"Rakastan sinua. En usko. Todista." Kysymys on kokemisesta, joko rakkautta on tai ei ole.

Luoja-, taivaskokemus on yksiselitteinen kokemus. Tämä tiedostamistapahtuma poistaa kaikki epäilyt. Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkaus yhdistää rakkauden kohteeseen.

Ihmisyydessä on keskeistä ymmärtäminen ja tiedostaminen. Ajatteleminen ja aistihavainnointi on tapahtuman ulkokohtaista havainnointia ja ajatteleminenkin tapahtuu aina maallisessa mielessä, maallisessa tietoisuustilassa. Ajatteleminen estää ja keskeyttää mahdollisen kokemisen. Ei voi kokea rakkauttakaan, jos alkaa ajatella.

Jos katselisi ja lukisi kaiken mahdollisen jalkapallosta, niin tapahtuma jäisi ulkokohtaiseksi havainnoimiseksi, mutta hetkenkin pelaaminen antaa kokemuksellisen ymmärryksen tapahtumasta. Vastaavasti jos kuuntelee rajattomasti saarnoja ja lukee lukuisia uskonnollisia kirjoja, niin Luojayhteys jää epäselväksi ja ulkokohtaiseksi.

Luojakokemuksessa sekunnin - kahden kokemus on arvokkaampaa kuin kaikki maallinen tieto. Arvokkainta elämässä on oma Luojayhteys. Luoja on lähempänä kuin oma hengitys. Mikä on arvokkainta ja lähinnä jää helposti huomaamatta.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että ihmisen toiminnan taustalta löytyy aina rakkaus tai pelko. Vaikka ihminen arvostaa suuresti järjen valoa, niin toiminnan yllyke tulee tunteista. Harvoin toimintaa perustellaan kuitenkaan omilla tunteilla.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Mitä enemmän ihminen kiinnittää asiaan huomiota, niin sitä todellisemmaksi Luoja tulee. Jungin mukaan ihmisen mieli on eriytynyt osa Luojan mieltä, ollen kuitenkin osa alkuperäistä mieltä.

Jung toi myös kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä ihmisen mieli on piilotajunnan kautta yhteydessä koko maailmankaikkeuteen ollen osa siitä. Raamatussakin on maininta Kristuksesta, Sanasta, että Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.

Jung tuli 80000 unen aineistolla perusteella johtopäätökseen, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä. Tämä suurempi on Luoja. Jungin mukaan tämä voidaan koska tahansa todistaa. Sekä Neale Walsch kanavoinneissaan että avataara Amma korostavat, että Luojan kanssa voi puhua kuin hyvän ystävän kanssa. Walschin mukaan vilpittömään kysymykseen saa vastauksen, mutta se voi tulla viiveellä ja odottamattomalla tavalla. Luojaa ei voi käyttää kuitenkaan itsekkäisiin persoonallisiin tarkoituksiin.

Avataara Amman mukaan Luoja on tajunta, tietoisuus. Kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Koko maailmankaikkeus on sisälläsi. Jumalallisen rakkaudellisen läsnäolon voi löytää sekä kokea vain sisäisesti, ei pyrkimällä johonkin tai etsimällä jotakin itsensä ulkopuolelta. Ihminen etsii jotakin, joka ihmisellä jo on. Onnellisuutta pyritään etsimään usein itsensä ulkopuolelta. Kaikki pyrkimykset etsiä maallista onnea ovat kuitenkin Amman mukaan harharetkiä, sillä se mitä ihminen etsii on sisimmässäsi.

Kukaan ihminen ei tiedä, mikä mieli on. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että aivot on aineellistunut osa mieltä ollen näin vain pieni osa sitä.

Henkissielullisessa ihmisyyskäsitteessä keho on vain minätajunnan tilapäinen kuori maallista elämää varten. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat kokeneet odottamattomasti kehosta irtautumiskokemuksen ja samalla ovat huomanneet yhteneväisesti, että pystyvät henkissielullisena olentona liikkumaan ajatuksen voimalla ja todenneet, että aineellisella keholla ei ole ajattelukykyä. Tähän kokemukseen sekä kuolemanrajakokemukseen liittyy toisinaan havainnointia, mikä ei ole mahdollista kehosta käsin tai aivotapahtumana. Tämä kokemus muistetaan yksityiskohtaisesti koko elämän ajan ja siihen liittyy yleisesti kuolemanpelon menettäminen.

Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta ja näin ajattelumahdollisuus tulevat Luojan huomiosta, energiavirtauksesta. Joogakirjallisuudessa on kuvattu näitä energiakanavia selvänäköisyyden avulla. Tässä ajattelutavassa nukahtaminen tarkoittaa minätajunnan irtoamista hetkeksi kehosta ja kuolema pysyvästi. Tietyssä henkisessä kehitysvaiheessa ihmiselle tulee tietoisuuden yhtäjaksoisuus, tällöin nukahtaminenkin on tietoinen tapahtuma. Myös joogit ja shamaanit on yhdistetty toisinaan tahdon avulla tapahtuvaan kehosta irtautumiseen. Raamatussakin (2 kun.) löytyy kuvaus, kuinka profeetta Elias teki havaintomatkoja kehon ulkopuolella.

Luterilaisen kansankirkon suhtautuminen henkisiin kokemuksiin, omiin pyrkimyksiin on kielteinen. Kirkon pelastumisopissa on keskeistä usko Jeesuksen uhrikuolemaan sovitusuhrina. Kysymys pelastumisessa on kirkon mukaan nimenomaisesti tämän armo-opin uskomisesta. Ihmisen ajatuksilla ja teoilla ei ole merkitystä eli pelastumisessa on kysymys tämän opin hyväksymisestä.

Protestanttinen kirkko on suhtautunut aina Lutherista asti mystiikassa Kristuksen kohtaamiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja).

Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat". Herätysliikkeissä korostuu henkiset kokemukset. Esimerkiksi Nokian kirkkoherran toimesta syntynyt Nokia Missio herätysliike joutui kirkon puolelta suoranaisten eliminointitoimintojen kohteeksi kirkolle vieraiden pyrkimyksien vuoksi.

Jeesus korosti, että "Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä". Näin ihminen on kaiken aikaa taivaassa Luojan läsnäolossa. Mutta mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Neale Walsch korostaa kirjoissaan, että helvettikin on oman mielen ajatuksellinen luomus, jossa koetaan ero Jumalasta ja tällä tavalla ollaan erossa rakkaudesta, valosta. Eli helvetti koetaan omassa ajatuskuplassa.

"Etsikää ensin Taivasten valtakuntaa", "Etsivä löytää", "Kolkuttavalle avataan" eli kysymyksessä on oma henkinen tie pyrkiminen oman Luojayhteyden kokemiseen, valaistumiseen, taivaskokemukseen. Jeesus kuvasi Vuorisaarnassa hyväntahtoisen elämäntavan, joka johtaa tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen. Tässä korostuu nimenomaisesti ihmisen oma pyrkimys, mielen hallinta ja kontrolli ajatuksissa, sanoissa sekä teoissa, takertumattomuus maallisuuteen.

Apostoli Paavali kirjoitti yksityiskohtaisia neuvoja henkiyhteyksistä Kristuksen henkimaailman kanssa, korostaen ettei tätä yhteysmuotoa saa estää. Se on Jumalan tahto.

Jos ihminen ajattelee, ettei tietoinen Luojayhteys ole mahdollista, niin omat ajatukset tekevät tapahtuman tiedostamisen hyvin vaikeaksi. Uskon varmuus syntyy vasta kokemuksen kautta.

Avataara Amman mukaan jokaisen ihmisen on mahdollista elämänsä aikana valaistua eli saada taivaskokemus, tietoinen Luojayhteys. Jos ihminen keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan valoon ja ykseyteen. On hyvin vaikeata rakastaa abstraktista Jumalaa. On paljon helpompi kohdentaa huomio ja rakkaus Jumalan ilmentymään sekä saada näin rakkauden kohottava voima ja siihen liittyvä tietoisuus.

Avataara Amma suosittelee henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja Amman mukaan vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat. Kun ihminen kehittyy henkisesti saavutetaan ykseyden tila ja kaksinaisuus häviää, kaikki nähdään Jumalan ilmentymänä.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com