Syyskuu 2020

 

 

 

 

 Markku Jyväkorpi

 

 Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana

 

  Maallisen elämän tarkoitus on luojansa tiedostaminen

Näkökulman vaihtaminen muuttaa koko elämän. Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta, ajattelumahdollisuuskin tulevat Luojan huomiosta Tämän energiavirrasta. Maallisessa elämässä ihmisen huomio pyrkii takertumaan yksipuolisesti kehoon ja maalliseen persoonaan sekä maallistuneisiin mielipiteisiin. Jos ihminen ottaa Luojan huomioon elämässään, niin tietoisuuskeskus alkaa siirtyä kehosta kohti Luojayhteyttä. Mitä enemmän ottaa Luojan huomioon elämässään, niin sitä todellisemmaksi Tämä tulee.

Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi. Tällöin ihmiselle selviää kokemuksellisesti, että on elänyt koko elämänsä kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ja Luoja on ollut lähempänä kuin oma hengitys. Tällöin ihmiselle kirkastuu myös Jeesuksen arvoitukselliset sanat, että minä ja Isä olemme yhtä. Jeesus toi uuden jumalakäsitteen puhumalla rakkaudellisesta Isästä.

Tapahtumaa voidaan kuvata myös siten, että korkeampi minä yrittää johdattaa ihmistä kohti Luojan rakkauden, onnellisuuden, ilon, elämän ykseyden lähdettä mutta mitä enemmän ihmisen erillisyys korostuu maallisuuteen takertumalla, niin sitä enemmän pelko, ahdistus sekä pimeys astuvat elämään. Maallisesti tätä yritetään korvata tilapäisillä maallisilla korvikkeilla.

Uskonnollisen liikkeen tarkoitus on auttaa ihmistä Luojayhteyteen. Vuorisaarnassa Jeesus välitti Jumalan tahdon ihmisyyden elämäntapana. Tässä korostuu hyväntahtoinen inhimillisyys, pyrkimys rukoukseen ja totuudellisuuteen, elämän ja toisten auttamiseen, mielen hallintaan ajatuksissa, tunteissa, sanoissa ja teoissa sekä pyrkimään hengellisyyteen eli omaan henkiseen kokemiseen, jopa ensimmäiseksi tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen eli Kristuskokemukseen. Jeesus lupasi, että näin kaikki muukin teille annetaan.
 

Materialismi on omalla tavallaan uskonto

Materialismissa on yksipuolinen sitoutuminen aineellisuuteen eli jo ennakkokäsityksenä kielletään Luoja ja henkinen rinnakkaistodellisuus. Kaikki henkiseen viittaava torjutaan aivotapahtumana tai mielen häiriönä. Jos jokin henkinen ilmiö on kuvattu ja havaittu tieteellisissä koeolosuhteissa, (kuten IMI:ssä Institut Metapsychique International Pariisissa. http://www.metapsychique.org) niin tämä voidaan torjua epätieteellisenä vaatimalla loputonta toistettavuutta.

Henkisiä kokemuksia on lukemattomia, materialismissa nämä torjutaan epätieteellisinä eli ei ole tieteen vaatimaa toistettavuutta. Kuolemanrajakokemuksia ja kehosta irtautumisia on miljoonittain. Näissä tulee hyvin esiin, että mieli on laajempi käsite kuin aivot, mutta tapahtuman pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se olisi käytössä maallisessa elämässä.

Henkisiä ilmiöitä ja tapahtumia on loputtomasti. Ihminen tarvitsee virikkeen eli uskon hitusen aktivoituakseen henkisesti. Jos ihminen pitää jotakin asiaa täysin mahdottomana, niin asian vuoksi ollaan passiivisia.
 

Pelko on henkinen myrkky

Pelko lamaannuttaa sekä kehon että mielen vaikuttaen haitallisesti ymmärrykseen ja harkintakykyyn. Jos kirkollisuudessa korostetaan kostonhimoista jumalakäsitettä ja vaaraa joutua iankaikkiseen kadotukseen sekä kidutukseen, niin tällaista jumalhahmoa on vaikea lähestyä. Luojan voi tiedostaa vain onnellisuudessa, ilon ja rakkauden värähtelyissä. Pelko ja rakkaus ovat toisensa poissulkevia. On keskeistä huomata, että Jeesus puhui rakkaudellisesta Isästä ja kehotti pyrkimään ensimmäiseksi tietoiseen yksiselitteiseen Luojakokemukseen.
 

