Vain arjen tapahtumat voivat mahdollistaa mielenrauhan.

Ihmeiden Oppikurssi kirja (IOK) kertoo kuka sinä oikeasti olet, se kertoo sinulle sinusta. Kirja puhuu peilistä tarkoittaen maailmaa jonka heijastat mielestäsi joka hetki ja se, mitä siitä näet, sitä ajattelet itsestäsi.

Ote kirjasta: Mitä sinä haluaisit nähdä? Sinulle on annettu valta valita. Mutta opi tämä näkemisen laki äläkä anna mielesi unohtaa sitä: Sen tulet näkemään, mitä sisälläsi tunnet. Jos vihalla on sija sydämessäsi, tulet näkemään pelokkaan maailman, jota kuolema pitelee lujasti terävissä, luisissa hyppysissään. Jos tunnet Jumalan rakkauden sisälläsi, näet maailman armon ja rakkauden täyttämänä.

Peiliin voi katsoa kahdella toisilleen vastakkaisella tavalla. Katsoessasi ihmisiä arvottomuuksiesi ja kaikkien miljoonien kokemuksiesi kautta oma ristiriitasi vain kasvaa ja luulet, että toinen aiheutti minulle tämän olon. Mutta kun katsot sitä toista muistaen, että hän on todellisuudessa niinkuin minä itse, vilpittömyys ja viattomuus, niin se peili ei saakkaan enää ristiriitaa aikaan. Minun ei tarvitse läheisiäni muuttaa, mutta voin muuttaa omia ajatuksiani.

Haluan yhdestä näkökulmasta avata, mitä kyseinen teksti arjessa tarkoittaa: Eräänä päivänä huomasin mieleeni nousevan menneisyyden kokemuksen eli ristiriidan. Voimat katosivat ja väsymys iski tilalle. Olen jo tottunut siihen, kun ristiriita ottaa minusta otteen, että en edes ”yritä” itse sitä analysoida, sillä oma arvottomuuteni haluaisi löytää jostakin syyllisen, ja näin mieleni ei vapautuisi. Minulla ei myöskään enää ole halua painaa pelkojani ja ristiriitojani takaisin sisimpääni. Olen kymmenien keskusteluiden kautta Totuuden kanssa saanut yhä syvemmän mielenrauhan ja tajunnut, että muuta tietä vapauteen ei ole, kuin katsoa menneisyyden kokemukset yhdessä Totuuden kanssa armolla ja vapaudella. Ristiriidan kokemuksessa en myöskään kykene auttamaan muita eli toiminaan diplomikuuntelijana, joka on ammattini. Siksi pyydän apua mielessäni olevalta Todellisuudeltani: ”Auta minua näkemään tämä asia laajemmin”. En siis itse ajattele, annan vain kaiken tapahtua.

Monet asiat vapautuvat aivan kuin ”itsestään”, mutta joka asiasta en pysty yksin vapautumaan käytännön arjessa, vaan tarvitsen siihen muita ihmisiä avuksi (puolisoa, naapureita, lääkäriä ym.). Tämän voimattomuuteni kanssa menin keskustelemaan (IOK keskuksessa Pornaisissa) Lea Tikkalan kautta puhuvan Todellisuuteni kanssa, jota me jokainen pohjimmiltaan olemme. Kaksi kirjaani Valintana Mielenrauha 1 ja 2 perustuvat vastaavanlaisiin keskusteluihin arjen kysymyksistä. Totuuden vastaus on sama meille jokaiselle. Seuraavassa vino teksti on Todellisuuden ja suora teksti on minun.

Keskustelu todellisuuteni kanssa

Terve.

Terve.

Sinulla on jokainen hetki Ystävä silloinkin, kun et koe Ystävän läsnäoloa. Muistatko vielä vertauskuvan, kun ihminen käveli rannalla?

Niin?

Ihminen käveli yksinään rannalla ja kun hän katsoi taakseen, hän näki kahdet jalanjäljet. Sitten hän huomasi tuskansa jälkeen, että siellä olikin vain yhdet jäljet. Hän kysyi Jumalalta: ”Missä olit silloin, kun näin vain omat yksinäiset jälkeni - ei ollut ketään”? Jumala vastasi:” Silloin kun näit vain yhdet jalanjäljet, Minä kannoin sinua”. Nyt katsoessasi näet jälleen kahdet jalanjäljet ja saat riemuita, että et ole milloinkaan yksin, vaan Jumalan ajatus kulkee aina kanssasi poistumatta sisimpäsi syvyyksistä. Haluaisitko katsoa sisimpääsi, miten puhdas ja viaton se on. Tässä alkupaloiksi. Siirrytäänkö pääruokaan?

Vaikka.

Ikuisesta elämän lähteestä saat aina syödä ehtymättömästi. Jos pelko pakottaa sinua syömään oksennusta, niin mitä silloin tuumaat?

En syö. En minä suostu syömään. En minä tiedä….

Ei sinun tarvitsekaan. Päästä vain kokemukset ajatuksistasi pois, missä koit heikkoutta, niin minä nostan sinut sieltä kaivosta ylös. Sinun ei tarvitse syödä sitä oksennusta, jonka pelko sinulle tarjoaa. Näin voit vertauskuvallisesti laittaa sen kauniille lautaselle ja sanoa pelolle, että nyt on sinun vuorosi: Ole hyvä!

