Heinäkuu 2020

 

 

 

 

 Markku Jyväkorpi

 

 Näkökohtia meditaatioon

 

  Sanojen muodostaminen ja ajatteleminen tapahtuu aina maallisessa mielessä tapahtuen maallisessa tietoisuustilassa. Ajatteleminen ja kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustilassa, ei voi kokea, jos ajattelee. Kun ihminen ajattelee jotakin, niin mieli pyrkii etsimään tietokonemaisesti siihen yhtymäkohtia sekä ympäristöstä että alitajunnasta. Meditaatiossa ajatuksia tulee ja menee, mutta jos jotakin ajatusta alkaa miettiä niin tapahtuma muuttuu maallisen mielen pohtimiseksi. Rukouksessa ja uskonnollisessa meditaatiossa muodostetaan aluksi mielikuva Luojasta ja pyritään olemaan hetki virittäytyneenä Luojan läsnäoloon. Huomaa "Isä meidän" rukouksen alku.

Meditaatiosta on lukuisia kirjoja ja myös kymmenittäin tieteellisiä väitöskirjoja, joissa meditaatio nähdään yksistään positiivisena, poikkeuksena on mielenterveysongelmista kärsivät. Kirjallisuudessa tulee esiin hyöty parantuneesta mielen- ja elämänhallinnasta sekä positiivisia vaikutuksia kehon fysiologiaan, kuten stressioireiden vähenemiseen, verenpaineen alenemiseen jne.

 

IHMISESSÄ ON KAKSI MIELTÄ

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Carl G. Jung tuo esiin, että ihminen on saanut mielensä Luojalta ollen näin myös kaiken aikaa Luojayhteydessä. Jung toi myös kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki tapahtuu ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa sekä edelleen, että ihmisessä on kaksi mieltä, persoonallisuutta. Tämä suurempi on Luoja.

Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta ja näin ajattelumahdollisuuskin tulevat Luojan huomiosta Tämän energiavirrasta. Joogakirjallisuudessa on kuvattu näitä energiakanavia. Avataara Amma painottaa, ettei ihminen voisi liikuttaa sormeakaan ilman tätä Luojan huomiota. Kymmenet miljoonat ihmisen ovat kokeneet kehosta irtautumisen ja kaikilla on samat kokemukset ja havainnot. Kehosta irtautuminen tapahtuu höyhenenkevyesti ja tällöin minätajunta irtoaa kehosta ja pystyy liikkumaan ajatuksen voimalla. Kokemuksessa havaitaan, että keho on pelkkä kuori ilman omaa tajuntaa tai ajattelumahdollisuutta. Ihminen elää samanaikaisesti sekä maallisessa että henkisessä rinnakkaistodellisuudessa. Tapahtuman pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se olisi käytössä maallisessa elämässä. Henkissielullisesti aivot ovat tietokonemainen muistikeskus.

Kehosta irtautumiskokemuksessa jokainen havaitsee ja kokee yksiselitteisesti olevansa henkissielullinen olento, jonka olemassaolo ei ole riippuvainen aineellisesta kehosta. Tämän kokemuksen jälkeen menetetään yleisesti kuolemanpelko. Jos ihminen pystyisi pitämään tietoisuutensa nukahtaessa, niin nukahtaminen olisi tietoinen kehosta eroaminen astraali- eli unimaailmaan.

Ihmisyydessä on keskeistä vapaa tahto, mitä tapahtumaa Raamatussa kuvaa Eevan omenan antaminen. Kirkollisesti ihminen nähdään näin perisynnin saastuttamaksi, mutta tapahtuma voidaan nähdä myös Jumalan lahjana ihmiselle. Tähän liittyen jokaisen elämä etenee omien ajatuksien ja toiveiden johdattamana. Ihminen näkee elämän jopa omien ajatuksien suodattamana ja mukaisena. Mieli ja ajatus ovat minän sokeita työvälineitä. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Vuorisaarnassa Jeesus painotti erityisesti totuudellisuutta, mielen puhtautta eli huolellisuutta ja hyväntahtoisuutta ajatuksissa, tunteissa, sanoissa ja teoissa.

