Maailma on nyt poikkeustilassa kun uudenlainen virussairaus (Covid-19) on levinnyt ihmiskunnan keskuudessa. Virus on ilmeisen ärhäkkä ja helposti tarttuva. Siksi se on levinnyt lähes jo kaikkiin maihin. Ihmisiä sairastuu ja kuolee tavallista enemmän. Myös henkimaailmassa on oltu kiireisiä kun sinne maanpäältä siirtyvien määrä on ollut tavallista suurempi. Itse uskon siihen, että jokaisen kuoleman hetki on ennalta määrätty. Tämä johtaa pohtimaan, että oliko tämä koronaviruksesta johtuva pandemia jo etukäteen tiedossa oleva asia ja mikä universaalinen tarkoitus sillä voisi olla?

Tartuntojen leviämisen estämiseksi on ollut erilaisia rajoituksia voimassa, joiden johdosta meidän suomalaistenkin elämä on jo usean viikon ajan keskittynyt kotiin. Kotona oleminen on monelle jopa ahdistavaa, mutta toisille ihan mukavaakin. Olemme vapautuneet kiireestä, joka on usein ollut este ja tekosyy mm. siihen, että ei ole tarvinnut auttaa toisia ihmisiä millään tavoin. Kaiken kaikkiaan arki on erilaista kuin aikaisemmin.

Kysymys on kriisin kaltaisesta tilanteesta, joka väistämättä voi aiheuttaa kielteisiä reaktioita kuten epävarmuutta, epätoivoa, erilaisia pelkoja ja lisätä ihmisten väkivaltaista käyttäytymistä toisiaan kohtaan. Kysymys on myös muutoksesta, joka tuo tilalle jotain uutta ja erilaista kuin mihin on totuttu. Vaaditaan sopeutumista, jotta tilanteesta selvitään ja yhteistä tahtoa sekä uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Kaikkihan tulee lopulta palautumaan ennalleen kriisin jälkeen, mutta jotain on saattanut muuttua ihan pysyvästikin.

Kriisit ovat usein myös kasvun paikkoja. Mitä hyvää tämä koronaviruksesta johtuva tilanne on jo tarjonnut? Yhteinen uhka ja samassa veneessä oleminen on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vastuullisuutta paitsi itseä myös muita kohtaan. Myötätunto ja auttamisen halu viruksen vuoksi eristyksessä olevia kohtaan, erityisesti ikäihmisiä kohtaan, on herännyt ja konkretisoitunut erilaisina auttamisen tapoina ja vapaaehtoistyönä. Koronaviruksen aiheuttamat kuolemat eri maissa, kiireen väheneminen sekä lisääntynyt luonnossa oleilu ovat herättäneet ihmiset pohtimaan elämän perusasioita ja sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Yhteisen ajan lisääntymisen myötä on parisuhteissa ja perheissä opittu uusia yhdessäolon ja tekemisen tapoja, joka on samalla ehkä myös lähentänyt ihmisiä toisiinsa. On huomattu, että elämä voi olla hyvää ja sisältörikasta, vaikka ollaan enemmän vain kotona ja vietetään aikaa läheisten kanssa. Arvostus elämän pieniä yksityiskohtia kohtaan on kasvanut ja niistä on jo opittu nauttimaan aikaisempaa enemmän.

Itse uskon maailmankaikkeuden korkeimman voiman olemassaoloon ja siihen, että joskus tämä energia ja voima saattaa puuttua rajustikin elämän kulkuun täällä maanpäällä. Jotenkin tuntuu, että tällä kriisillä on haluttu antaa mahdollisuuksia edistää ja ilmentää hyvyyttä sekä rakkautta maailmassa ja samalla osoittaa uusi suunta koko ihmiskunnalle.
 

Merja Sankelo
www.nordictrainingconsultation.com