Olen jotenkin pihalla aivan kaikesta….

Vain hetkellisesti.

Se ”heitti ihan ympäri” eilen. Joku vie voimat. Minä puhun, kun ne tulee näin…

Anna tulla. Saat puhua kaikki pois.

Etkä sinä tuomitse?

En todellakaan. Miten minä voisin tuomita? Se on mahdottomuus.

Aivan. Sen takia uskallankin puhua, kun tiedän, että Sinä et arvostele minua. Eräs läheinen ihminen naureskeli minulle hyvin tärkeästä asiasta. Huomasin sen koskettavan ja tiedän, että ei ole tästä asiasta kyse vaan rakkaudesta. Mä nyt puhun…

Puhu vain, sillä puhumalla ne ns. ”klimpit” poistuu jotka ahdistavat kurkkua.

Minua koskettaa se, että miten helvetissä meidän pitää kaikkea kokea. En näe mitään järkeä tässä maailmassa...

Näin se tulee sieltä menneistä kokemuksista, että omat koirat purevat eniten. Mitäkö se tarkoittaa?

Niin?

Tarkoittaa sitä, että on antautunut vilpittömyyteen, maalitauluksi ja näin ne, jotka ovat siinä sinua lähempänä eivätkä ole täysin vieraita, niin eikö siinä tule ennakko odotus itseään kohtaan, että pystynkö täyttämään kaikkien odotukset.

Kyllä. Tuli joo.

Se kaihersi jo siellä mielessä ja näin siitä muodostui helvetti.

Aivan.

Mutta niin tuhansia kertoja sinä olet pyytänyt apua ja huomannut, että itsestäsi, kokemuksistasi, kaikista kivuistasi lähtöisin et voi antaa mitään, vaan antamalla kaiken sen kokemusperäisen kivun pois. Nyt mikään ei ole enää niinkuin ennen silloin, kun sinä vielä itsesi tuomitsit ja arvostelit. Sallitko, että mennään syvemmin katsomaan tätä läheisen henkilön sanomista?

Sallin.

Oletko koskaan kenestäkään ajatellut samalla tavalla? Oletko koskaan arvostellut ketään?

Olen arvostellut.

Ja millaisessa mielentilassa se arvostelu tapahtuu?

Vihassa, katkeruudessa ja kaunassa.

Onko silloin onnellinen olotila?

Ei todellakaan.

Olisiko mahdollista katsoa, että se vain pursusi hänestä, omassa arvottomuudessaan ja tuomiossaan itseään kohtaan.

Kyllä. Ei hän voinut puhua kuin omista kokemuksistaan. Minua hämmästyttää, että se vielä kosketti ja menin mukaan siihen.

Se koskettaa ainoastaan siksi, koska sinulle hänen nauramansa asia on ollut kaunista, viatonta vilpitöntä ja luonnollista. Tarvitseeko luonnollista millään tavalla puolustella?

Ei.

Viattomuutta ja luonnollisuutta ei voi ansaita sen voi vain valita. Tätä sinä halusit pääruuaksi.

Tämän keskustelun jälkeen mieleeni palautui rauha ja armo, vihan ja pelon sijasta, kun olin halukas näkemään tapahtuman toisesta näkökulmasta.

 

Valintana Mielenrauha 1 ja 2

Nämä kirjat ovat IOK-kirjaan liittyvää sisältöä, jossa on avattu ongelmia ja tilanteita, joita me käytännön arjessa koemme. Kirjoja voi lukea IOK:n rinnalla tai erikseen. Ne helpottavat lukijaa ymmärtämään, mitä kurssi tarkoittaa käytännössä. Kirjat käsittelevät kaikenlaisia arjen asioita kuten vanhempana olemista, työtä, alkoholia, seksuaalisuutta, anteeksiantoa jne. Päivittäisessä työssäni näen, että vaikka kirjoissa käydään läpi minun elämässäni esiintyviä tilanteita, niin ihmiset omassa elämässään ovat törmänneet vastaaviin asioihin. Näin nämä kirjat toimivat ns. ”itseterapia” kirjoina. Minulla on ollut vilpitön halu löytää vapaus ja mahdollistaa laajeneminen niin, että jokainen voisi löytää sen niinkuin minä.

Toimin sekä Helsingissä että Pornaisissa, minne ihmiset voivat tulla henkilökohtaisiin keskusteluihin. Pidän luentoja ja viikonloppukursseja Suomen IOK-keskuksessa RauhanRannassa Pornaisissa ja myös kaikkialla Suomessa kysynnän mukaan. Lisätietoja saa kotisivuiltani: www.as-keskustelutuokiot.fi

 

Tulevilla Ultrapäivillä Kuortaneella 7.-10. 7. 2016 (Hyppyri-tilassa) pidän luennon pe 8.7. klo 12–13 ja la 9.7. klo 12–13 siitä, mitä IOK on arjessa. Iltaisin klo 21 Harry Tuominen luennoi ja keskustelee IOK:sta ja Lea Tikkala kanavoi. Lisäksi pidän joka päivä IOK-piirin, joissa voit tulla käytännössä kokemaan, miten ajatuksen muutos tapahtuu.