Henkisielullisesti alkuräjähdyksessä Luojan energiasta muodostui aineellinen todellisuus. Kaikki tapahtuu Luojan Mielessä ja energiakentässä. Luoja on kaikkialla läsnä olevana. Tiedemiesten tietokonemallissa (muutama vuosi sitten Suomessa TV:ssä) aineellinen maailmankaikkeus on ollut alkuhetkenään mahdollisesti pienempi kuin sokeripala. Carl G. Jungin mukaan aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Itse) ilmenemistä ihmisessä rakkaudellisena, tietoisena ohjauskeskuksena. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, toinen on Luoja. Näin henkissielullisesti kaikessa, mitä ihminen kohtaa on myös Luoja läsnä. Ihmisyyden erikoispiirre on vapaa tahto. Raamatullisesti asiaa on kuvattu symbolisesti Eevan antaman omenan syömisellä. Näin jokaisen elämä etenee omien ajatuksien mukaisena. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksien vastaisia asioita.

Raamatullisesti sama asia tuodaan esiin siten, että Hänessä (Kristuksessa, Jumalassa) me elämme, liikumme ja olemme. Jeesus jo 2000 vuotta sitten kertoi, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Ihminen on kaiken aikaa taivaassa, Luojan läsnäolossa, mutta mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Kaikki on saanut alkunsa Sanan kautta. Mitä teette pienimmälle, niin teette Hänelle.

Näkijä, kirjailija Pekka Ervast toi jo sata vuotta sitten julki, että muinainen suomalainen tietäjä, kehittynyt joogi, kristitty mystikko kohtaavat saman henkisen todellisuuden, saman Jumaluuden. Tämä on meidän Kristuksemme, jonka lapsia me olemme. Tämä ei ole kuitenkaan sama kuin maailmankaikkeuden Luoja. Henkissielullisesti ihmiskunta on ykseys. Kaikki ovat saman Luojan lapsia ja näin kaikki ihmiset ovat samassa veneessä.

Kirjassa "Mestari Eckhart - Sielun syvyys" (Basam Books, 2011) käsitellään Jumalan kohtaamista sivulla 159 seuraavasti: "kuvittelevat kohtaavansa Jumalan niin, että hän on tuossa ja he ovat tässä. Näin ei asia ole. Jumala ja minä, me olemme yksi. Tietoisuuden avautuessa otan Jumalan sisääni ja rakkaudessa menen Jumalan sisään." "Jumala ja minä, me olemme tässä vaikutuksessa yksi: hän vaikuttaa ja minä tulen." "Tällä tavalla me muutumme Jumalassa ja tunnemme silloin hänet sellaisena kuin hän on." Samalla Eckhart viittaa Paavalin sanoihin: "Tunnemme silloin toisemme, minä hänet ja hän minut, ei enempää eikä vähempää vaan toistemme kaltaisina".

Jos ihmistä vertaa Luojaan, niin se on kuin vertaisi vesipisaraa valtamereen. Tässäkin ihminen huomaa, että on samaa koostumusta ja osa kokonaisuutta. Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki tapahtuu ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa.

Ihmisyydessä on keskeistä tiedostaminen ja ymmärtäminen. Tiedostamisen näkökulmalta on keskeistä rakkaus. Henkissielullisesti ihmisen mieli on osa Luojan Mieltä ja vain ihmisen mieli voi tiedostaa Luojan Mielen. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, jumalallista värähtelyä. Rakkaus yhdistää Luojaan. Luojalla ei ole muotoa, minkä ihminen ymmärtäisi, mutta Luoja ottaa halutessaan muodon, minkä ihminen ymmärtää yksiselitteisesti.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) sivulla 181 seuraavasti: "Ihmiset tiesivät - he ymmärsivät vaistomaisesti, muistivat solutasolla - että he olivat yhtä kaiken elämän kanssa. Yhtä maan kanssa ja yhtä maan luontokappaleiden kanssa, mitä taivaalla on. Yhtä jumalallisen kanssa ja sen jumalallisen osan kanssa." Jatkaen, että erillisyys on illuusio, aiheuttaen erillisyyden Jumalasta ja koko elämästä. Jatkaen, että nykyuskonnon pitäisi johdattaa ihminen totuuteen ja erillisyyttä korostamalla on pettänyt nykyihmisen.

