Ultran Nettikolumni  2/2003

KIRJASAALISTA TUULAN HAAVISTA

Kirjojen vyöryä ei tunnu pysäyttävän mikään – ja hyvä niin. Isoiltakin kustantamoilta tulee koko ajan hyviä kirjoja, jotka eivät milloinkaan ehdi saamaan omaa arvosteluaan Ultran sivuille. Tuula Pelttari on kahlannut viime vuoden kirjatarjontaa, ja poiminut parhaimmistoa Ultran lukijoille!

 
Kirjapaja hellii lukijoitaan – Aurora Karamzin, Pietarin hovista köyhien auttajaksi, toim. Eeva Hurskainen, rikkoo virallista Aurora-kuvaa. Juhlitusta kaunottaresta köyhien ja osattomien auttajaksi. Siinä mallia muillekin. Kiehtova historiankuvaus samalla ja Helsingin Diakonissalaitoshan on Karamzinin elämän näkyvin muistomerkki!  Sielu ei kuole, matkaopas tuonpuoleiseen, Esko Miettinen johdattaa arkoihin aiheisiin, käsityksiin kuolemanjälkeisestä elämästä niin raamatun kuin muiden oppien kannalta. Toimittaja ja teologian maisterin kolmas kirja hämmentää uusimpien käsitysten ja vanhojen käsitysten sekä rajakokemusten keittoa. Minuutissa mystikoksi, Simon Parke, on kirja niille, joilla on vain 59 sekuntia aikaa.  Luku ”Typerä akka” kuvastaa mainiosti  - typerä akka tietää kaiken, millä on väliä…olisinpa yhtä typerä, on loppukaneetti. Saa nauraa ja itkeä, ihmiskunnan kirjomieli. Epäilijöiden, etsijöiden, pettyneiden ja vihaisten kirja – jos mieli on avoin. Hetki joka muutti elämäni, suomalaisia kokemuksia, toim. Olli ja Ullamaija Seppälä, tarjoaa 65 tarinaa, joka kertojien mielestä on muuttanut elämänkulun. Vauvan kanssa, Jaana Janhila, kertoo äitiyden ilosta ja kasvusta vanhemmuuteen. Pirteä kirja, unohtamatta isiä. Anna meille enkeleitä, rukouksia lapsen kanssa, toim. Ritva Kostamo, on hieno kooste asioista, jotka koskettavat lasta arkipäivässä ja kasvussa.. Jäähyväisten vuodet, Riitta Kähkölä, on kirja läheisen hoitamisesta ja saattamisesta. Pistää lukijan kaiken inhimillisen ja avuttomuuden, mutta myös tyyneyden eteen. Kirja omaishoitajan jaksamisesta ja ymmärtämisestä. Kissan pizza, Harri Vaalio kertoo Hessu-kissasta sarjakuvan keinoin. Ottaa näpsäkästi kantaa asioihin. Hauska kirja luokanopettajalta, joka tunnetaan myös nimimerkistä Wallu.

  
Tammi herättelee historiaa henkiin kirjassa  Olympos, Ikivanha, antiikin vitsejä ja sukkeluuksia, kerännyt Arto kivimäki, Vesa Vahtikari ja Sampo Vesterinen. Vitseissä mainitaan niiden lähde ja mukaan otettu kaikki jotka voi kääntää ja kannattaa kääntää.” Skholastikos halusi käydä nukkumaan, ja käski orjaa tuomaan saviruukun päänaluseksi. Orja intti, että ruukku on liian kova päänaluseksi. -No täytä se sitten höyhenillä, käski Skholastikos. Keisari Augustus moitti ritaria siitä, että tämä oli tuhlannut isänperintönsä. – Luulin, että kuului minulle, vastasi ritari.”

Onnellinen kotirouva, Helen van Royen, pistää lukija ikiaikaisen synnyttämisen mysteerin eteen. Sitä saakin roppakaupalla, sillä Lea oli onnellinen kotirouva, jonka mies äkkiseltään halusikin lapsen. Lea tuumi että mikäs siinä, jos vain saa filippiiniläisen kotiapulaisen ja seksiä päivittäin. Mutta ilo kääntyy suruksi Lean ja juniorin tavattua toisensa, masennus ja kivut ovat hirveät, appivanhempien ja oman äidin mietteet kestämättömiä. Koominen ja satiirinen juttu. Ei oikein tiedä miten päin olisi sitä lukiessaan. Uskon, että taas jutellaan synnytyksistä. Synnyttämättömät – jättäkää kirja väliin, jos ette aio pistää paremmaksi.

Otavalta tuli Puutalot – hirsimökeistä rantahuviloihin, Judith Miller, suom. Pirjo Latvala, on kirja niille, jotka kuolaavat näiden asioiden perään. Eikä turhaan. Järisyttävän ihania kuvia maailmalta, myös Norjasta mutta jostakin syystä Suomella ei ole ollut asiaa näihin pippaloihin. Amerikka, Englanti, Norja. Kirjassa on myös sanasto piirrosesimerkkejä myöten, joten ehken tästä kirjasta muotoutuu kaikkien käsissä pysyvä kirja. Nojatuolimatkat ihastuttavat aina.

Minäkö keski-ikäinen nainen, toim. Pirkko-Liisa Perttula, on nami nami-kirja. Sen jälkeen on hyvä olo. Jos on jo keski-ikäinen. Onhan tieteellisesti todistettu, että ihmiset, joilla on eniten syntymäpäiviä, elävät pisimpään! Tämä yksi esimerkki mojovista mietelauseista. Vain keski-ikäinen voi ymmärtää, nuoremmat elävät kauhussa, kun jo kolmikymppinenkin käsitetään miltei vainaaksi. Säilytä tulevia sukupolvia varten!

Tuula Pelttari

Takaisin