Menneisyys on seikkailu, koko elämä on seikkailu. Jokainen meistä kulkee sen seikkailun omin jaloin, välillä omillaan ja välillä tuettuna. Jokainen askel on ollut otettava, että olisin juuri tässä ja nyt ja jokainen askel tai lento on otettava tästäkin eteenpäin, niin kauan kuin ihmisenä täällä taivallan.

Minulle - vaikka avioeronnutkin olen pariin otteeseen - parisuhde on edelleen tavallaan pyhä, siinä rakkaus on erilainen vaikka niin samanlainen kuin muutenkin, pyyteetöntähän sen on oltava, että toimii. Omistaminen ja mustasukkaisuus eivät kuulu terveeseen rakkauteen. Toisaalta asioiden ja itsensä jakaminen kuuluu siihen, vaikka itsenäisinä olentoina pysyykin.

Sitäkään ei voi kieltää, että eriluonteisille ihmisille asiat toimivat eri tavoin, oltiin vanhassa tai uudessa ajassa. Enkä myöskään tahdo kieltää niitä menneitä ja kulkemiani askelmia tähän, mihin ja miksi olen tullut tänä päivänä.

Kyllä - rakkaudessa, välittämisessä, kuulemisessa ja näkemisessä eläen jatkan eteenpäin.

Elämän oppilapseus jatkuu edelleen. Jokainen päivä, jokainen hetki on kullan kallis mahdollisuus, jonka haluan käyttää oppiakseni ihmisyyteen ja siihen pyyteettömään rakkauteen, jota haluan ilmentää kaikessa. Henki on minussa niin kuin kaikissa ja kaikessa muussakin, on ollut aina ja on aina. Henki saa kokea kauttani tämän polun kulkemisen, nämä kompuroinnit polullani, ylösnousut ja ihanuudet, ystävyydet ja rakkaudet.

Kaikesta tästä olen kiitollinen ja pyyteettömästä ja niin inhimillisestä rakkaudesta, joka minäkin olen.