Minä-tajunnan tuli ohjata mieltään ja ajatuksiaan. Mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Ajatus on kuin "olio" tai tietokoneohjelma, mikä pyrkii toteuttamaan sokeasti käskysanaansa. Ihminen on kuin pallon keskellä omien ajatuksiensa ympyröimänä. Jokainen pitää omia ajatuksiansa oikeina, nähden elämänkin ajatuksiensa mukaisena. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen jotakin pientä yksityiskohtaa korostamalla.

UT:n Johanneksen toisessa kirjeessä: "että meidän tulee rakastaa toinen toisiamme. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan." Vuorisaarnassa Jeesus kuvasi elämäntavan, joka johtaa jokaisen Luoja-, taivastietoisuuteen. Tähän kokemukseen Jeesus kehotti pyrkimään ensimmäiseksi.

Puhutaan hyväntahtoisesta, inhimillisestä ihmisyydestä, niin tähän liittyy pyrkimys mielen hallintaan, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy, mitä sanoo ja tekee. Näin Jeesuksen Vuorisaarnan ohjeet ja ihmisyys yleisenä ihanteena kohtaavat toisensa.

Uskontoon voi suhtautua ulkokohtaisesti maallisen mielen kuvaamina oppeina, ulkoisina tapahtumina ja muotoina tai pyrkiä sisäiseen kokemiseen, hengellisyyteen, uskonnon mystiseen puoleen, omaan Luoja-, taivaskokemukseen. Maallisuuden ulkokohtaisuus pitäisi muuttaa sisäiseksi kokemiseksi aina hetkeksi keskittymällä. Esimerkiksi missä on kauneutta, elämän rakkaudellisuutta, niin siellä on myös Luojan viisaus ja rakkaudellinen läsnäolo "käsinkosketeltavana".

Kaikki kirkollinen tieto, vertaileva uskonnollisuus on ulkokohtaisuutta, maallisen mielen ajatuksia. Kun tapahtumien kuvaaminen, henkiset kokemukset muutetaan ajatuksiksi, niin ne eivät ole enää henkisiä kokemuksia. Vaikka ihmisellä olisi tieto miljoonista kirjoista, niin asia jää ulkokohtaiseksi. Parin sekunnin henkinen Luojakokemus antaa yksiselitteisen viisauden asiasta. Sama asia on aivan maallisissakin asioissa. Vaikka ihminen lukisi kuvauksia kuinka paljon tahansa polkupyörällä ajamisesta tai uimisesta, niin asia jää epäselväksi. Hetkenkin kokemus antaa ymmärryksen asiasta.

Kirkkoherra Voitto Viro kiinnitti huomiota kirjoissaan, että kirkossa menetetään arvokas hetki, kun rukouksen jälkeen sanotaan kiireesti amen ja siirrytään välittömästi seuraavaan tapahtumaan. Jos rukouksen jälkeen oltaisiin hetki hiljaa, niin seurakuntalaisilla olisi arvokas mahdollisuus henkisiin kokemuksiin.

Ajatteleminen lukitsee tietoisuuden maallisen mielen tapahtumaksi. Ei voi kuitenkaan kokea, jos ajattelee. Henkisen kokemuksen voi vastaavasti aina lopettaa alkamalla ajatella jotakin. Näkökulma muuttaa koko elämän. Ihminen on keskellä vastakkaisia voimia ja näin voi valita näkökulmakseen Luojan rakkaudellisen läsnäolon tai päinvastoin elämän kielteisyyden, "rikkaruohot" tai suoranaisesti tuhoavat vastavoimat.

Luojaan keskittymällä saadaan aina kohottava jälkivaikutus. Mielikuva on kutsu ja toteutukseen pyrkivä voima. Täsmällinen mielikuva on tärkeä niin kuin maallisessa kortissa tai sähköpostissa. Olisikin keskeistä ottaa Luoja mukaan elämäänsä ja tehdä kaikki yhdessä Luojansa kanssa sekä muuttaa näin koko elämä Luojaläheiseksi meditaatioksi.

On olennaista huomata, kun keskittyy johonkin, niin samalla työntää hetkeksi maallisen mielen ajatuksineen syrjään ja tällä tavalla ihminen antaa itselleen mahdollisuuden tiedostamiseen ja henkiseen kehittymiseen. Olisi hyvä keskittyä hetkeksi luonnon kauneuteen, kuunnella linnun laulua, osallistua elämän rakkaudellisiin tapahtumiin, kuunnella ja eläytyä kohottavaan musiikkiin, keskittyä henkisen kirjan ajatukseen, antaa itselleen aika rukoukseen, meditaatioon jne.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com