Jokainen ihminen näkee elämän omien ajatuksiensa mukaisena. Jos tätä otsaketta kirjoittaisi lukuisat ihmiset, niin jokainen kirjoittaisi sen erilaiseksi. Esimerkiksi jos kansankirkon edustaja kirjoittaisi, niin tämä painottaisi todennäköisesti Jeesuksen sovitusuhrin tärkeyttä, kuinka Jeesuksen verellä pestään jokaisen synnit puhtaiksi. Korostaen samalla, jos uskoo tämän kirkon opin niin pelastuu, jos ei pysty uskomaan niin joutuu iankaikkiseen kadotukseen.

Luterilaisuudessa on julistettu vuosisatojen ajan, ettei ihmisen omilla pyrkimyksillä, ajatuksilla ja teoilla ole merkitystä. Kysymys on vain armo-opin hyväksymisestä, missä Jeesus oli lunastaja sovitusuhrina, "syntipukkina" hoitaen ihmiskunnan synnit. Lutherista asti protestanttinen kirkko on suhtautunut kielteisesti myös henkisiin kokemuksiin, jopa Kristuksen, Luojan kokeminen on julistettu kirkkoa häiritseväksi ja kirkon oppien vastaiseksi tapahtumaksi.

Uskonnon syvin olemus on sisäinen kokeminen. Uskon varmuus syntyy vasta sisäisen kokemisen eli tiedostamisen kautta, muutoin usko voi olla vain erilaisten asioiden luulemista. Yleisesti pidetään luterilaista Viroa ja Ruotsia aivan erityisen maallistuneina valtioina. Suomessakin noin
miljoona ei usko Jumalaan.

Hetki sitten kirkon sisältä syntyi kirkkoherran johdolla Nokia-missio herätysliike, vaikka herätysliikkeen johto perusteli toimintansa vetoamalla Raamattuun, niin kirkon johto eliminoi liikkeen kirkolle vieraana pyrkimyksenä. Silloisen arkkipiispan mukaan kirkolle on tärkeintä kirkon oppi.

Vuorisaarnassa Jeesus toi esiin elämäntavan, mikä johtaa jokaisen Luoja-, taivastietoisuuteen. Tässä korostuu erityisesti oma pyrkimys hyväntahtoisena elämäntapana ja mielen puhtautena. Ei saisi ajatella, sanoa tai tehdä mitään sopimatonta. Luojaa pitäisi rakastaa yli kaiken. Jeesus kehotti ensimmäiseksi kokemaan Luoja-, taivastietoisuuden. Luvaten, että näin kaikki muukin teille annetaan.

Jeesus kuvaa Vuorisaarnassa millaisella elämäntavalla ihminen vapautuu synneistä ja mahdollistaa tietoisen Luoja-, taivastietoisuuden. VT:ssa Jumala tuo esiin elämäntavan, mikä vapauttaa ihmisen synneistään ja samalla ilmoittaa olevansa kyllästynyt teurasuhreihin.

Neale Walsch on kanavoinut kirjoissaan tietoa Luojan ja ihmisen välisestä kommunikoinnista. Samat lainalaisuudet koskevat jokaista. Olisi keskeistä kehittää herkkyyttä itsessään keskittymällä usein elämän kohottaviin tapahtumiin. Kun Luoja lähestyy ihmistä, niin samalla voidaan kokea rakkauden ja ylevyyden tunne.

Walsch kuvasi kanavointia, että alussa käsi kirjoitti itsenäisesti riippumatta omasta mielestä vastaten kysymyksiin, myöhemmin kanavointi muuttui telepaattiseksi. Walsch kuvaa kanavointia voimakkaana kokemuksena. Äkillisesti saattoi mieleen tulla sanoja, lauseita.

Kokemusta seurasi yleensä fyysisiä tuntemuksia, kuten kihelmöintiä, onnen väristyksiä, joskus ilon kyyneliä, toisinaan täydellinen varmuus läsnä olevasta, joskus ilmestys, joskus Luojan kuiskaus jne. Walsch kuvaa Luojan lähestymistä, että Tämän elämän värähtelyt on mahdollista kokea sisäisenä värinänä.

Neale Walschin kirjojen sanoma on, että ihminen ja Luoja ovat yhtä (kuvaannollisesti kuin vesipisara osana valtamerta). Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä. Tämä pitäisi ottaa elämässä huomioon. Ei ole mitään erillisyyttä.

Vuosisatoja on luotu kansankirkon toimesta vaikutelmaa, että Jeesus ja Jumala kuulevat rukoukset, mutta toisinpäin tämä ei olisi kuitenkaan mahdollista. Samanaikaisesti kaikki myöntävät, että Jumala on kaikkivoipa. Tässä onkin aivan erityinen inhimillinen ansa. Jos ihminen pitää jotakin mahdottomana, kuten Luojan kokemista, niin on vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa tai epäilyjensä vastaista.

Inhimillisessä elämässä kaikki kehittyy tai taantuu. Mikään ei pysy paikallaan. Ajatus on aina alku, liikkeelle paneva voima. Ajatus toistettuna voimistaa sen ja alkaa enemmän ja enemmän myös motivoida ihmistä tässä asiassa. Neale Walsch kehottaa kirjoissaan pitämään korkeinta ajatusta jatkuvasti mielessään.

