Ultran Nettikolumni 9/2002 |
Matias Päätalo Antero Haapaniemen enteelliset kuvat Nyt on tullut kuluneeksi
vuosi World Trade Centerin dramaattisesta terrori-iskusta
Suomalaiset tuntevat Antero Haapaniemen takavuosilta osuvana poliittisten satiiripiirrosten ja pilakuvien ansiosta. Nyt vielä eläkevuosinaan hän on aktiivisesti kiinnostunut maailman tapahtumista. Haapaniemi muutti viisikymmenluvun alussa Ouluun Porista, jossa oli saanut kannukset mainosalalle. Hän tuli suoraan oululaisen osuusliikkeen mainospäälliköksi ja osallistui heti aktiivisesti Oulun kuvataide- ja kulttuurielämään. Hän toimi vuosikaudet Oulun Työväenopiston mainonnan ja tekstauksen opettajana, Oulun kaupungin kuvataidelautakunnan jäsenenä ja oli yksi päättävistä henkilöistä kaupungin kuvataidehankinnoissa. Mainonta kovana ammattina vaati kuitenkin kaiken energian ja tarmon. Oma maalaustaiteel-linen tuotanto jäi vähemmälle ja Haapaniemi keskittyi laaja-alaiseen kulttuurivaikuttamiseen ja erityisesti työväestön sivistyö on jatkuvasti lähellä sydäntä. Jo Porin aikoina nuorena miehenä hän innostui toimittamaan 1945-1950, Suomessa ainutlaatuista seinälehteä, joka toteutettiin piirtäen ja tekstaten täydellisesti käsityönä, apuna fiksatiiviruiskut ja sabloonat. Sitä nykyajan tietokonegraafikko katsoisi ihmeissään. Seinälehdet on museoitu nyt kansanarkistoon erityisellä Kulttuuriministeriön kunniamaininnalla. Lehdet ovat erityisen korkeatasoisia, eikä tiettävästi kukaan muu ole Suomessa noihin aikoihin vastaavia tehnyt. Kansanarkisto löytyy Helsingistä Vetehisentie 1.stä. Kuusikymmenluvun alussa mainonta oli aivan toisenlaista vaikka päämäärä oli sama, sanoo Antero Haapaniemi. Varsinaisesti mainonnallinen ajattelu alkoi elpyä sodan jälkeen viisikymmentä- luvun alussa. Pääpaino oli somistuksessa, näyteikkunoissa myymälän yleisilmeessä. Kaikki rekvisiitta ja julisteet valmistettiin itse. Vain vähäinen osa tuli valmiina keskusyksiköstä. Työtä oli paljon ja tehtiin pitkiä päiviä. Noihin aikoihin mainonta oli enemmän kytköksissä muuhun kulttuuriin, josta se nykyään on irtautunut. Sveitsissä ja Ranskassa mainonta on vieläkin osa kulttuuria. Haapaniemen elämäntyönä on valtava määrä suunniteltuja kaupallisia julisteita,
jotka on painettu käsin yksinkertaisella silkkipainotekniikalla. Sitä tosin tehdään
vieläkin mutta täysin automaattisilla koneilla. Luovuus voi olla myös tulevan ennakoimista Kun viime syyskuussa neljä terroristien ohjaamaa matkustajakonetta iski Yhdysvaltojen sydämeen, Haapaniemi säikähti. Kuusikymmenluvun puolivälissä amerikkalaiset olivat aloittaneet Pohjois-Vietnamin pääkaupungin Hanoin laajamittaiset pommitukset. Hän muisti tuolloin tekemänsä piirroksen, jossa hän kuvituksen keinoin kysyi, Mitä jos Hanoi vastaisi samalla mitalla? Mitenkään toivomatta, että niin tapahtuisi, Haapaniemi luovuuden innossa piirsi merkillisen kuvan. Jättimäiset pommikoneet iskevät Haapaniemen piirroksessa, New Yorkin pilvenpiirtäjiä vastaan. Kuvalla ja viime syyskuun tapahtumilla on selvä historiallinen yhteys, World Trade Centerin tornit valmistuivat vuonna 1971-72 ja ne olivat 417 metriä korkeita. Haapaniemen piirros julkaistiin samana vuonna 1972. Oliko piirrokseni enne, kysyy Haapaniemi itsekin. Vietnamilaisilla ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa New Yorkin syyskuun tapahtumiin. Haapaniemen lukuisten piirrosten joukosta löytyy edesmenneitä maailman poliittisia johtajia. Erityisen hauska piirros on silloisesta Ranskan johtajasta Kenraali De Gaullesta, joka alkoi noihin aikoihin toteuttaa omaa linjaa ja vetää Ranskaa erilleen Yhdysvaltojen johtamasta politiikasta. Haapaniemi teki Gaullesta karrikatyyrimaisen karanneen vappupallon. Sattui vielä sopivasti Vappu. Osansa ovat saaneet monet muutkin poliittiset johtajat. Haapaniemi otti kantaa myös siihen ,onko muilla planeetoilla elämää. Hän kiteytti ongelman kuvituksessaan omenia täynnä olevaan puuhun, jossa vierekkäisten omenien toukat kurkistelevat aukoistaan ja ihmettelevät, onkohan noilla muilla planeetoilla elämää. Kuva on varattu eräälle ystävälle. Antero Haapaniemi haluaisi piirtää vieläkin, vaikka ikääntyminen on asettanut jo omia rajoituksia. Julistetaide on aina ollut läheistä, vaikka suurin osa on ollut kaupallista tuotantoa, on hän suunnitellut myös huomattavia kulttuuriaiheisia ja näyttelyjulisteita. Haapaniemi suunnitteli julisteen kun akateemikko Wäinö Aaltonen piti tunnetun näyttelynsä viisikymmentä luvulla Oulun Taidemuseossa. Haapaniemi viettää eläkevuosiaan Oulussa, nauttii kesäisin mökkeilystä yhdessä Lempi-rouvansa, lasten ja lasten lapsien kanssa. Kannattaa mainita, että lukuisat nuoremmat mainosalan ihmiset ovat aloittaneet uransa Haapaniemen oppilaina. Antero Haapaniemen vuonna 1972 julkaistu enteellinen piirros Entä jos Hanoi vastaisi näin?
Kuvat ja teksti Matias Päätalo. matias.paatalo@luukku.com
|