Ultran Nettikolumni  5/2002

Kiti Neuvonen PIETARI KOHTAUSPAIKKANA

Suomessa elää nykyään käsitys, että aurinko nousee ”lännestä”.

”Rajatietoa”, vaihtoehtoista lääketiedettä, uusia tieteellisiä ”löytöjä”, tietoutta ja kirjallisuutta tulvii Suomeen amerikkalaisilta kustantamoilta. Monenlaisia ”guruja”, elämäntapaopettajia, ”tajunnan laajentajia” ja ”korkeamman minän opastajia” vierailee Suomessa miltei jokainen viikonloppu pitämässä seminaareja ja valaistumiskursseja identiteettiään tai henkistä minäänsä etsiville suomalaisille. Messutapahtumissa kaupataan tippoja, öljyjä, uutteita, lääkevalmisteita, ”taikakaluja” ja kymmeniä erilaisia hoitoja ja parannuskeinoja kaikkiin oireisiin ja tarpeisiin ihottumasta syövän parantamiseen ja korkeamman minän kohtaamisesta ”valokehon aktivoimiseen”.

Läntisen maailman elintasomyllyssä elävät, henkisyyden nälkäiset ihmiset etsivät kovan markkinatalouden, uuden tietotekniikan ja kommunikaation keskeltä itseään ja sisäistä rauhaa. Tätä henkistä tyhjiötä ovat täyttämässä New Age:n , rajatiedon ja ”huuhaan” nimissä liikkuvat kauppamiehet. Uskomuksiin, näkyihin ja kanavointeihin suhtaudutaan kuin todellisiin tieteen saavutuksiin.

Minne ovat kadonneet kriittinen suhtautuminen, terve järki ja avoin keskustelu?

Yksi syy on, että Suomessa ja länsimaissa ”rajatiedon” tutkiminen on jätetty innokkaiden harrastajien ja ”varpumiesten” kontolle. Sen sijaan naapurimaassamme Venäjällä ansioituneet tiedemiehet - ja naiset, tutkijat ja akateemikot ovat työskennelleet näiden ilmiöiden parissa vakavan tieteen nimissä jo vuosikymmeniä, väittäisinpä jopa toista sataa vuotta.

Kiihkeiden 60-70 luvun ”vallankumousvuosien” jälkeen suomalaiset ovat kääntäneet selkänsä itään. Noina vuosikymmeninä käytiin vielä vilkasta tiede- ja kulttuurivaihtoa itänaapurin kanssa. Neuvostovallan avaruusteknologian ja tieteen saavutukset sekä uudet tieteelliset löydöt ylittivät uutiskynnyksemme. Neuvostovallan kaaduttua olemme suhtautuneet Venäjään kuin se olisi palannut takaisin kivikauteen.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Pietari ja Karjalan kannas olivat vilkkaan kulttuuri- ja tiedevaihdon kohtauspaikkoja. Lukemattomat taitelijamme opiskelivat, kirjoittivat, sävelsivät ja maalasivat inspiroivassa ilmapiirissä ja tiedemaailmassa käytiin vilkasta vuoropuhelua. Pietari oli 1800-luvun lopulla ”uuden ajan” harrastusten huipulla maailmassa. Joogaa harrastettiin yleisesti sivistyneistön keskuudessa ja itämaiset parannuskeinot olivat jo silloin suosiossa. Innostus niiden harjoittamisen ei ole laantunut. 1900-luvulla antroposofia oli suosittua ja enneagrammeja sekä idän filosofeja tutkittiin innokkaasti.

Pietari on Belyin, Mihail Tshehovin, Pushkinin, Gogolin, Dostojevskin, Blokin, Ahmatovan, Brotkin, Musorgskin, Tshaikovskin, Shostakovitshin ja monen muun taitelijan kaupunki. Tieteen puolelta mainittakoon vaikka fyysikko Mendelejev ja radion keksijä Popov.

Pietarin arkkitehtuuri on kiehtovaa ja kaunista. Sieltä löytyvät Talvipalatsi, Iisakin kirkko, Pietari-Paavalin linnoitus ja kirkko, Kesäpalatsi ja useita muita palatseja ja aukioita ja tietysti Eremitaasi laajoine taidekokoelmineen. Mikä muu paikka olisi parempi uuden yhteistyön, tiede- ja kulttuurivaihdon kohtauspaikaksi 2000-luvulla kuin Pietari ?

Kirjoittaja, Kiti Neuvonen toimii ”VALOA IDÄSTÄ” - PIETARIN KEVÄT 2002 tapahtuman Suomen yhteyshenkilönä.

Tapahtumasta enemmän Tapahtumia –palstallamme.

Takaisin