Taiteilija ja sivellin.

 

  Olemme tunteneet taidemaalari Riitta Penttisen kanssa jo neljännesvuosisadan ajan. Niinhän se on, tuttavia, rakkaita ja salarakkaita voi tulla ja mennä. Ystävyys pysyy. Ja kokemukseni mukaan perusta oikealle ystävyydelle luodaan menneessä, edellisessä, edellisissä elämissä. Tuntuu tosin siltä, että sana ystävä... Sitä paljon käyttävät eivät taida tietää sanan alkuperäistä merkitystä.
    Riitta Penttinen asuu Tampereen Härmälässä. Kaupunginosassa on vanhaa, mutta uutta pykätään vauhdilla. Tuntuu, että 30 vuotta sitten kuollut ei ehkä enää tuntisi entisiä kotikulmiaan? Tosin dejavu voisi kolkuttaa.
    Riitan asunto on hänen kotinsa, hänen näköisensä. Vanhoja esineitä, valokuvia. Seinillä tauluja. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat harmonisesti.
    Riitta lähti nuorena maailmalle. Lontoo, Tukholma, Pohjois-Norja. Hänellä oli vaistomainen näkemys etsiä oikeaa todellisuutta uninäytelmän takaa.

Penttisellä on synnynnäinen taipumus katsoa muotoa ja väriä syvemmin kuin monen muun. Hän kävi Limingan taidekoulun ja on vuosien vieriessä pitänyt useita näyttelyitä. Eräs aihe annettiin hänelle toisesta todellisuudesta. Hän maalasi, muun muassa, edesmenneiden runoilijoiden muotokuvia. Saima Harmaja, Edith Södergran, Sylvia Plath...
    - Tunsin runoilijoiden läsnäolon vahvasti. Meillä oli selkeä, toimiva vuorovaikutus, Riitta toteaa. Hänelle henkisyys on totta, mutta se ei suinkaan ole arkipäivää, vai onko arkea edes olemassa?
    Tällä hetkellä Penttinen julkaisee netissä taulujensa kuvia. Maalaamisen lisäksi hän kirjoittaa blogia ja runoja.

Energisen Riitan eräs linjaus tuleviin päiviin on voimaeläimet. Aivan samoin kuin meillä on henkioppaat, on meillä myös ikioma voimaeläimemme. Koira, perhonen, hirvi, Ilves.. Jos haluat saada voimaeläimesi kuvattuna taululle, ota taiteilijaan yhteyttä: riitta.penttinen@jippii.fi
    Myös muotokuvat vaikkapa edesmenneestä ystävästäsi luonnistuu valokuvan perusteella.

Riitalle vuoropuhelut henkiolentojen kanssa ovat luonnollista kuten kävely.
- Todellisuus on elämän hälinän takana, hän lopettaa.
 

(Teksti ja kuva Veikko Lindroos)