Ultran Nettikolumni  6/2003

Ultran kesäkuun nettikolumnina on Aila Leponiemen erikoisartikkeli.
Aila on tulossa puhumaan iirisanalyysistä myös kesän 2003 Ultrapäiville.

SILMÄT OVAT SIELUN PEILI JA TERVEYDEN KUVASTIN

Aila Leponiemi

Iirisanalyysiä työssään apuna käyttävälle eivät silmät ole vain sielun peili vaan koko elimistön, niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon kuvastin. Se on hyvin dokumentoitu runsaalla valokuvamateriaalilla, jonka kautta pystytään todentamaan muutokset iiriksessä erilaisten sairauksien aikana ja että miten nämä muutokset häviävät oikealla hoidolla. Iiristutkimus on ehdoton apu tilanteissa missä tavallinen länsimainen lääketiede jää sanattomaksi. Sen vuoksi kiinnostus iiristutkimuksen opiskeluun on lisääntynyt, varsinkin optikoilta on tullut runsaasti kysymyksiä iirismerkeistä.

Iiristutkimus ei ole hoitomenetelmä vaan se on apukeino etsittäessä asiakkaan heikentyneitä elinalueita, perinnöllisiä heikkouksia ja oireiden syntysyitä. Iiristutkimus on paikallaan nimenomaan ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.

Iiristutkimuksen hallitseminen vaatii paljon aikaa ja työtä, valtavaa pikkutarkkuutta sekä hyvää anatomian ja fysiologian tuntemusta. Eikä pahitteeksi ole perehtyä myöskään kiinalaisen lääketieteen energeettiseen kiertoon ja elinten vuorovaikutukseen sekä tunteiden aiheuttamiin ilmentymiin elimissä. Hyvin harvoin lääkärin vastaanotolla kysytään miltä sinusta nyt tuntuu tai mitä sinun elämässäsi tapahtui kun sinun ensimmäiset oireilusi alkoivat. Nämä ovat hyvin syvällisiä, puhuttelevia ja paljastavia asioita, jotka ovat myös asiakkaalle itselleen usein selkeyttäviä ja antavat tietoa ja ymmärrystä elimistön käyttäytymismallista. Yleensä sairaus kehittyy vuosien tai vuosikymmenten aikana, antaen eri kehitysvaiheessaan erilaista viestiä jota me emme ehdi, halua tai huomaa kuunnella. Keholla ja elimillä on hyvin viisas järjestelmä jolla se viestittää meille vaikeuksistaan, puutetiloistaan tai ylikuormitus tilanteistaan. Tämä tunne haluaa tulla kuulluksi ja tuleehan se toki ennemmin tai myöhemmin erilaisena kipuna, muuna oireena esimerkiksi kohonnut verenpaine, huimaus jne. tai liian pitkälle kehittyneenä jo sairaudeksi muodostuneena tilana.

Olisi ihmiselle helpompaa ja yhteiskunnalle halvempaa hoitaa vaivat oiretasolla eikä päästää niitä sairaudeksi asti. Tarkan tuloksen aikaansaamiseksi iiris on tutkittava tarkasti suurennuslasia (luuppia) ja lamppua apuna käyttäen, että voidaan nähdä pienen pienetkin normaalista poikkeavat iirismerkit. Aikaa kannattaa käyttää, mieluimmin muutama minuutti pidempään, ollaksesi varma siitä mitä heijastemerkit ilmentävät. Emme tee diagnoosia, emmekä puhu diagnoosista, se on lääkärin tehtävä ja siihen meillä ei ole lain puitteissa lupaa. Asiakkaalle onkin suotuisampaa iiristutkimuksen kautta selvittää kehon tämänhetkinen tilanne, sairastumisalttius, perinnölliset tai hankitut heikkoudet jotka ”tressitilanteen” tullessa antavat periksi, kuormittuvat ja kuormittavat fysiologisesti ja energeettisesti seuraavaa elintä, tai elinparia josta on vastuussa ja pikkuhiljaa aiheuttavat sairastumisen.

Konstituutiot ja mahdolliset taipumukset sairauksiin on helppo oppia. Silmä on kehon ”näyttöpääte”, kun hallitset iiristutkimuksen se mitä näet silmästä on aina varma totuus.

Todennäköisesti iiristutkimus on kehittynyt aikoinaan Kiinassa tai Intiassa, se on ollut käytössä Egyptissä ja antiikin aikana paimenet ovat käyttäneet sitä apukeinona etsiessä lampaittensa sairauksien syitä. Historiasta ei tule yllätyksenä se, kuinka moni pappi aikanaan on tutkinut iirismerkkejä ja käyttänyt merkkejä tietolähteenään hoitaessaan potilaitaan, koska papit joutuivat toimittamaan välskärin virkaa siinä missä sielunhoitajankin, varsinkin kun lääkäri oli ”tiettömän tien takana” ja pitäjässä oli vain tietenkin yksi lääkäri ja jokunen lapsenpäästäjä sekä suoneniskijä.

