Halua sitä, mitä sinulla jo on.

En ole keksinyt tuota tuhansia vuosia vanhaa, tai jopa ajatonta viisautta, mutta sisäistänyt sen olen melkoisen hyvin. Vanha on myös tieto, että valve-elämämme on unenkaltaista harhaa. Siitä olisi herättävä, jos haemme pysyvää rauhaa, onnea.

Ehkä soppeli askel henkisyyteen on miettiä, mitä todella olemme keksineet. Ovatko mielipiteemme omia, lainakamaa tai ohjelmoitua koneviestintää. Nykyinen televisiotarjonnan tulva, kopioita, kopion kopioita. Loputtomiin. Ison puunuken sisältä löytyy aina vain pienempi likinäköispysti.

Hyvä askel henkiseen tiedostamiseen on myös se, ettei katsele aikoihin telkkaria, ei lue sanomalehtiä, keltaisten lehtien sensaatiokamaa. Komistus, salarakas, lemmenloma, avioero.

Rukoilu. Yleisesti se käsitetään pyytelynä, ja/tai katumuksena. Ihmisellä on monesti loputon tarve pyytää tai vaatia tai riistää aina vain enemmän hyvää. Ja loppupeleissä tuo hyvä muuttuukin pahaksi. Ja todella, mitä viemme mukanamme kuolemanlautturin saapuessa.

Ajatusten hallinta on siis tärkeää. Voimme kiinnittää huomion, ja ympärillähän on useimmiten muita ihmisiä, vaikkapa vastakkaisen sukupuolen, (tai saman) edustajaan.

Ajatus voi palata hieman voimakkaampana yksinäisenä hetkenä. Eihän parisuhteen kaipuussa sinänsä mitään pahaa ole, mutta jos jo olemme vakisuhteessa. Ajatus siis voimistuu, muuttuu himoksi, joka voi polttaa siihen astisen elämän kylmäksi, toivottomaksi tuhkaksi.

Joskus sekin on askel eteenpäin. Enkä suinkaan tarkoita, että parisuhteessa on soudettava yksin, tai oltava hammasta kiristellen vain arkuuden tai väärän velvollisuudentunteen pakottamana.

Onneksi emme voi muuttaa muita ihmisiä. Onneksi jokainen saa kulkea ihan itse elämän, jälleensyntymien kiehtovissa värielokuvissa oman kompassinsa ohjaamana.

On kuitenkin soveliasta itsemme tähden, että mietimme, mitä todella haluamme.