Olavi Kiviniemi
ja geller-efektin
vääntämä lusikka
PARAPSYKOLOGIAN KIVINEN TAIVAL
Tieteellistä parapsykologiaa on harjoitettu jo runsaat sata vuotta. Aluksi
voitaneen katsoa se, kun vastaperustetun SPR:n nimekkään tiedemiehet
alkoivat tutkia sen ajan meedioita. Tarkoituksena oli selvittää
luotettavasti, oliko meedioistunnoissa jotakin paranormaalia ja voisivatko
ne olla todisteena ihmisen persoonallisuuden jatkumisesta kuoleman
jälkeen. Yritys jäi varsin tuloksettomaksi, ja tutkijat leimattiin
hyväuskoisiksi huijauksiin uskojiksi.
Tärkeänä vaiheena olivat J.B.Rhinen kokeet. Hän luopui kuolemanjälkeisen
elämän tutkimuksesta, joka oli osoittautunut kovin vaikeaksi. Sen sijaan
hän halusi osoittaa luotettavin tilastollisin menetelmin, että
paranormaaleja kykyjä on olemassa ja niitä on löydettävissä heikkoina
suunnilleen keneltä tahansa. Kokeista tuli aluksi erittäin lupaavia
tuloksia, mutta vuosien kuluessa tähtikoehenkilötkin alkoivat lähestyä
sattumatasoa. Nyt on tiedepiireissä vallalla se ilmeisen väärä käsitys,
että kaikki kokeet olivat niin hutiloituja varmistusten suhteen, että
koehenkilöt pääsivät vapaasti huijaamaan hyväuskoisia tutkijoita.
Eräässä vaiheessa näytti siltä, että unitelepatia olisi kuninkaan tie
parapsykologiaan. Myös hypnoosilla ja varsinkin ganzfeld-menetelmällä
aluksi uskottiin päästävän toistettavasti hyviin tuloksiin. Kaikkien
näidenkin menetelmien tulokset kuitenkin heikkenivät aikojen kuluessa.
1970-luvulla parapsykologian reuna-alueilla oli vahva huippuvaihe
Geller-ilmiöineen ja kaikenlaisine tutkimusta tehostavine laitteineen.
Ainakin tiedepiireissä sen ajan huuma on unohdettu ja kaikki ilmiöt
leimattu taikatempuiksi.
Eräs lähestymistapa oli vaikuttaa tietokoneen tuottamiin satunnaislukuihin
tahdon voimalla. Etuna oli mahdollisuus tehdä nopeasti ja helposti tuhansia
yrityksiä, jolloin heikkokin vaikutus tulisi selvästi esille. Lisäksi
kokeet olivat automaattisia, joten kirjausvirheet ja huijausmahdollisuudet
olivat lähes olemattomat.
Nykyään jatketaan pääasiassa edellä kuvatun niin sanotun mikro-PK:n
linjoilla. Teoreetikoilla on vahva toive siitä, että kvanttifysiikalla
saataisiin tilanne myös teoreettisesti hallintaan. Henkilökohtaisesti
toivon, että tässä onnistuttaisiin. Historia kyllä valitettavasti herättää
epäilyksen, että näin ei tälläkään kertaa kävisi.
Tällä hetkellä parapsykologia elää melkoista hiljaiseloa tieteen
äärirajoilla. Sen sijaan rajatieto on voimissaan, mutta se on eriytynyt
kaupalliseksi tai vain rajoitetun joukon harrastukseksi, joka voisi
sisältää vähän enemmän kriittistä päättelyä. Kuitenkaan ei kannata
heittäytyä toivottomaksi. Kerätty aineisto ei suinkaan ole niin
heikkotasoisia kuin monet suuriääniset skeptikot väittävät. Sen pohjalta
voidaan kyllä astella eteenpäin tulevaisuuden arvaamattomia mahdollisuuksia
kohti.
|
