> Katso kirjan esittely
 

 Like-kustannus julkaisi viime vuonna Gary Lachmanin kirjan Aleister Crowley – Suuren Pedon elämä ja teot. Maailman paheellisimmaksi ihmiseksi kutsutun Aleister Crowleyn elämäkerta on tarkka, laajoihin tietolähteisiin, mm. Crowleyn päiväkirjaan perustuva tietokirja. Se on kirjoitettu räväkkään tyyliin, kuten saman kustantajan julkaisema "Valonkantajat” (Häkkinen-Iitti 2015).

Kirjan alussa koin tiettyä sympatiaa Crowleya kohtaan (häipyi tosin alkusivujen jälkeen!), koska myös Aleister Crowley syntyi ahdasmieliseen kristilliseen kotiin, 1800-luvun lopun Englannissa. Oma kapinani lestadiolaiskodissa purkautui avaramman totuuden etsimiseen - minne tahansa se rehellisesti veisikään. Nyt tunnen kypsyneeni etsijästä löytäjäksi ja ihmisten auttajaksi, ja eläväni onnellista elämää Rakkauden hengessä. Onnellisen elämän perusasiat ovat yksinkertaisia, kunhan ne oivaltaa ja testaa käytännön elämässä ja ihmissuhteissa.

Uskonnon kahleiden avauduttua Aleister Crowley päätti ottaa järjestelmällisesti selvää, mitkä olivat Raamatun mukaan pahimmat synnit - ja rikkoa ne kaikki, eikä vain yhden kerran, vaan suorastaan elämäntehtävänä.

Taloudellisesti Crowley syntyi hopealusikka suussa, ja hänellä olisi ollut kaikki edellytykset yltäkylläiseen ja maallisen mittapuun mukaan menestyksekkääseen elämään. Runsaan perinnön myötä Aleister pääsi yliopistoon, mutta häntä ei innostanut hyväpalkkaisen ammatin hankkiminen. Yhtään akateemista tutkintoa hän ei saavuttanut yliopistovuosinaan.

Ns. normaalien kriteerioiden mukaan parhaita Aleister Crowleyn nuoruuden harrastuksia ja taitoja olivat shakinpeluu ja vuorikiipeily. Mestarillisena pelaajana hän pystyi käymään kolmea shakkiottelua yhtä aikaa, vieläpä huppu silmillä. Nuorena ja hoikkana AC oli myös huipputason vuorikiipeilijä. Senaikaisten rajaesteiden vuoksi Mount Everestin korkeimman huipun tavoittelu oli 1900-luvun alkupuolella vaikeaa, mutta seuraavaksi korkeimmat huiput olivat sankarillemme realistisia kohteita. Gloriaa himmensivät AC:n rasistiset asenteet paikallisia oppaita kohtaan. Länsimaisten kiipeilykavereiden mukaan Crowley kohteli oppaita kuin vetojuhtia, ruumiillista kuritusta kaihtamatta.

Pahin tapahtui AC:n vuorikiipeilyuran lopulla, vuosisadan vaihduttua. Viimeisellä kiipeilyretkellä osa hänen retkikunnastaan, joukossa sekä valkoihoisia että paikallisia, nääntyi rinteille väärän reittivalinnan takia. Kun apua olisi tarvittu, AC hylkäsi ryhmän syyttäen sitä heidän omista virheistään.

 

Itsetunnon ja oman tahdon kapinaa

Ilmeisesti silloinkin Aleister Crowley uskoi toteuttavansa korkeinta viisauttaan: “Tee mitä tahdot.” Länsimainen yhteiskunta oli toki tuohon aikaan hyvin autoritäärinen, mutta pelkkä kapinoiminen ilman yhteistyötä ei voi johtaa muuhun kuin raadolliseen itsekkyyteen, riitoihin ja sotiin. Ainakin osittain ansioidensa ja maineensa pohjalta Crowley sai jo varhaisessa vaiheessa lempinimen Peto.

Henkinen kapinallisuus kaikkia ja kaikkea vastaan ei voi olla oikeutettua silloinkaan, jos maagisten kykyjen ja henkivoimien kautta omat voimat moninkertaistuvat. Monissa tapauksissa AC:n onnistui vietellä nuorimmat, kauneimmat ja rikkaimmat naiset - ja biseksuaalina myös miehet - seksuaalimagian rituaaleihin. Kovin uskollisia parisuhteita Crowley ei kyennyt elämänsä aikana solmimaan. Rajattomassa vapaudessaan hän kuvitteli oikeudekseen pettää heti kun tilaisuus sen salli. (Tämä kaikki Lachmanin kokoaman elämäkerran perusteella.)

