Ultran Nettikolumni  3/2004

Autuus

"Autuaita ovat köyhät hengessään, sillä heidän on taivasten valtakunta."
"Autuaita puhtaat sydämestä, sillä he tulevat näkemään Jumalan"

Kauan etsin autuutta ja onnea kirjoista ja viisaiden sanoista. Löysin viisautta ja tietoa, mutta en sitä kokemusta jota kaipasin, en sitä nektaria jota janosin. Silti koin tyydytystä oivallusten hetkinä, jolloin nuo viisaudet avautuivat minulle ja ymmärsin niitä. Etsin kiihkeämmin ja luulin aina löytäväni juuri minulle sopivan opinkappaleen ja tien, jota seuraamalla saavuttaisin valaistumisen, mutta aina jossakin vaiheessa aloin epäillä ja huomasin, että tieni on kapea ja opinkappaleeni rajoittunut ja juuri nuo rajat palauttivat minut samaan uneen, josta yritin herätä. Sillä jokainen rutiini, joka ei ole avoin muutokselle on, on oravanpyörä.

Kahlattuani läpi viisauksia, filosofioita ja uskontojen ajatuksia yhä vahvemmin minulle tuli tunne, että olin eksynyt polultani ja vaipunut syvemmälle uneeni. Sitten eräänä päivänä koin oivalluksen jota olin odottanut: "Elämä on polkuni". Ymmärsin, että koko ajan esteenä kehitykselleni oli ollut oma mieleni, mieleni joka janoaa tietoa ja kaikenselittävää logiikkaa. Ymmärsin, että minun onneni määrä oli suoraan verrannollinen mieleni hiljaisuuteen. Nyt vasta ensimmäisen kerran huomasin kuinka hieno mahdollisuus minulla oli oman elämäni elämisessä. Minun ei tarvinnut muuta kuin elää mukana siinä näytelmässä, joka oli tällä kertaa ensi-illassa. Minun piti vain poistaa mielestäni kaikki epäilyt ja pelot, ennakkoluulot ja rajoitteet, juuri ne opinkappaleet ja filosofiat, joilla olin mieltäni notkistanut. Oivalsin, että mieltäni ei saa vakuuttuneeksi, vaikka kuinka hienon viisauden ja totuuden löytäisi; hetken aikaa mieleni olisi tyytyväinen, mutta kohta se keksisi jonkin aukon teoriassa ja tarttuisi siihen ja suistaisi minut takaisin uneeni.

Olenko tehnyt hallaa itselleni kun olen lukenut kaikkea ja opettanut mieltäni yhä paremmaksi epäilijäksi, vai onko tämä ollut välttämätön vaihe, jotta jossakin vaiheessa mitta olisi täynnä ja huomaisin, että selitykset eivät riitä. Vain elämä riittää, vain kokemukset ja hereillä olo antavat tyydytyksen ja autuuden. Nyt olen valmis elämään, nyt olen valmis tutustumaan itseeni elämäni kautta, elämän joka on heijastuma minusta. Nyt olen valmis pistämään vauhkon mieleni aisoihin ja kesyttämään siitä tunnollisen palvelijan, joka tekee työtä vain silloin kun sitä käsketään, eikä niin kuin nyt, kulkemalla sinne ja tänne sotkien kouriintuntuvat hetket. Nyt on aika. On vapauden aika. Mikään ei ole väärin, eikä mikään ole oikein. Tilanne kyllä kertoo mitä pitää kussakin hetkessä tehdä. Totuus on kätkettynä hetken ajattomuuteen.

Veli-Matti Mathlin

Takaisin