Me ihmiset olemme aina etsineet tietäen tai tietämättämme alkuperäämme. Meillä kaikilla on sisimmässämme joku joka jossain elämässä alkaa kysellä, kuka minä olen? Niin kävi minullekin.

Lapsuudestani asti koin asioita joita en ymmärtänyt, eikä niitä voinut selittää, ei myöskään kertoa vanhemmille koska huomasin heidän huolestuvan, he pelkäsivät että minussa oli jokin vialla. Myöhemmin nuoruudessani tulivat ufot kuvioihin mukaan ja sainpa viettää yhden yön aluksella. Tästä viettämästäni vierailusta jätettiin muistiini vain kohtaaminen, alukseen meneminen ja lyhyt hyvin miellyttävä tapaaminen sekä hyvät yöunet. Mitä sinä aikana tapahtui, en tiedä mutta elämäni sai uuden käänteen. Tuli voimakas tarve tutustua henkisen kehityksen eri suuntauksiin, osallistua kursseille ja tavata ihmisiä jotka olivat samalla etsijän tiellä. Kaikissa opeissa, oli kyse sitten uskonnoista tai henkisistä piireistä/kosmisesta ajattelusta, tuli eteeni sama yhteinen näkemys syntiinlankeamisesta. Ihminen oli tehnyt väärän valinnan langetessaan paratiisissa ja tämän seurauksena me olemme saaneet kärsiä. Tässä kilpailussa hyvän ja pahan välillä ihmiset jaettiin niihin jotka pääsevät taivaaseen ja niihin jotka joutuvat kadotukseen. Tässä oli jotain mitä en voinut ymmärtää. Kuinka Jumala, kaikkien isä voisi menetellä lapsiaan kohtaan näin julmasti. Houkutella heidät pahuuteen ja sitten rangaista. Eihän tämä ollut totta edes maallisten isien kohdalla. Vuosikymmeniä myöhemmin johdatus saattoi minut henkisen opettajan oppilaaksi. Opettaja oli koodien avaaja, koodien jotka paljastuvat vähitellen oman itsetuntemukseni tuloksena. Tätä itsetuntemisen oppia kävin opettajan ohjauksessa viimeiset kaksikymmentä vuotta ja hänen poistuttuaan tästä näkyvästä maailmasta opiskelu jatkuu elämäni loppuun asti. Siksi vuosikymmeniä sitten avaruusaluksella vietetystä yöstä ei annettu muistaa mitään konkreettista sanomaa tai oppia. Minun on pitänyt aineen tasolla ymmärtää itseäni ja historiaani inkarnaatioitten jatkumossa ja niitä energioita joista ihminen koostuu, ymmärtää ihmisen tie. Kokemusteni perusteella oli täysin selvää että on olemassa näkymätön maailma tämän näkyvän lisäksi, mutta nyt aloin saada myös vastauksia kysymyksiini, miten ne liittyvät toisiinsa? Miksi ne ylipäätään on erotettu toisistaan ja onko toinen maailma hyvä ja toinen paha? Ja miten minä itse liityn tähän kaikkeen? Tärkeimmäksi kysymykseksi osoittautui: Kuka minä olen?

Kaikki alkaa aina alusta, eli tässä tapauksessa luomiskertomuksesta. Kerron tässä oman näkemykseni ihmisen matkasta tämän hetkisen ymmärrykseni mukaisesti. Jos tämä herättää lukijassa ajatuksia, niin hyvä. Älä kuitenkaan niele purematta mitään toisen näkemystä. Ajattele itse ja tee omat päätelmäsi.

”Tulkoon kaartuva kansi vesien välille erottamaan vedet toisistaan. Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle” (1. Moos. 6-7).

Kosmisen alkuräjähdyksen jälkeen etenivät energia-aallot maailmankaikkeudessa ja mitä kauemmaksi ne alkulähteestään tulivat, sitä aineellisimmiksi ja hitaimmiksi ne muuttuivat, tiivistyen viimein tuntemaksemme aineeksi. Jotta voisin tätä ymmärtää, niin minun pitää kuvitella meitä ympäröivä avaruus kosmisena merenä. Mitä syvemmälle meren pohjaan mennään sitä tiiviimmäksi kaikki tiivistyy. Kotimme maa on tämän meren pohjalla, kosmiset energiat ovat tiivistyneet Maa-planeetaksi.