 

JEESUKSEN KESKEINEN SANOMA

Jeesus toi esiin kaksi keskeistä asiaa, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen onkin kaiken aikaa taivaassa tietämättä tapahtumaa, pyrkien jonnekin, missä jo on. Vuorisaarnassa Jeesus kuvasi ihmisyyden elämäntavan, mikä johtaa myös tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen, mihin kokemukseen Jeesus kehotti pyrkimään ensimmäiseksi.

Buddha painotti meditaatiota, Jeesus rukousta. Ne ovatkin olemukseltaan yksi ja sama eli keskitytään sekä ollaan hetki virittäytyneenä Luojan läsnäoloon.

Henkisessä kehitystapahtumassa tietoisuuskeskus pitäisi saada kohoamaan takertumisesta kehoon kohti korkeampaa henkistä minää eli todellista minää ja näin Luojayhteyttä. Mitä parempi tasapaino on Luojan kanssa niin sitä paremmin elämäntarkoituskin onnistuu. Henkisten kirjojen mukaan intuitio on tarkoitettu elämän ja toisten auttamiseksi, Luojaa ei voi käyttää omiin maallisiin tarkoituksiin. Suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden kokeminen. Sielu, korkeampi minä auttaa ihmistä tässä henkisessä kehitystapahtumassa johdattaen kokemuksiin, missä korkea tiedostaminen on mahdollista.

Kirjassa ”Pyhittäjä Serafim Sarovilainen” (Valamon luostari, 1978) on kuvattu tämän elämänkerta opetuksineen venäläisen ylösnousemusmystiikan edustajana. Serafin painottaa rukouksen tärkeyttä korostaen, että se on aina mahdollista kaikille. Tässä yhteydessä tuo esiin keskeisen näkökulman, että meidän tulee rukoilla vain siihen asti, kun Pyhä Henki laskeutuu meihin antaen taivaallisen armonsa. "Rukouksessa sielu puhuu ja on äänessä, Pyhän Hengen tullessa sen on oltava aivan hiljaa kuullakseen ja ymmärtääkseen kaikki ikuisen elämän sanat, jotka Henki näkee hyväksi ilmoittaa."

 

HETKENKIN LUOJAKOKEMUS MUUTTAA KOKO ELÄMÄN

Jo hetken 1-2 sekunnin Luojakokemus muuttaa koko elämän antaen ymmärryksen myös ihmisen henkisestä olemuksesta ja poistaen kuolemanpelon. Jeesus painotti, että minä ja Isä olemme yhtä. Rakkauden kokemuksessa kaksi muuttuu yhdeksi ja Luoja-, taivaskokemuksessa jokainen kokee Jeesuksen sanat todeksi. Kirjassa "Mestari Eckhart - Sielun syvyys" (Basam Books, 2011) kuvataan Eckhartia, joka oli 800 vuotta sitten kirkollinen vaikuttaja, mystikko. Hänen saarnojaan on siteerattu vuosisatoja korkean hengellisyyden, läheisen Luojayhteyden vuoksi. Eräänä esimerkkinä kirjassa käsitellään Jumalan kohtaamista sivulla 159 seuraavasti: "kuvittelevat kohtaavansa Jumalan niin, että hän on tuossa ja he ovat tässä. Näin ei asia ole. Jumala ja minä, me olemme yksi. Tietoisuuden avautuessa otan Jumalan sisääni ja rakkaudessa menen Jumalan sisään." "Jumala ja minä, me olemme tässä vaikutuksessa yksi: hän vaikuttaa ja minä tulen." Samalla Eckhart viittaa Paavalin sanoihin: "Tunnemme silloin toisemme, minä hänet ja hän minut, ei enempää eikä vähempää vaan toistemme kaltaisina".

 

MEDITAATIOSSA PITÄISI MAALLINEN MIELI AJATUKSINEEN TYÖNTÄÄ SYRJÄÄN

Kun keskittyy johonkin, niin samalla työnnetään maallinen mieli ajatuksineen hetkeksi syrjään. Kun ihminen katsoo keskittyessä jotakin, esimerkiksi kynttilän valkeata, ikonia, kukan kauneutta jne, niin tästä aistihavainnoista menee sähköinen koodi aivoihin, mikä muodostaa ajatuksen, mikä vasta havaitaan. Meditaation alussa voi keskittyä myös kohottavaan musiikkiin, paikkaan tai tapahtumaan, esimerkiksi vanhaan henkiseen kokemukseen.

