Teoksen "The Day After Roswell" suosiosta  kertoo  sitä  paitsi jotakin se, että Yhdysvaltojen  ilmavoimat  on  tiettävästi tilannut  omaan   keskuskirjastoonsa  kyseistä teosta. Mitä tahansa tarinoita ei kelpuuteta ilmavoimien kirjastoon. Tiedon voi varmistaa ainakin kirjan kustannusyhtiöltä (Simon & Schuster Inc. - New York).

Yleisiä näkökohtia

Luonnontieteissä on aivan viime aikoina  tehty   mielenkiintoisia löytöjä. Ennen tuntemattoman alkuaineen n:o 114 kokeellisesta havaitsemisesta ilmoitettiin v:n 1999 alussa Venäjän Dubnan ydintutkimuslaitoksessa. Alkuaine 114 havaittiin 30:n sekunnin ajan, mikä on enemmän kuin vastaavilla "superraskailla" alkuaineilla. Bob Lazarin  väittämän   mukaan  alkuaine 115 on vakaa, ja sitä voidaan  käsitellä  esim. kiinteinä kappaleina.

Nykyään pyritään ilmeisesti osoittamaan uusimpien superraskaiden alkuaineiden (114, 115 ym.) olemassaolo ainakin kokeellisesti, 114-ioneja saattaa esiintyä myös Maan ilmakehään törmäävässä hiukkassäteilyssä, ilmeisesti n:o 114 voisi kerrostua esim. merien pohjalietteeseen. Tiede näyttää lähenevän Bob Lazarin väittämiä asioita, ainakin uusien  alkuaineiden   osalta, myös  aika-avaruusjatkumon keinotekoisesta kaareuttamisesta esim. vahvalla  gravitaatio- tai  sähkökentällä on  keskusteltu   teoreettisesti.

Elämme kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia aikoja.  Uskaltavatkohan  Yhdysvaltojen   ydintutkijat  paljastaa  tietojaan alkuaineesta 115, jos tällaista "salaista tietoa" on, tämä jää nähtäväksi. Lentävä lautanen näyttää osoittautuvan ainakin joissakin tapauksissa koneeksi. Toisaalta monet havainnot  ovat  virhetulkintoja ja epätodellisia. Bob Lazarin mainitsema vahva ydinvuorovaikutus on tavallisesti hyvin lyhyen kantaman voima ytimen sisällä. Vasta sitten kun aineen järjestysluku nousee  reippaasti  yli sadan, alkaa vahva vuorovaikutus toimia kauempana, ts. atomin pinnalla.

Lautanen on käsitettävissä koneeksi  tai  kestäväksi kapseliksi (engl. pod tai capsule), joka kehittää ympärilleen voimakkaan gravitaatiokentän. Muodostuu periaatteessa Einsteinin suhteellisuusteorian johdannaisena worm - hole,  madonreikä aika - avaruusjatkumoon,  ts.  jatkumo kaareutuu. Gravitaatiokentän voimakkuutta säätelemällä saadaan vaihtoehtoisia reittejä. Worm - hole - käytävät eivät ole täysin vakaita, ja on jatkuvasti tarkkailtava koneen   oman  gravitaatiokentän voimakkuutta. Jos käytävä alkaa luhistua, on ilmeisesti lisättävä gravitaatiokentän voimakkuutta.

On olemassa pieni mahdollisuus, että joillakin painavilla yhdisteillä (lyijyn  tai  harvinaisten   maametallien, telluuri, osmium ym.) voitaisiin jäljitellä atomipainoa 115 ja siten alkuaine 115 saattaisi  olla  korvattavissa. Philip J. Corson´n  kuvaama kone muistuttaa muodoltaan 1960 - luvun "lentäviä kiviä", eli  lentokoneita,  joilla  harjoiteltiin  Maan ilmakehään saapumista ja kehiteltiin avaruussukkulan muotoa. Tällaisessa laitteessa koneen rungon muoto antaa huomattavan osan kantavuudesta.

Ionosfäärin ja maanpinnan välillä vallitsee  keskimäärin 300 kilovoltin (siis 300:n tuhannen voltin) jännite - ero. Tällainen  tekijä  voisi mahdollisesti toimia  staattisena kantovoimana. Philip J. Corson mukaan Roswell - aluksella oli sähköstaattinen  toimintaperiaate (ja ilmeisesti jonkinlainen ionisuihkuun perustuva laite koneen takaosassa). Siivet kantoivat muotonsa puolesta sekä ilmavirtauksen avulla että sähköstaattisesti. Osa kantavuudesta saatiin rungon muodosta, kuten NASA:n "lentävissä kivissä".

Uuden kansainvälisen avaruusaseman poistumissukkula muistuttaa, kuinka ollakaan, piirrosluonnosta Roswell - aluksesta, joka on Omni Media´n CD - ROM - levyllä. Ovatko siis UFOt "huuhaata" vai konetekniikkaa? Tekisi mieli sanoa, että osittain kyllä tekniikkaa ja osa  havainnoista   on  virhetulkintoja  tai muutoin epätodellisia, tai myöskin sensaatiojournalismia. Jäljelle  jää  vielä tapauksia,   jotka  viittaavat  suuren luokan sotilassalaisuuksiin, joita on vähitellen saatu esiin (tällaisia lienevät Corso´n ja Lazar´in kuvailemat koneet). Tietty osa UFO - ilmiöistä on vuorostaan enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä, eikä tutkimus ole kovin helppoa.