Ulkonaisesti vaikuttavin maaginen kyky tuntui olevan AC:n pistävä, hypnoottinen katse. Toki maagisten järjestöjen ja oppien (Golden Dawn, Ordo Templi Orientis, A.´.A, Thelema) hierarkisiin kehitystasoihin liittyi erilaisia paranormaaleja kykyjä. Ne AC uskoi saavuttaneensa ja läpäisseensä vaativimmatkin testit ainakin omien väitteidensä mukaan, niin että pystyi muillekin jakamaan hienoja titteleitä ja vihkimyksiä, tosin omavaltaisesti järjestöjensä johtajana.

Crowley etsi koko aikuisikänsä ns. Pyhää suojelusenkeliään. Ehkä mielenkiintoisin vaihe Aleister Crowleyn elämäkerrassa onkin se mitä tapahtui Egyptissä Kheopsin pyramidin Kuninkaan kammiossa. AC oli avioitunut – ties monennenko kerran – nuoren neitosen, Rose Kellyn kanssa. Aluksi liitto oli vain muodollinen, koska nainen oli ”puolivahingossa” suostunut kahden miehen kosintaan, rakastamatta kumpaakaan.

 

Valoilmiöitä Kheopsin pyramidissa

Joka tapauksessa nuoripari matkusti Egyptiin, jossa henkisesti herkkä Rose (alias papitar Ouarda) johdatti AC:n erilaisten loitsujen ja rituaalien kautta kohtaamaan Pyhän suojelusenkelinsä. Nuoripari lahjoi Kheopsin pyramidin vartijan, niin että sai viettää yhteisen yön Kuninkaan kammiossa. Siellä tehtyjen rituaalien seurauksena, joissa Rose kutsui loitsulla Thothia, häikäisevä valo laskeutui tilaan.

Tässä tulee mieleen Jim Hurtakin ryhmän samassa paikassa kokema valo-olento. Se ilmestyi vajaat sata vuotta myöhemmin heidän lausuessaan kammiossa ”Enokin avaimet” -kirjan pyhiä tekstejä...

Crowleyn pariskunta asui Kairossa Boulagin egyptologisen museon lähellä. Museossa Rose kiinnitti huomiota Horus-jumalatarta esittävään kivisteelaan.

Crowley innostui Rosen löydöstä havaittuaan kiven kataloginumeroksi 666. Myöhemmin hotellihuoneessa Rosen loitsujen ja rituaalien jälkeen AC kanavoi ehkä tärkeimmän teoksensa ”Lain kirjan”. Kolmena perättäisenä päivänä Crowley kuuli Awassin, Rosen mukaan Pyhän suojelusenkelin, lausuvan musikaalisella äänellä pyhää tekstiä tunnin kunakin päivänä. Crowley koki äänen tulevan huoneen nurkasta vasemman olkapäänsä takaa. - Joku saattaa kokea pyhäinhäväistyksenä toteamukseni, että myös Jim Hurtak sai kirjansa kolmen vuorokauden aikana.

Lain kirja sisältää suuren osan Aleister Crowleyn Thelema-opista, ihmisen vapaudesta toimia oman tahdon toteuttamiseksi, ilman yhteiskunnan ja muiden ihmisten rajoituksia. Kirjan mukaan ihmiskunnalla alkaisi Uusi aikakausi, eikä enää tarvittaisi uskontojen hierarkioita eikä rituaaleja. Ihmiskunta astuisi hyvän ja pahan tuolle puolen...

Kenties Aleister Crowley vastaanottikin Egyptissä 1900-luvun vaihteessa jotakin ihmiskunnalle uutta ja tärkeää – vaikka hänestä itsestään ei ollut suurisuuntaisten visioiden ja henkisten järjestöjen toteuttajaksi ja johtajaksi.

Tosin Lain kirjan sisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Siinä oli mukana myös Crowleyn opetuksen keskeinen opinkappale, seksuaalimagia. Kanavointi on neutraali tekniikka, jolla voidaan olla yhteydessä hyvin monentasoisiin henkiin.

Egyptistä pariskunta matkusti Ceyloniin, jossa Crowley kunnostautui villieläinmetsästyksessä. Hän sai päähänsä hankkia itselleen lepakonnahkaliivit. Näitä yöeläimiä metsästettäessä lepakko takertui kivuliaasti Rosen hiuksiin ja päänahkaan. Seuraavana yönä Crowley heräsi siihen, että kesken painajaisuntaan Rose koki uudelleen joutuneensa lepakon ahdistelemaksi ja roikkui alastomana hotellihuoneen kattoparruissa, hysteerisesti huutaen.