 

TUNNE ENERGISOI AJATUKSEN HYVÄSSÄ JA PAHASSA

Kun ihminen keskittyy johonkin, niin tavallaan yhtyy keskittymiskohteeseen. Tämä tulee hyvin esiin tunteissa, esimerkiksi vihassa ihminen voi eläytyä vihaan ja muuttua suoranaisesti vihaksi menettäen hetkeksi harkintakykynsä tai voimakkaassa pelkotilassa voi joutua pelon valtaan lamaantuen täydellisesti hetkeksi. Pelon olemukseen liittyy ymmärryksen ja tietoisuuden heikkeneminen. Näin pelko tekee tehokkaan eristeen myös Luojayhteyteen, kuten kielteisyys, stressi ja epäily. Luoja koetaan rakkaudessa, onnellisuudessa ja ilossa.

 

HENKISESTI KOHOTTAVA MUSIIKKI YHDISTÄÄ IHMISEN KORKEISIIN TIETOISUUSTILOIHIN

Ihminen voi virittäytyä korkeisiin tietoisuustilaan keskittymällä, esimerkiksi uskonnolliseen tauluun, symboliin tai kuunnellessa kohottavaa musiikkia. Ranskalainen musiikin professori Igor Reznikoff pyrkii opetusmenetelmässään siihen, että ihminen oman äänensä avulla saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehonsa ja tietoisuuteensa. Ääni voi vaikuttaa parhaimmillaan kuuntelijan herkimpään sisimpään puhdistavasti ja vapauttavasti sekä terapeuttisesti. Reznikoffin mukaan ikoni johdattaa sisäänpäin, hiljaisuuden ja rukouksen tilaan, Jumalan yhteyteen. Pyhä laulu voi johdattaa ihmisen äänen kautta yhteyteen näkymättömän kanssa. Se on suorassa yhteydessä Hengen, Jumalan kanssa. Se ei kohdistu ihmiseen vaan hengen maailmaan.”

http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/iegor.htm

 

IHMINEN VOI HAVAITA LUOJANSA (HINDULAISUUDESSA MONADIN) ELÄVÄNÄ YKSISELITTEISENÄ TODELLISUUTENA

Jokainen kokee hetkittäin Luojansa kosketuksen kultaisena hetkenä, aavistuksena korkeamman läsnäolosta, rakkaudellisena tunteena, miellyttävinä kehon värähtelyinä, mielikuvana, oivalluksena, henkisinä virikkeinä, suoranaisena henkisenä kokemuksena jne. Tapahtumat mihin liittyy iloa, hyväntahtoisuutta, elämän auttamista, rakkaudellisuutta, missä on jumalallisen innoituksen ilmenemismuotoja, kuten ikoneissa ja musiikissa, niin nämä edesauttavat kokemaan rakkaudellisia värähtelyjä ja tähän liittyvää korkeaa tietoisuutta.

Mitä enemmän kiinnittää huomiota Luojaansa, niin sitä todellisemmaksi Tämä tulee. Luojaan liittyy totuus, rakkaus ja ilo. Joka kerran kun ottaa Luojansa huomioon tai ajattelee Tätä, niin yhteys paranee.

Mielen tasolla ajatus on valtavan voimakas. Jos ihminen epäilee tai pitää Luojan kokemista mahdottomana, niin on vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaista. Jokaisella pitäisi olla johtotähtenä totuudellisuus eikä mahdolliset ennakkoluulot. Joillakin ihmisillä on viettymys "ex cathedraan". Kun on korkea koulutus tai virka-asema, niin julistetaan "totuuksia" asioista, mistä ei tiedä mitään. Esimerkiksi materialisti pyrkii julistamaan, ettei telepatia voi olla mahdollista, koska aivoissa ei ole tällaista "radiosysteemiä". Mutta telepatiakorteilla jokainen voi helposti testata telepatiakykyjä. Joillakin on suuret kyvyt.