Lisäksi UFOiksi väitettyjen laitteiden monimuotoisuus on melko hämmästyttävää. Esim. valokuvia on tuhansia erilaisia (eikä valokuva ole mikään lopullinen todiste). Aluksien mahdollisista toimintaperiaatteista on moniakin olettamuksia. Eräät UFOt näyttävät lähettävän ympärilleen varattuja hiukkasia, jotka ehkä muodostavat ilmakehässä kuljettaessa alipaineen kulkusuuntaan, ja kone voisi liikkua alipaineen avulla.

Toisissa oletuksissa alus toimii eräänlaisena plasmapumppuna  tai  tuottaa elektroneja   ja  positroneja, joiden kulkua ohjataan magneetti- tai sähkökentillä ym. "Renkaat" tai hiiltyneet jäljet maassa ja painumat ovat kirjallisuudessa kuvailtuja UFOjen jättämiä  jälkiä.

Myös kuitumaiset, melko  nopeasti  haihtuvat materiaalit, ns. enkelinhiukset kuuluvat toisinaan UFOjen jälkiin, tai kuituja jää kasvien oksille tms. Oksia voi myös taittua melko ylhäältä ja niissä saattaa näkyä kuumenemisjälkiä. Kuumeneminen vuorostaan viittaa suurijaksoiseen sähkömagneettiseen energiaan. Oletetuilta laskeutumispaikoilta voi löytyä orgaanisen (kasvi- yms-) materiaalin jäännöksiä tai myöskin (ei aina) radioaktiivista  säteilyä.

Ns. viljaympyrät (crop circles) on melko usein yhdistetty UFO - ilmiöön, onpa valoilmiöitäkin nähty ympyröiden muodostumisajankohtana viljapeltojen yläpuolella tai peltojen läheisyydessä. Selitysmalliksi on tarjottu jotakin erikoista, "älylliseltä" vaikuttavaa luonnonilmiötä.

Myös erilaisten psyykkisten, UFOihin  viittaavien  ilmiöiden selitysmalliksi on tarjottu ulkopuolista intelligenssiä, joka pyrkii kontaktiin ihmisten kanssa. Me ihmisinä olemme (etenkin ns. kontaktihenkilöt) kosketuksissa tähän älyyn, joka vuorostaan on kosketuksissa meihin. Erilaisiin automaattikirjoituksella tai psyykkisiä kanavia pitkin saapuneisiin UFO - viesteihin on suhtauduttu kriittisessä tutkimuksessa torjuvasti. Helpointa meidän sivilisaatiollemme olisi tässä vaiheessa ehkä tutustua toiseen sivilisaatioon, joka olisi jotenkin ymmärrettävä, ihmisten kaltainen. Onkohan Corson ja Lazarin ym. kuvaamissa esinelöydöissä ja aluksissa kysymys tästä?

Kuulentojen yllättävä loppuminen 1970 - luvun alkupuolella herättää kysymyksiä. Miksi lennot lopetettiin, vaikka esim. Yhdysvalloilla oli varaa antaa rahaa hyvinkin tuottamattomiin sotilaallisiin koulutus- ja agenttioperaatioihin vuosikymmenten ajan esim. Etelä - Amerikassa, ja useiden ulkomaisten hallitusten sekä joukkojen tukemiseen. Ja olihan varaa moneen muuhunkin kylmän sodan operaatioon, joihin yhteensä saatiin menemään suuret summat dollareita. Oliko niin, että kuulennoilla havaittiin jotakin, mitä ei voi kertoa? Vai  onko  olemassa  jokin  hiljainen sopimus, jonka mukaan Kuu olisi varattuna johonkin erityiseen käyttöön (etenkin Maahan näkymätön puoli). Vaikea sanoa, koska asiasta ei juuri ole dokumentteja.

Ajatus kuuhun rakennettavasta tukikohdasta oli Yhdysvalloissa esillä jo 1950 - luvulla (Corso - Birnes 1997, s. 276 - 332). Horizon - nimisessä  projektissa  olisi rakennettu useassa vaiheessa kuuasema, josta voitaisiin tarkkailla esim. sotilaallista toimintaa Maassa. Horizon´in suunnitelmia on julkaistu  teoksen "The  Day  After  Roswell" liitteenä. Horizon – kuuasemahankkeesta kuitenkin luovuttiin ainakin muodollisesti kustannussyistä, ja siirryttiin ajatukseen miehitetyistä kuulennoista. Koko kysymys näyttää monimutkaiselta, ja eri selitysvaihtoehtoineen UFO - ilmiökin kuuluu kiinnostaviin luonnon salaisuuksiin.

Lähdeaineisto:

Area S4 UFO,  pienoismalli ja ohjeet, Testors Corporation,  Model  N:o 576.  (1: 48)  Illinois USA.
Incident at Roswell. Omni Media - Channel 4 Television Corporation: Incident at Roswell, Omni Media OMNI 110 CD-ROM.  (1995).
Philip J. Corso - William J. Birnes: The Day After Roswell.  Pocket Books 1st. Hardcover Edition, Simon & Schuster Incorporated, New York 1997.
UFO - Tutkija.  Suomen Ufotutkijat ry:n tiedotuslehti (1/1997 ja 3/1998).

toimitus@ultra-lehti.com
Ultra-lehti, Salojärventie 36, 17950 KYLÄMÄ  Puh.  (03) 555 8101 Fax (03) 555 8111
 

Takaisin