Henkisistä kokemuksista

Jeesus kehotti hengellisyyteen eli omiin henkisiin kokemuksiin, pyrkimään yhteydenpitoon Kristuksen henkimaailman kanssa, jopa ensimmäiseksi Luoja-, taivaskokemukseen. Luterilaisen kansankirkon suhtautuminen omiin henkisiin pyrkimyksiin, hengellisyyteen jopa Luojan kokemukseen on päinvastainen kuin Jeesuksen kehotukset. Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Ortodoksisessa kirkossa on tässä suhteessa täysin päinvastainen arvostus ja pyrkimys kuin luterilaisessa kansankirkossa, sillä suurin onni ja autuus on Pyhän Hengen, Kristuksen kokeminen. Esimerkiksi Keskisuomalaisessa oli 24.12.2018 pappismunkki Mikaelin haastattelu. Tässä hän kiinnitti huomiota: "Munkkien ja muiden ortodoksien kutsumus on pyrkiä yhteyteen Jumalan kanssa, antaa tilaa Jumalan tahdolle ja läsnäololle. Isä Mikaelin mukaan Jumalan läsnäoloa ihmisessä ei kuitenkaan yleensä itse huomaa. Sen sijaan muut huomaavat, että toinen ihminen alkaa huokua Jumalan hyvyyttä ja rauhaa. Sellaisen ihmisen lähellä tulee rauhallinen olo, valon tuntu. - Kun valon määrä lisääntyy ihmisessä, hän myös itse näkee selvemmin, mitä vielä puuttuu siitä, että olisi lähempänä Jumalaa." "Ortodoksisuuden arvoitukset avautuvat isä Mikaelille parhaiten mystiikan, taiteen, runojen, kirkkolaulujen ja ikonien kautta."

Lorna Byrnellä on synnynnäinen kyky havaita ja kommunikoida enkeleiden kanssa. Enkelit näyttäytyvät haluamallaan tavalla, niiden kanssa voi keskustella sanoilla ja telepaattisesti. Byrne kuvaa enkeleiden ja ihmisten läheistä suhdetta ilmaisten, mitä hänelle näytetään ja kerrotaan. Kirjassaan "Toivon viesti enkeleiltä" (Otava, 2012) hän kirjoittaa, että suojelusenkeli rakastaa ehdoitta ja tekee kaiken mahdollisen johdattaessaan ihmisiä elämän läpi ja täyttäen mielen toivolla. Suojelusenkelin hän näkee yleensä valopatsaana ihmisen takana. Kirjoissaan Byrne tuo esille, että enkeli valaa rohkeutta, voi tuoda mieleen keskeisen ajatuksen, kiinnittää huomiota johonkin, jopa voi avata sivun oikeasta kohdasta. Enkelit näyttävät valoa, toivoa, mihinkä pitäisi pyrkiä, mutta teot jäävät ihmiselle.

Enkelikokemukset ovat melko tavallisia ja niistä tehty kirjojakin, kuten Merja Niemen kirja "Valon maailmassa" (Kirjayhtymä, 1996). Siinä kuvataan esimerkiksi seuraava tapahtuma: "Eräs työpaikalleen kiirehtivä mies joutui jarruttamaan autoaan rajusti, kun kätensä kohottanut kirkas hahmo seisoi keskellä tietä. Pian mies huomasi, että valo-olento esti hirvikolarin, joka ilman jarrutusta olisi ollut väistämätön. Enkeli hävisi paikalta kuin tyhjään."

Allekirjoittaneelle kuvattiin eräs erikoinen tapahtuma. Voodoopappi noitui miestä, tätä noitumistapahtumaa sanotaan kansanomaisesti pahansilmäksi. Noitumisen kohde kuvasi, kuinka tunsi tietoisuuteensa tulevan kuin kierreputki, jonka taustalla oli pahantahtoisuus. Tämä tapahtui kahdesti. Seuraavana päivänä työmatkalla meni osittain eri tietoisuustilaan ja näki kuinka suojelusenkeli esti pahantahtoista demonia käymästä päälle. Tällöin mies keskittyi avunpyyntöön Kristukselta ja näki, kuinka hänen edessään metrin läpimittainen valopylväs imaisi demonin. Koko tapahtuma kesti n. kymmenen sekuntia ja tämän jälkeen rauha palasi.
 