Tiede on tullut tutkimustensa tuloksena päätelmään, että maailmankaikkeuden energiasta vain n. 5% on näkyvää ainetta ja että vähän yli 20% on pimeää ainetta, eli meille näkymätöntä ainetta. Tiede on myös sitä mieltä, että ensin on pitänyt olla tämä näkymätön josta näkyvä on tullut esiin. Näkymätön on ollut tukiranka näkyvälle. Tämän lisäksi arvellaan olevan hieman yli 70% pimeää energiaa, josta kukaan ei tiedä vielä mitään. Kun puhun kosmisesta merestä, niin puhun juuri tästä 5%:n näkyvästä aineesta, jota voimme jollain laitteilla havaita. Tämän kosmisen meren yläpuolella, tai ylemmillä ulottuvuuksilla, miten vain halutaan sanoa, on Valon maailmat joista me ihmisinä emme koskaan tule ymmärtämään mitään. Valon maailmoista me olemme lähteneet ja sinne teemme paluumatkaa.

Luomiskertomuksen vedet tarkoittavat siis kosmisen meren ulottuvuuksia.

Kuten tiedämme, niin kaiken olevan ympärillä on sähkömagneettinen kenttä, niin ihmisen kuin planeetankin. Selvänäkijät puhuvat ihmisen kohdalla aurasta, tiedemiehet käyttävät muita nimikkeitä, kuten esim. auringon kohdalla puhutaan aurinkotuulesta ja maan kohdalla ilmakehästä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan maan ilmakehän hienojakoisimmat osat ulottuvat kuun tuolle puolen, meillä ja kuulla on siten yhteinen energiakenttä. Auringon energiakentän, eli aurinkotuulen, kuten tiede asian ilmaisee, sanotaan sulkevan sisäänsä kaikki aurinkoa kiertävät planeetat ja ulottuvan aina Kuiperin vyöhykkeelle asti, eli sinne saakka mistä alkaa tähtien välinen avaruus. Tällä logiikalla kaikki atomista alkaen koko aurinkokuntaan ja galakseihin asti koostuu atomien muodostamista eri suuruisista yksiköistä jotka kaikki ovat rajallisia itsessään ja silti yhteydessä toisiinsa. Suuremman sulkiessa aina pienemmän vaikutuspiiriinsä. Tästä voidaan päätellä, että kaikki mikä on olemassa on Maailmankaikkeuden Luojan vaikutuspiirin sisällä. Sama logiikka pätee myös ihmisten kesken. Jokainen ihminen on yksilö ja samalla toisten ihmisten ajatusten, sanojen ja tekojen vaikutuspiirissä. Jos ei ole omia ajatuksia ja mielipiteitä niin toiset kaappaavat mukaansa ja niin huomaan olevani yhteisessä kollektiivisessa energiakentässä jonkun puolella jotain toista vastaan. Aivan kuten 2000-vuotta sitten oikeudenkäynnissä Jeesusta vastaan, tai vaikkapa tämän päivän somekeskustelussa.

”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. (1. Moos.27).

Kun planeetta oli valmis, piti sille saada myös työntekijät, luotiin ihminen kosmisen suunnitelman mukaisesti. Mutta mitä tarkoittaa Jumalan kuvaksi luominen? Juutalaisuudessa ja kaikilla suurilla profeetoilla kuten  Abrahamilla, Mooseksella, Ekhnatonilla, Buddhalla, Jeesuksella ja Mohanmmedilla oli sama sanoma: Jumala on näkymätön Henki eikä hänestä voi tehdä mitään kuvaa. Niinpä Jumalan kuva tarkoittaakin ominaisuutta eikä kuvaa. Maailmankaikkeuden Luoja, suuressa rakkaudessaan teki ihmisestä kaltaisensa antamalla ihmiselle luomisen lahjan. Tätä lahjaa me olemme suunnitelmallisesti käyttäneet kehittäessämme mieltämme ja aivojamme, luodessamme sen maailman jossa nyt elämme, mutta rakkauden me olemme niin usein unohtaneet.

”Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin”. ( 1. Moos. 3:21)

Tämä tapahtui syntiinlankeemuksen jälkeen kun heidät karkoitettiin Paratiisista. Sekä Aadam että Eeva olivat paratiisi-tilassaan vielä puoliaineellisia olentoja. Suunnitelmaan kuului tulla aineelliseksi työvälineeksi aineen maailmaan. Ihminen, Aadam ”taivaanpoika” oli luotu ensin, hänet piti maadoittaa planeetalle, muuten maskuliininen energia olisi vetänyt hänet takaisin kosmisuuteen. Tehtävä annettiin Eevalle maan tyttärelle, siksi Eeva antoi omenan ja Aadam lankesi ”syntiin”, eli yhteys kosmisuuteen katkaistiin ja ihmisen oppi alkoi. Kosmisen meren pohjalta alkoi inkarnaatioiden kierto ja kuten tiedetään, mitä syvemmälle sukeltaja on sukeltanut, sitä hitaammin hänen on noustava pintaa kohti, että paine ehtii tasaantua. Ihmisen opissa se tarkoitti erilaisuuden hyväksymistä, kaiken tasapainottamista ja rakkautta. Kiertojen aikana ihmisen pitää syödä kaikki hedelmät, niin hyvät kuin huonotkin hyvän- ja pahantiedon puusta ja omien kokemustensa kautta tasapainottaa kosmisia energioita itsessään. Mutta miksi näin?

Kosmisuuden eri ulottuvuuksilla on käyty monia suuria sotia. Eri humanoidirodut ja olentoluokat ovat taistelleet keskenään ja tuhonneet rotuja, planeettoja ja planeettajärjestelmiä keskinäisissä sodissaan. Kun ulottuvuuksilla ei ole aineellisia tunnekehoja, niin sodat henkilökohtaisilla tasoilla muistuttavat meidän näkökulmasta katsottuna ns. virtuaalisodankäyntiä tietokoneilla. Seuraukset voivat olla valtavat, mutta yksilön kosketus aiheutettuun katastrofiin mitätön. Tästä syystä ns. inhimillinen ymmärrys toista olentoa kohtaan on hyvin rajallista ja sen oppiminen pitkäkestoista.

”Yläkerta” päätti toteuttaa ihmisen opin kehityksen nopeuttamiseksi kosmisen meren ulottuvuuksilla. Aineelliseen kehoon voitiin yhdistää ulottuvuudet ja niitä voitiin työstää voimakkaassa tunnekehossa. Tämän työn aloittamista kuvaa luomiskertomuksen Aadam ja Eeva. Kosmisen meren ulottuvuudet ovat vastakkaisia toisiinsa nähden, joko maskuliinisia tai feminiinisiä. Täällä niitä edustavat mies ja nainen. Ihmisen opin suurin läksy käydäänkin eri sukupuolten välisessä keskinäisessä ymmärryksessä, eli kahden ulottuvuuden yhdistämisessä.

”Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen (Aadamin) syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo” (1. Moos. 2:21).

Aadam oli luotu ensin, hän oli androgyyni, eli hänessä itsessään oli molemmat energiat, maskuliininen ja feminiininen yhdessä, mies ja nainen. Lienee sanomattakin selvää että lisääntyäkseen aineen kehossa tarvitaan kaksi eri sukupuolta seksuaalisen vetovoiman synnyttämiseksi ja luomistyön jatkamiseksi. Tätä tarkoitusta varten Aadam nukutettiin ja hänen kylkiluustaan, eli rakenteestaan luotiin Eeva. Yhdestä oli tullut kaksi. Sen varmistamiseksi että maskuliininen energia varmasti pysyy täällä, niin Aadamin sisälle jätettiin feminiininen energia maadoitusta varten ja vastaavasti Eevan sisäpuolelle maskuliininen energia ”taivasta” varten. Oli syntynyt kaksi erillistä olentoa, jotka olivat toistensa peilikuvat, se mitä toinen edusti ulkoisesti oli itsessä sisäisesti. Tästä vihjeenä Buddha sanoi: ”Sen minkä teet toiselle, sen teet itsellesi”. Tuomaan evankeliumissa Jeesus viittaa samaan sanoessaan: ”Jos tuot esille sen mikä sisälläsi on, se mikä sinussa on, pelastaa sinut”. Ja mitä sanoikaan Sokrates: ”Ihminen tunne itsesi”.