Ihminen voi sulkea Luojan helposti pois elämästään ja kuvitella olevansa poikkeuksellisen järkevä. Luoja on kuitenkin rakkauden, ilon, valon, onnellisuuden sekä tietoisuuden lähde. Jos Luoja torjutaan elmästään, niin Tämä korvautuu maallisilla korvikkeilla, ahdistuksella ja peloilla.

 

ELÄMÄ ON LUOJAN LÄSNÄOLOA

Elämä on Luojan läsnäoloa ja näin koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi. Jokainen Luojaan kohdistunut ajatus voimistaa tätä yhteyttä, mutta olisi keskeistä keskittyä tähän hetkeksi, ettei tapahtuma olisi pelkkiä maallisen mielen mekaanisia sanoja. Hengitys on ikivanha meditaatiomuoto, mihin voi aina keskittyä. Tällöin voi käyttää sanaparia MA - OM. Sisään hengittäessä MAA tarkoittaa yhtymistä jumalalliseen rakkauteen ja ulos hengittäessä OOM tarkoittaa yhtymistä jumalalliseen tietoisuuteen.

Avataara Amman mukaan kaikki tapahtuu Jumalan Mielessä ollen Tämän tietoisuuden läpäisemää. Raamatullisesti Hänessä (Kristuksessa, Sanassa, Logoksessa) me elämme, olemme ja liikumme. Olisi hyvä nähdä elämä Luojan ilmenemisenä, elämän ihmeenä ja lahjana ihmiselle. Jokaisen tulisi huomioida ja keskittyä hetkeksi elämän pieniin herkkiin, hienovaraisiin tapahtumiin, kuten linnun lauluun, luonnon kauneuteen, lapsen hymyyn, henkisen kirjan kohottaviin ajatuksiin jne eikä sulkeutua vanhojen ajatuksien oravanpyörään. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Jokaisen tulisi elää läsnäolevana, tietoisena hetkessä. Toisaalta jos keskittyy vain maalliseen, niin henkisessä merkityksessä elämä voi lipua ohi lähes huomaamatta.

 

LUOJA ON AINA LÄHELLÄ IHMISTÄ, LÄHEMPÄNÄ KUIN OMA HENGITYS

Neale Walsch kanavoi telepaattisest kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY 2005) sivulla 55 seuraavasti: "että sinulla on tietoisuus - osa, sinua, joka on sinua suurempi ja joka voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle - olet hyvän matkaa keksimässä totuutta olemassaolostasi ja ottamassa askelta valaistumiseen." Tässä yhteydessä suosittelee, että pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen maailmaan jättäen kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta. Neale Walsch painottaa kirjoissaan meditaation tärkeyttä, 20 min. aamulla ja illalla saa ihmeitä aikaiseksi. Jos ei ole aikaa, niin lyhyetkin meditaatiot ovat tärkeitä.

Hengitysmeditaatio on ikivanha meditaatiomuoto. Pitäisi hengittää syvään ja keskittyä vain hengityksen ääneen. Hengityksen äänestä voi tehdä mantran, joka vie sisimpään. Pitäisi katsella kolmanteen silmään, joka on silmien yläpuolella keskellä otsaa. Ei saisi keksiä mitään, vaan odottaa, että siinä oleva avautuu omalle tietoisuudelle. Voi myös kuvitella kuinka sisäänhengityksessä päälaesta tulee kehoon Luojan kultaista parantavaa ja tietoisuutta lisäävää valoa, mikä uloshengityksessä poistuu jalkojen kautta maahan. Niin kuin edellisestä käy ilmi elämä on täynnä hetkiä, joita voi käyttää henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Jeesuksen kuvaama uskonnollisuus on hengellisyyttä eli ulkoiseen uskonnollisuuteen pitäisi saada mukaan sisäinen henkinen kokeminen. Jeesus kehotti pyrkimään jopa Luoja-, taivaskokemukseen ensimmäiseksi. Sisäinen henkinen puoli on aina mukana, mutta ihmisen pitäisi kehittää henkistä herkkyyttään Jeesuksen kuvaamalla elämäntavalla. Tällöin tapahtuu tsakrojen tasapainoista aukeamista ja ihminen huomaa ymmärryksensä ja tietoisuutensa lisääntyvän.

 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com

 

 

ALOITUSSIVULLE