Jos keskittyy hetkeksi havaintokohteeseen, niin tällöin tapahtuu automaattisesti hienovarainen sisäinen vastakaiku, jos vain kiinnittää tapahtumaan huomiota. Elämän tapahtumissa, inhimillisissä tilanteissa ja erityisesti henkisissä tapahtumissa olisi tärkeätä kiinnittää huomiota rakkauden tunteeseen, minkälainen vastakaiku, värähtely syntyy omassa sydämessä, eli sydämen tunne kertoo minkälaisen totuuden, ilon, rakkauden lähteen kanssa on tekemisissä.

Ihminen on vastakkaisten voimien välissä. Mielikuva on sekä kutsu että toteutukseen pyrkivä voima. Vapaa tahdon mukaisesti ihminen voi täyttää mielensä vastavoimien kielteisyydellä, harmituksilla, peloilla, harmaudella, ankeudella, kostonhimolla tai päinvastoin Luojan rakkaudellisella läsnäololla.

Omat ajatukset energisoivat ja motivoivat ihmisen. Näin omilla ajatuksillaan yksilö voi alkaa ilmentää tai heijastaa korkeinta jumalallisuutta tai pimeintä raadollisuutta, "paholaisvoimia". Luonnonlakina samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista kuin magneetti. On kysymys ihmisyydestä tai henkisestä kehittymisestä, niin molemmissa on aivan keskeistä, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy eli kuinka itsensä ohjelmoi.

Jokainen pitää itseään oikeassa olevana ja tietyllä tavalla onkin eli valitsemiensa ajatuksiensa näkökulmalta. Aina on olemassa jokin yksityiskohta, mihin voidaan perusteluna tukeutua. Esimerkkinä sisäinen vastakaiku on erityisen helppo kokea keskittyessä pelottaviin mielikuviin, esimerkiksi virittäytyessä pelon tai vihan
vallassa tehtyyn tauluun tai katsellessa tv:ssä kuviteltuja tai todellisia epäoikeudenmukaisuuksia.

Sama asia tulee myös musiikkia kuunnellessa. Kohottavaa musiikkia kuunnellessa koetaan sisäisesti yleviä värähtelyjä ja voidaan kohota hetkessä korkeisiin tietoisuustiloihin. Disharmoninen musiikki ja äänet
aiheuttavat päinvastaisen sisäisen havaintokokemuksen. Joskus virittäydytään tietoisesti disharmoniseen musiikkiin, jotta voidaan ilmentää kielteisiä pyrkimyksiä.

Viime sotiin osallistui noin 700 000 suomalaista sotilasta. Jos jokainen olisi kirjoittanut sotakokemuksistaan artikkelin, niin jokainen olisi kirjoittanut erilaisen. On kysymys maallisista tai uskonnollisen kirjallisuuden kuvaamista kokemuksista, mielipiteistä ja tapahtumista, niin lukijalle muodostuneet mielikuvat ja tunteet eivät saavuta toisen kokemusta. Kohottava, totuudellinen ajatus tai tapahtuma voi olla lukijalle virike sekä
maallisessa että uskonnollisessa mielessä aktivoitumiseen. Uskonnon perusolemus on oman Luojayhteyden henkilökohtainen kokeminen.

Ihminen on herkkä kokemaan sekä pelon rakenteita että rakkauden värähtelyjä. Tämä sama asia tulee esiin elokuvissa, näytelmissä ja urheilussa. Tapahtuman pitäisi herättää positiivisia tunteita, muutoin
todennäköisesti ei ole katselijoitakaan. Jos ihminen on uppoutunut ajatuksiinsa, niin samalla sulkee elämän
kokemisen mahdollisuuden. Jokaisella on vain tämä nykyhetki ja pitäisi olla tietoisena ja läsnä olevana, mitä ajattelee, sanoo ja tekee.

Elämä on täynnä innoittavia henkisesti kohottavia tapahtumia, mutta näihin pitäisi hetkeksi keskittyä, esimerkiksi vastata toisen hymyyn, luoda kiitollinen ajatus, kuunnella linnun laulua, huomioida tuulen
henkäys, luonnon kauneus, tehdä rukous, hetken meditointi jne. Mitä enemmän huomio herkkää havaitsevaa sielullista puoltaan, niin sitä enemmän tämä kehittyy. Eräänä erikoisuutena alkoholi häiritsee mieltä ja estää herkkää läsnä olemista.