Jokainen kokee luojayhteyden omalla tavallaan, toisen kokemus ei ole oma kokemus

Henkisellä tiellä ihminen ei voi olla täydellinen, mitä enemmän kehittyy, niin sitä enemmän huomaa kehittymisen tarvetta. Kysymys onkin määrätietoisesta pyrkimyksestä Jeesuksen viitoittamalle tiellä. Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin näkemys, että Luoja laittaa ihmiselle henkisen näkemisen estävän verhon, minkä ottaa halutessaan pois. UT:ssa on arvoituksellinen lause, että tulen yllättäen kuin varas yöllä. Ihmisellä tulisi olla valmius Tämän kokemiseen. Jokaisella on piilevänä henkisen näkemisen kyky, Jeesuksen kuvaama elämäntapa aktivoi tämän kyvyn. Joogassa tapahtumaa kuvataan tsakrojen tasapainoisena aukeamisena.

Avataara Amma tuo esiin näkemyksen, että jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.
 

Jeesus oli ihminen

Jeesus oli ihminen, ihmisestä syntynyt ja ihmisenä kuollut. Kristus on Jumala (Sana, Logos), jonka avulla Raamatun mukaan kaikki on syntynyt. Jeesus toi julki kaksi keskeistä asiaa, nimittäin, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen onkin kaiken aikaa taivaassa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa pyrkien jonnekin, missä jo on. Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi. Toisena keskeisenä asiana Jeesus kuvasi Vuorisaarnassa elämäntavan, kuinka jokainen voi tietoisesti kokea Luojayhteyden.

Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkauden kokemuksessa kaksi koetaan yhtenä. Jokainen huomaa taivaskokemuksessa Jeesuksen sanat, että minä ja Isä olemme yhtä. Jeesus pystyi olemaan halutessaan maallisessa tai taivastietoisuudessa.
 

Suurin onni ja autuus on luojayhteyden tietoinen kokeminen

Jokainen etsii onnellisuutta. Suurin onni ja autuus on Luojayhteyden tietoinen kokeminen. Luoja on aina lähellä ihmistä lähempänä kuin oma hengitys. Kysymys on olennaisesti kokemisesta eikä etsimisestä.

Pekka Ervast korostaa kirjoissaan, että pelastus ja ikuinen elämä on Kristuksessa, Jumalan Pojassa ei Jeesuksessa, persoonallisuudessa, joka eli kaksi tuhatta vuotta sitten. Ervastin mukaan protestanttinen kirkko vie tässä asiassa ihmiset harhaan ja estää pelastusta. Neale Walsch tuo kirjoissaan toistuvasti esiin näkökulman, että ihminen voi olla henkisen todellisuuden ulko- tai sisäpuolella. Sisäpuolelle ei pääse kuin kokemalla. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Jeesuskin kehotti pyrkimään Luoja-, taivaskokemukseen ensimmäiseksi.

Jeesuksen kertomassa "tuhlaajapojassa" kuvataan, kuinka ihmisen itsensä pitää aktivoitua. Avataara Amma painottaa, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin Tämä lähestyy sata askelta. Sielu, korkeampi minä on kaiken aikaa ihmisen apuna viestittäen rakkaudellista vaihtoehtoa. Sielullisuuteen liittyy onnellisuus, ilo, rakkaudellisuus, tämä mahdollistaa korkean tiedostamisen. Rakkautta, iloa ei voi ottaa, kun tekee toiselle tämän kokemuksen, niin voi itsekin kokea vastakaikuna aivan kuin kaksi äänirautaa värähtelisi. Tapahtuma missä Luojan rakkaudellinen läsnäolo on ilmentynyt, kuten taideteoksessa tai kohottavassa musiikissa, niin tällöin tähän virittäytymällä voi kohota korkeaan tietoisuustilaan.