Henkisessä ja inhimillisessä kehitystapahtumassa rakkautta tai iloa ei voi ottaa. Mutta kun antaa rakkautta tai iloa, niin sen voi kokea vastakaikuna itsessään. Kun virittäytyy jumalallisen innoituksen vallassa tehtyyn musiikkiin tai taideteokseen, niin jokainen voi sananmukaisesti sulautua musiikin korkeisiin värähtelyihin ja tietoisuustiloihin. Ikonia pidetään suoranaisena ikkunana Kristuksen henkimaailmaan.

Jeesus jo 2000 v. sitten kuvasi, kuinka ihminen pääsee Luojatietoisuuteen. Tässä on keskeistä paitsi hyväntahtoinen elämäntapa ja mielenhallinta, niin rukous ja lähestyminen Luojaa lapsen kaltaisesti eli vilpittömästi ja avoimesti työntämällä maallinen mieli ennakkoehtoineen, odotuksineen hetkeksi syrjään. Ajatteleminen tapahtuu aina maallisessa mielessä, ei voi kokea, jos ajattelee. Jos kokee, niin ajatteleminen ja kysymyksien tekeminen keskeyttää kokemuksen ja palauttaa tietoisuuden maalliseen tietoisuustilaan.

Hindulaisuudessa ja joogassa on ollut vuosituhansia itsestäänselvyys ihmiseen kätkeytyvästä jumalallisesta Itsestä. Carl G. Jung on tullut 80000 unen aineiston pohjalla johtopäätökseen, että ihmisessä on samanaikaisesti kaksi persoonallisuutta, mieltä. Tämä suurempi on Luoja. Tietoista yhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi tai Kristuskokemukseksi. Henkisessä kokemuksessa ihminen havaitsee tai kokee, mitä Luoja haluaa ihmisen havaitsevan tai kokevan.

Kun kansankirkko kieltää seurakuntalaiselta Kristuskokemuksen kirkon oppien vastaisena, niin ihminen joutuu kieltämään oman olemuksensa. Kansankirkon pappisvala velvoittaa pappia opettamaan kirkon uskon mukaisesti. Kun tutkii Raamattua ja erityisesti Jeesuksen kehotuksia henkisiin kokemuksiin, niin Lutherin mielipiteet ovat syrjäyttäneet yksiselitteisesti Jeesuksen ohjeet pyrkimyksistä henkisiin kokemuksiin Kristuksen hankimaailman kanssa ja kokemaan tietoisesti Luoja-, taivaskokemuksen.

Aistitoiminta ja ajatteleminen on aina ulkokohtaista havainnointia. Henkisessä havainnoinnissa koetaan havaintokohde sisältä eli yhdistytään tähän. Huomaa tässä yhteydessä Luoja-, taivaskokemus.

Henkisesti kehittyneet ihmiset pystyvät olemaan tahtonsa mukaisesti joka maallisessa tai taivastietoisuudessa ja tuomaan näin ihmisille korkeamman tietoisuuden avaimet, kuten Jeesus ja avataara Amma ovat tehneet. Avataara Ammakin korostaa, että oikealla elämäntavalla jokaisen ihmisen on maallisen elämän aikana mahdollista tiedostaa kokemalla Luoja-, taivastietoisuus.

Ihmisen ja Luojan suhteesta on lukematon määrä kirjoja, mielipiteitä ja ehtoja, mutta Luojayhteys on kokemuksellinen tapahtuma, näin mikään ajatus, selitys tai oppi ei saavuta tätä kokemusta.

Ihmisen mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Olisi keskeistä olla läsnä oleva. Tällöin työnnetään maallinen mieli ajatuksineen syrjään ja ollaan valmiina havainnoimaan ja kokemaan elämää, mitä tapahtuu, mitä tunnetaan, mitä nähdään, mitä vastakaikua havaitaan. On tärkeätä kehittää henkistä herkkyyttä, esimerkiksi huomata ja vastata lapsen hymyyn, nähdä luonnon kauneus, huomata linnun ääni jne.

Jos ihminen suhtautuu elämään materialistisesti, niin kaikki on sattuman leikkiä. Kun henkinen rinnakkaistodellisuus tulee todellisuudeksi, niin samalla sattumakin muuttuu näennäiseksi. Kaikessa on mukana Luojan läsnäolo.

Ihmisen mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Jos on vaipuneena omien ajatuksien "oravanpyörään", niin samalla suljetaan mieli kaikelta muulta, myös elämältä ja sen antamista lukemattomista kohottavista mahdollisuuksista.

Meditaation ja rukouksen olemus on uskonnollisesti olla hetki Luojan kanssa. Mielikuva on voimallinen kutsu ja toteutukseen pyrkivä voima. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä mestarinsa tai Kristuksen, Luojan kanssa ja Hänelle. Tällöin koko elämä muuttuu Luojaläheiseksi meditaatioksi. Luojan voi löytää vain rakkaudessa.

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com