Henkissielullisesti rakkauden värähtelyt ovat olemukseltaan jumalallista värähtelyä, mikä nostaa ihmisen samalla korkeisiin tietoisuustiloihin. Henkissielullisesti maallinen keho on minätajunnan kuori maallista
elämää varten ja näin syvemmässä merkityksessä on kysymys siitä kuinka henkinen, korkeampi minä voi toteuttaa itseään. Vaikka maallisesti arvostetaan suuresti kunniaa ja maallisia saavutuksia, niin korkeamman
minän pyrkimykset liittyvät elämän ja toisten auttamiseen, kuinka rakkaudellisuus ja näin korkeampi tietoisuus voisi ilmentyä ihmisessä sekä toteutua ihmisen kautta.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" sivulla 28, että Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä, mutta ihminen on tietoinen Tämän läsnäolosta, kun ihminen ilmentää jumalallisia ominaisuuksia,
kuten hymyilee, rakastaa, laulaa tai kirjoittaa sydämen halusta. Omat ajatukset avaavat oven taivasten valtakuntaan tai sulkevat sen.

Huomion Luojan läsnäolosta Jeesus toi julkisuuteen jo 2000 v. sitten painottaen, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli Luojan ja ihmisen erillisyys on luotu maallisesti järkeilemällä. Avataara Amma korostaa, että Luoja on tietoisuus, mikä läpäisee kaiken ja kaikki tapahtuu Tämän Mielessä.

Carl G. Jung tuli 80000 unen aineiston perusteella johtopäätökseen, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä. Tämä voidaan Jungin mukaan koska tahansa todistaa. Tämä suurempi on Luoja toimien tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena. Näin joka hetki on myös oikea hetki huomioida oma Luojayhteys.

Eli ihmiseen kätkeytyy sisäinen rakkaudellinen viisaus ja ymmärrys, mutta tähän pitäisi virittäytyä, elää Tämä kokemalla todeksi. Sisäinen jumalallinen virike pyrkii auttamaan ja huomioimaan elämää sekä toisia
ihmisiä. Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin näkemys, että intuitio on tarkoitettu elämän ja toisten auttamiseksi.

Näkökulman valitseminen ja näin mielen kohdentaminen on jokaiselle olennaista. Uskonnollisesti olisi keskeistä pitää Luoja jatkuvasti mielessään. Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota muuttuu samalla ihmisen
todellisuudeksi. Neale Walsch kehottaa kirjoissaan pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään, samalla korostaen, että Luojan läsnäolosta on lähtöisin korkein ilo, rakkaus ja totuus.

Kun ihminen etsii elämän taustalla olevaa totuutta tai Luojan läsnäoloa, niin kummassakin tapauksessa koetaan Luojan rakkaudellinen läsnäolo, mahdollistetaan näin Luoja-, taivastietoisuuden kokeminen. Luoja
löydetään rakkauden kokemuksessa.

Jos ihminen pitää Luojan tietoista kokemista mahdottomana, niin omat ajatukset vaikeuttavat olennaisesti tämän kokemuksen mahdollisuutta. Ihmisen on vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaista.
Jeesus kehotti kokemaan ensimmäiseksi Luoja-, taivastietoisuuden.

Ihmisen tulisikin kuunnella todellista minäänsä, minkä tietääkin vaistomaisesti oikeaksi. Luojalla ei ole muotoa, minkä ihminen voisi ymmärtää, mutta Luoja lähestyy ihmistä halutessaan muodolla ja tavalla,
minkä ihminen ymmärtää yksiselitteisesti.

Ihmisen tulisi kehittää herkkyyttään ja näin havaintokykyään keskittymällä usein hetkeksi elämän kohottaviin rakkaudellisiin värähtelyihin, rukoukseen, meditaatioon, jumalallisen innoituksen vallassa tehtyyn taideteokseen, ikoniin, kohottavaan musiikkiin, uskonnolliseen tilaisuuteen, luonnon ihmeisiin jne.

Kun ihminen rakastaa Luojaa, niin samalla alkaa rakastaa ja huomioida Luojan ilmentymiä toisia ihmisiä, elämää, luontoa. Tällöin maalliseen elämään liittyvä erillisyys alkaa muuttua enemmän ja enemmän ykseydeksi.

Ihmiskuntakin olisi hyvä nähdä ykseytenä, samassa elämän veneessä. Syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, missä oma Luojayhteys pitäisi tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei
ole omassa todellisuudessa.

Elämä näyttäytyy hyvin erilaisena, jos omaksuu materialistisen näkökulman, että ihminen on vain sattumalta syntynyt aineellinen solujoukkio tai jos tiedostaa ihmisen olevan henkissielullinen olento, joka on tilapäisesti aineellisessa kehossa.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com