Ultran Nettikolumni  4/2004

Erkki Lähde

VAIN LUONTOKO SYYLLINEN ?

Jos on uskomista, mitä monet metsäntutkijat ja muut alan asiantuntijat kirjoittelevat lehdissä tai kertovat haastatteluissa, säät ovat käyneet hyvin turmiollisiksi Suomen metsille. Muutos on tapahtunut noin kymmenen vuoden aikana. Aiemmin puut kestivät oireilematta hyvinkin rajut säävaihtelut; niin tuulet, pakkaset, sateet kuin kuivat kaudetkin. Luonnon luonnollisiin oloihin kuuluu, että vuodet eivät ole veljeksiä.

Kun 1980-luvun puolivälin tienoilla havupuiden harsuuntuminen eli neulaskato alkoi silmin nähden kiihtyä, virallisen linjan metsäntutkijat panivat pakkasten ohella syyksi puiden ikääntymisen ja pohjoisen sijainnin. Pian sen jälkeen Itä-Lapin puut oirehtivat näkyvästi. Samoihin aikoihin virallinen totuus itäisessä naapurissa heitti häränpyllyä; sekin systeemi ja ismi tuotti saasteita. Määrät paljastuivat tolkuttoman suuriksi. Kylmä talvi ja luonnon oma sienitauti eli versosurma saivat kuitenkin syyn niskoilleen.

Ei kulunut kuin pari vuotta, niin havupuut oirehtivat näkyvästi myös puhtaaksi alueeksi kuvitellussa Länsi-Lapissa. Säillä selittelijät löysivät syyn luonnosta itsestään. Säitä vaihtelemalla luonto taas tuhoaa itse itseään. Kun vauriot lämpimistä kesistä ja leudoista talvista huolimatta pahenivat, eräät tutkijat keksivät syyttää inversiota eli ilmamassojen rajuja lämpötilaeroja. Selittelyä ei haitannut vaikka todelliset ilman tutkijat kertoivat, että selitys on tuulesta temmattu ja vaikka vaurioita esiintyi rinteiden ohella tasaisillakin mailla.

Myöhemmin keksittiin porot syyllisiksi Lapin mäntyjen heikkoon kuntoon. Ne kaluavat jäkälät laitumilta ja puiden juuret sen seurauksena paleltuvat. Paleltumista ei kuitenkaan ole aiemmin tapahtunut toistuvastikaan kalutuilla paikoilla. Toisaalta tiedetään terveiden mäntyjen kestävän kovaakin kylmyyttä.

Lehtipuut ovat näkyvästi olleet huonokuntoisia koko maassa jo useita vuosia. Niiden lehteentulo on keväisin ollut vaivalloista. Monet silmut ovat jääneet puhkeamatta. Syyksi on selitelty milloin edellisen kesän kuivuutta, milloin syksyn pakkasia. Alunperin syys-lokakuulle ajoittunut ruska eli lehtien kellastuminen on useina vuosina alkanut jo juhannukselta. Aineksia kunnon syysruskaan ei sitten aina ole enää riittänytkään. Joinakin syksyinä lehtipuiden talveentuminen on häiriintynyt niin pahoin, että talvellakin joissakin puissa on kiinni likaisenvihreitä lehtiä.

Virallisen linjan metsäntutkijat ovat selitelleet syyksi toisinaan silmujen paleltumisen, toisinaan kuivuuden, kuumuuden, kylmyyden tai märkyyden. Huipuksi selittelyille eräs tutkija keksi syyttää kovaa tuulta ja sen mukana Pohjanlahdesta nousseita suolaveden pärskeitä. Eipä kumma, että eräs pohjanmaalainen isäntämies ihmetteli Savukoskella käydessään ja myös siellä samoja lehtivaurioita katsellessaan, ovatko suolapärskeet tulleet Vienanmereltä, Pohjoiselta jäämereltä vai Pohjanlahdelta. Hän päätyi arvioissaan ensin mainittuihin. Onhan meriveden suolapitoisuus niissä kymmenkertainen Pohjanlahteen verrattuna. Senkin jälkeen häntä jäi askarruttamaan, miten yleensä valtamerien äärellä on metsää, kun siellä usein tuulee kovempaa kuin Suomen rannikolla ja vesi on paljon suolaisempaa.

Säiden selittelyjen sekaan on mahtunut myös salaman syyttely. Ovatpa viralliset selittäjät jo etukäteen ennakoineet säiden aiheuttavan vaurioita seuraavana kesänä tai talvena. Tyypillistä tälle selittelylle on, että tieteellisiä näyttöjä saati kokeisiin perustuvia tutkimusjulkaisuja ei ole esitetty. Riittää, kunhan vain todetaan poikkeuksellisia säitä. Toinen tyypillinen ilmiö on ollut, että säillä selittelijät eivät ole tienneet tai eivät ole olleet tietävinään niistä monista tutkimustiedoista, jotka ovat kiistatta osoittaneet ilmansaasteilla olleen ratkaisevan suuri vaikutus puiden huonokuntoisuuteen. Jos joku selittelijä ei ole rohjennut kieltää saasteiden olemassaoloa, hän on kuitenkin vähätellyt saastetutkimusten aineistoja ja merkitystä. Omiksi perusteluikseen hän ei ole tarvinnut tieteellisiä näyttöjä eikä loogista ajattelua.

Eipä ihme, että tavalliset kansalaiset ovat hämmennyksissä, uskoako omia silmiään ja kokemuksiaan vai säillä selittelyä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon uskominen on houkuttelevaa ja helpottavaa, sillä siten väistetään vastuu tulevaisuudesta ja syyllistetään luonto.

Takaisin