Menetelmän löysi puolalainen lääkäri Ignatz Von Pecaely viime vuosisadan puolivälissä. Nuorukaisena ollessaan hänellä oli kesy pöllö jota kiinni ottaessaan syntyi ”taistelu” ja pöllön jalka katkesi. Nuori Ignatz huomasi pöllön katkenneen jalan puoleiseen silmään määrättyyn kohtaan ilmestyneen tavallisuudesta poikkeavan merkin, hän seurasi merkkiä ja siinä tapahtuvia muutoksia sitä mukaan kun jalka parani. Aikanaan Ignatz opiskeli lääkäriksi ja alkoi tutkia potilaidensa iiriksiä, verraten muutoksia heillä oleviin sairauksiin. Samoihin aikoihin iiristutkimusta kehitti ruotsalainen pastori Liljeqvist. Hänen tutkimuksensa julkaistiin v.1881 ja nämä perusajatukset ovat vieläkin käytössä.

Yhdysvalloissa kiropraktiikan sekä ravintotieteen tohtori Bernard Jensen kehitti 1950-luvulla pikkutarkat kaavakuvat siitä, missä osassa värikalvoa minkäkin elimen tila heijastuu. Hän on julkaissut tällä hetkellä tunnetuimmat oppikirjat ja iiriskartat. Hänellä on Kaliforniassa hoitoklinikka jossa hän opettaa ihmisille ravitsemuksen merkitystä terveyden ylläpidossa ja antaa paasto-opastusta erilaisia sairauksia hoidettaessa.

Iiriskarttoja on vuosien kuluessa kertynyt monelta tekijältä esim. Josef Dekc ja Dr med. Franz Vida, ja rouva Madaus, erot näiden karttojen välillä on pieniä mielipide eroja omien huomioidensa vuoksi ja he ovat halunneet jättää omaan karttaansa ”puumerkkinsä”. Vasemmassa iiriksessä näemme vasemman kehonpuoliskon ja oikeassa iiriksessä oikean kehonpuoliskon.

Tutkimukset ovat vahvistaneet, että missä tahansa kehon osassa kudosmuutoksia tapahtuukaan, ne näkyvät heijastuksenomaisesti iiriksessä. Tämä iiriksen sisältämä järjestelmä on kiinteä, elimistön rakenteeseen pohjautuva ja kytkeytyy automaattisesti suoraan hermojärjestelmäämme. Jokainen iiris on kuitenkin ainutlaatuinen, yksilön henkilökohtaisten erityispiirteiden mukainen, vaikka siihen tulevan hermostoperäisen tiedon syntyperä ja kulkujärjestelmä onkin sama.

On olemassa kolme eri konstituutiotyyppiä: lymfaattinen joka on väriltään sininen, hematogeeninen on ruskea ja sekakonstituutio vihertävän harmaa, lisäksi näillä on vielä alatyyppejä. Iiriksestä tehdyissä kaavioissa värikalvo on jaettu kahdella tavalla vyöhykkeisiin. Pupillin ympäriltä lukien on kuusi rengasta, jotka kuvaavat maha-, suolisto aluetta, sydän-verisuonistoa, lihaksia ja luustoa, ihoa , limakalvoja ja rauhasvyöhyke on uloimmaisena värikalvolla. Toinen vyöhykejärjestelmä on säteittäin pupillista. Siinä paikantuvat yksittäiset elimet, kehon osat sekä jäsenet.

Kyseessä olevassa menetelmässä ihminen nähdään kokonaisuutena, huomioon ottaen myös perinnölliset heikkoudet elimistössä. Liian usein ja helpostikin käytämme särky-, tai muuntapaisia allopaattisia lääkevalmisteita oireiden tukahduttamiseen. Oireita tukahduttamalla ja ns. piilottamalla siirrämme ongelmia eteenpäin jolloin asiat vain ehtivät kehittyä vaikeampiasteiseksi. Pitäisi vain ottaa vastuu itsestään kunnioittaa ja kuunnella kehon viestejä ja lähteä ajoissa kysymään itseltään: ”mitä minä tarvitsen”? Me voisimme keskustella sisäelimiemme kanssa vaikka hengitystä apuna käyttäen. Visualisoida hengitys aina määrättyyn elimeen, esim: hengitän munuaisiin ja samalla kuunnella kyseisen elimen tilannetta.