Tiede tietää että ihminen ei ole pelkästään mies tai nainen vaan että meissä jokaisessa on jossain suhteessa molemmat puolet löydettävissä. Nykyaikainen psykologia hyödyntää tätä tietoa ihmisten hyväksi. Me kaikki työstämme tänä päivänä tätä kaikissa ihmissuhteissamme joko tietäen, tai tietämättämme.

Ihminen alkoi luoda saamansa lahjan kautta omaa maailmaansa planeetalla lisääntyen, muodostaen perheitä, heimoja ja yhteiskuntia. Samanaikaisesti ihmistä luotiin ulottuvuuksilta suunnitelman mukaisesti. Kaikki kosmiset tahot eivät hyväksyneet, ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää ihmisen omaa luomistapahtumaa ja pitivät sitä kosmisten lakien vastaisena. Niinpä ihmisen sanottiin langenneen syntiin ja syyllinen tehtiin Eevasta, maan tyttärestä joka toteutti omaa osaansa suunnitelmassa. Hänen katsottiin olevan syyllinen siihen että Aadam ”taivaanpoika” oli jäänyt maan vangiksi.

Että ymmärtäisin, miten tämä käsitys ulottuvuuksilla oli mahdollista, niin minun tulee ymmärtää kosmisten ulottuvuuksien energiarakennetta. Maailmankaikkeuden kosmisen meren energioista ¾ osaa on maskuliinista energiaa ja vain ¼ osa feminiinistä energiaa. Maa-planeetalla on päinvastoin ¾ osaa feminiinistä energiaa ja ¼ osa maskuliinista energiaa. Tästä johtuen on ymmärrettävää maskuliinisen energian käsitys syntiinlankeamisesta. Tätä käsitystä ovat kaikki uskonnot, henkiset/kosmiset ryhmittymät pitäneet itsestään selvyytenä, koska rakennusvaiheen aikana maskuliininen energia on johtanut kehitystä miehen muodossa. Käsitys on kestänyt aina tähän päivään asti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että naiset ovat heräämässä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä pidettyjä uskomuksia.

Tekikö mies sitten jotain väärin? Ei. Kaikessa luomistyössä maskuliininen energia kulkee aina edellä tehden rakenteet. Sitä voisi kuvata mies joka rakentaa talon ja talon sisälle tulee nainen tuomaan sisustuksen, kauneuden ja elämän. Ei toista ilman toista, molemmat ovat tehneet omaa osuuttaan toisiaan täydentäen ulkoisen rakennusvaiheen aikana. Ulkoisen rakennusvaiheen jälkeen seuraa sisäinen rakentaminen. Sisäisessä rakentamisessa nainen on miestä edellä. Nainen on kulkenut jäljessä ja kokenut rakennusvaiheen aiheuttamat seuraukset kaikkine vaurioineen käytännön elämässä tässä todellisuudessa. Mies ei ole ollut läsnä samalla tavalla tässä aineen maailmassa, hän on elänyt enemmän teoriassa eli näkymättömällä puolella. Miehellä on ollut tieto ja naisella kokemukset. Tieto on tähän asti merkinnyt enemmän kuin kokemukset ja niistä saatu ymmärrys. Näitä kahta ei ole vielä kyetty yhdistämään. Tulevaisuudessa, sisäisen kasvun alkaessa, kokemukset tulevat tietoa arvokkaimmiksi, kun ymmärretään sielun merkitys. Sielun muistiin tallentuu vain se minkä olen omien kokemusteni kautta ymmärtänyt. Kaikki ulkoa toisilta opittu häviää koska en ole voinut sitoa sitä aineen todellisuuteen. Tätä Buddha tarkoitti sanoessaan: ”Ei ole muuta auktoriteettia kuin oma kokemus”. Buddhan viisautta Jeesus tuli täydentämään kumoamalla naisen syyllisyyden, tuomalla alas sielun viisauden ja Maailmankaikkeuden Luojan Rakkauden. Ihmisen pojan tulee ymmärtää mitä kosmisuus tarkoittaa tässä todellisuudessa, aineen maailmassa. Kun tämä on ymmärretty syntyy Jumalan poika. Tämän ymmärtämisestä alkaa tietoisuuden evoluutio.