Luoja koetaan rakkauden värähtelyissä. Kun ihminen ajattelee Luojaansa kiitollisesti ja rakkaudellisesti, niin saa samalla Tämän huomion kohottavana värähtelyinä olemukseensa, näin mikään ajatus tai rukous ei mene hukkaan. Ihmisen tulisi olla avoin Luojansa kosketukselle olemalla läsnä oleva eli hetkessä tietoisena. Kun keskittyy johonkin, niin työntää samalla maallisen mielen ajatuksineen syrjään mahdollistaen Luojan ja elämän kokemisen. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Ihminen sulkeutuu helposti vanhojen ajatuksien oravanpyörään estäen näin itseään elämästä nykyhetkessä.
 

Avataara Amma opettaa, että kaikki tapahtuu jumalan mielessä ollen tämän tietoisuuden läpäisemää

Ihminen on sekä etsijä että etsinnän kohde, etsii jotakin, joka ihmisellä jo on. Onnellisuutta pyritään etsimään usein itsensä ulkopuolelta. Kaikki pyrkimykset etsiä maallista onnea ovat kuitenkin harharetkiä, sillä se mitä ihminen etsii on sisimmässäsi. Raamatussa sanotaan Kristuksesta (Sanasta, Logoksesta), että Hänessä me elämme, olemme ja liikumme. Ihmisen näkökulmalta voi ajatella, että Luoja on tietoinen rakkaudellinen elämä, joka ilmenee haluamallaan tavalla ja muodossa. Huomaa tässä yhteydessä kuinka Luoja ilmeni Moosekselle palavana pensaana.

Ihminen on luotu rakkausolennoksi ja näin olemuksensa mukaisesti ihmisen pitäisi virittäytyä rakkaudellisiin kohottaviin tapahtumiin, missä autetaan elämää tai missä Luojan kauneus ja viisaus on ilmentynyt luovasti, kuten kohottavassa musiikissa ja taiteessa. Joka hetki on oikea hetki lähestyä Luojaansa, olemalla läsnä oleva voi huomioida Luojansa rakkaudellisia kosketuksia, mielikuvia, yleviä pyrkimyksiä, mahdollisia kokemuksia tai aavistuksia jne. Näin koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi.

Rukous ja meditaatio ovat olemukseltaan yksi ja sama, ollaan hetki virittäytyneenä Luojan läsnäoloon. Henkisissä kirjoissa suositellaan 20 min. meditaatiota aamulla ja illalla.
 

Inhimillisessä elämässä mikään ei pysy paikoillaan, hetki hetkeltä ihminen lähestyy tai etääntyy luojastaan

Neale Walschilta on seitsemän suomenkielistä kirjaa, joissa hän on käsitellyt telepaattisesti Luojan ja ihmisen suhdetta sekä kommunikointitapoja. Esimerkki kirjasta "Yhteys Jumalaan": "Pitäisi tehdä kaikki tarvittava: - mietiskelemään, liikkumaan, rukoilemaan, lukemaan, kirjoittamaan, kuuntelemaan musiikkia, mikä tahansa mikä toimii – sytyttääkseen tietoisuutenne uudelleen joka päivä. Silloin olette korkeimmassa pyhässä paikassa. Koette autuuden tunteen ja ajattelette itsestänne ja muista ja koko elämästä hyvää.”

Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä.
 

Luoja koetaan rakkaudessa 

Ihmisen korkeampi minä, Sielu ilmentää puhdasta rakkautta ollen jatkuvassa Luojatietoisuudessa. Ihmisen perusolemus on rakkaudellisuus, ilo, onnellisuus ja vapaus.  Mitä enemmän ihminen tukahtuu murheeseen tai stressiin, niin sitä vaikeampaa on kohota rakkauden korkeisiin värähtelyihin, mikä tarvitaan tietoisuuden kohoamisessa. Ihminen tiedostaa Luojan rakkauden ja ilon värähtelyissä.

Jokainen on oma mittapuunsa ja onnellisuutensa määrääjä. Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattamana. Omat ajatukset avaavat oven myös taivasten valtakuntaan tai sulkevat sen.  Jeesus sanoi johtotähdeksi, että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan eli pitäisi aktivoitua oman henkisen hyvän vuoksi.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com

 

 

ALOITUSSIVULLE