RAVINTO on yksi tämän meidän ajan kompastuskivi. Liian paljon, hyvin säilyvää eli vanhaa, ravintoarvoltaan tyhjää, aina jollain lisä-, väri-, tms. aineella kyllästettyä, melkein jo kertaalleen pureksittua. Emme me tuollaisesta mössöstä saa kivennäisaineita. Maaperä antaa viljalle ja kasveille sen minkä pystyy, luomutuotanto ja biodynaamisesti viljellyt kasvit ovat energialtaan ja ravintoarvoltaan kuitenkin huomattavasti rikkaampia kuin tehoviljellyt. Meillä on yleisesti puutetta aina jostakin tai useammasta ”rakennusaineestamme”, keho heikentyy pikkuhiljaa ja syntyy kudosvaurioita ravintokierron puutteellisuuden takia, syntyy vaivoja ja jopa sairauksia.

Ravinto saattaa olla myös energiatasoltaan hyvin köyhää, jos syömme kovin pitkälle jalostettua, käsiteltyä ja pitkien matkojen takaa kuljetettua ruokaa, se on jo niin energeettisesti köyhää, että useimmiten saamme siitä vain vatsan täytettä ja ehkä hiukan taas lisäkuormitusta elimistölle. Olemme kehittäneen valtavasti elintasosairauksia, siis olemme sitä mitä syömme. Olemmekohan unohtaneet että ravinnon pitäisi olla meille luonnostaan lääke ja näin ollen ruoanvalmistuksessa tulisikin käyttää huomattavasti enemmän yrttejä. Tässä joutuu koetukselle meidän perimätietomme yrttilääkinnän suhteen ja myöskin tämänhetkiset tutkimukset luonnonyrttien lääkevaikutuksista.

Jos syömme energeettisesti vahvaa ja voimakasta ruokaa, tulemme myös itse vahvemmiksi. Vahvan ihmisen immuunijärjestelmäkin on toimiva. Katajakin on luonteeltaan hyvin sitkeä, sinnikäs ja vahva, miksi emme käyttäisi sen tarjoamia osasia ravinnossamme, pienikin määrä on jo keholle suuri lääke. Toinen vahva esimerkki on gingsen, se kasvaa ja tulee hyvin toimeen vuoristoisilla seuduilla joilla on karu ja kylmä ilmasto, siitä huolimatta iältään tuhatvuotinenkin gingsen voi hyvin. Kun käytämme ruoanvalmistuksessa yrttejä, meidän tulee ottaa huomioon muutamia yksilöllisiä seikkoja, ovatko ne luonteeltaan kuumia, lämpimiä, neutraaleja taikka kylmiä ja minkälaisessa maastossa ne ovat kasvaneet ja minkälaiset muut kasvuolosuhteet ovat muokanneet niiden energian.

Huomioidaan myös hoidettavan ihmisen tilanne onko se kylmä, kuuma, kostea jne.. Vuodenajat säätelevät suurelta osin meillä pohjoisessa asuvien ihmisten ravinnonlaadun tarvetta, lämpötilaa ja säilömistapaa sekä ruoanvalmistusta. Voisimme valmistaa voimaruokia, joihin valitaan tarkasti raaka-aineet ottaen huomioon ihmisen elimistön ja mielen tarpeet (työn tuoma rasitus, sairaus, synnytys, toipilas, tapaturma, lapsen normaali kasvaminen, liiallinen henkinen rasitus, suru ja murhe) sekä ulkoisen sääolosuhteen tuoma vaatimus ja ruoan valmistustapa. Pitkään haudutetut, monia tunteja, jopa tuntikausia, yön yli tai vuorokausia hiljaa miedolla lämmöllä kansi päällä, näin on meillä ennen valmistettu lääkeruokia ja – liemiä, näin tehdään vielä Keski-Euroopassa monella maatilalla, siellä yrtit ovatkin suuressa arvossa ja on kunnia-asia ja jopa velvollisuus opettaa ne perimätieto-taitona äidiltä tyttärelle.

Opetellaan taas arvostamaan maaäidin meille antamaa viisautta ja kiitetään siitä. Jos tuntuu mahdottomalta opetella kaikkea tätä, niin onhan meillä homeopaattiset valmisteet, joilla voimme stimuloida kehon parantavia mekanismeja – niin että kyllä jokaiselle jotakin eri mahdollisuuksia löytyy korjata häiriötiloja kehossa ja samalla saamme hyviä vaikutuksia mielen tasapainoon ja jaksamiseen.

Aila Leponiemi pitää Ultrapäivillä 12.7.2003 klo 10 luennon Iirisanalyysi kertoo kehosi tilan. Iltaohjelmassa hän kertoo homeopatiasta kiinalaisessa lääketieteessä.

Takaisin