 

Voiko himojen ja huumeiden orjasta ja epärehellisestä egoistista tulla henkinen suurmies?

Pian tämän jälkeen Rose tuli raskaaksi ja synnytti AC:lle pojan. Perheidylli jäi kuitenkin kovin lyhyeksi. Ennen pitkää kävi ilmi, ettei Crowleysta ja Rosesta ollut kunnon vanhemmiksi. AC jatkoi maailmanmatkojaan ja lähetti perheensä Eurooppaan. Rose alkoholisoitui, ja poika kuoli hoitovirheen ja sairastumisen seurauksena.

Crowleylle pojan kuolema oli raskas isku. Hänellä oli ollut visio Kuunlapsesta, joka aloittaisi uuden aikakauden ihmiskunnalle. Sama pyhä visio siirtyi Crowleyn seuraajille, joihin kuuluivat mm. yhdysvaltalaiset raketti-insinööri Parsons ja scifi-kirjailija Hubbard, jotka pitkään etsivät Kuunlapsen äidiksi sopivaa naista.

Hubbardin luomasta dianetiikasta kehittyi vähitellen scientologia, yksi uuden ajan hämmentävimmistä uususkonnoista. Sen teosofishenkinen perusrakenne on tosin hautautunut skandaaliuutisten alle, joissa huomio on kiinnitetty järjestön tolkuttomaan rahankäyttöön. Materialistiselle yhteiskunnalle on menestyksen merkki, jos mies käyttää 100.000 dollaria autoon, mutta saman summan käyttäminen henkiseen kehitykseen leimataan hulluudeksi.

Crowleyn ehkä aitojenkin henkisten visioiden luhistumisen syyksi riitti hänen sortumisensa huumeisiin. Koko aikuisiän kestänyt huumeriippuvuus alkoi huumeiden käytöstä astmalääkityksenä, ja paheni vuodesta toiseen. Aineet eivät olleet mietoja, vaan AC oli heroiinin ja ooppiumin suurkuluttaja.

Crowley ei ole ollut ainoa tunnettu kulttuuripersoona, joka on antanut nuorisolle esimerkkiä huumeiden käytössä henkisten kokemusten hankkimiseksi. Huumeita käytti myös Crowleyn aikalainen ja ystävä runoilija William Yeats.

Kirjailijana arvostettu parapsykologian asiantuntija Aldous Huxley (”Uusi uljas maailma”) ylpeili 1960-luvulla (Crowleyn kuoleman jälkeen) julkisesti kymmenellä onnistuneella LSD-matkallaan, joista hän luennoi ihannoivaan sävyyn USA:n yliopistoissa.

Kirjailijoitakin enemmän huumeiden pettävää huumaa ovat levittäneet viimeisten 50 vuoden ajan sadat rock-muusikot ja samalla johdattaneet tuhannet ihailijansa kuolemaan, joko hitaasti näännyttävän huumeorjuuden tai yliannoksen aiheuttaman äkkikuoleman kautta.

Suomalaisia rokkareita en kovin hyvin tunne, mutta esim. nettikeskusteluissani (mm. kymmenen vuotta internet-shakkia - vrt. Crowleyn erikoisharrastus!) etelä-amerikkalaisten nuorten kanssa paljastui, että ainoa mitä he tiesivät Suomesta olivat meidän hevi-rock-yhtyeemme – ei suinkaan Sibelius. Oman tutkielmansa vaatisi näiden maailmankuulujen rock-yhtyeiden (Children of Bodom, Nightwish, Rasmus, HIM) suosion salaisuus. Millaista maailmankuvaa niiden aggressiiviset kappaleet levittävät? Ehkä enemmänkin henkistä, anarkistista kapinaa jäykkää länsimaista yhteiskuntaa vastaan, goottiromantiikkaa, perinteisiä unelmia rakkaudesta ja vapaudesta kuin mustaa magiaa tai satanismia...

Sen tiedän, että oululaislähtöinen muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä teki hypyn mustaan magiaan, ehkä satanismiinkin vuosituhannen vaihteessa. Sen vaiheen hän on ohittanut monipuolisessa tuotannossaan jo kauan sitten. On silmiinpistävää, kuinka nopeasti hän nykyhaastatteluissa ohittaa aiheen, selvästikin kiusallisena syrjähyppynä...

Nimet ja symbolit olivat AC:n oppien keskeinen tunnusmerkki. Hänen kuuluisin magian järjestönsä oli OTO, Ordo Templi Orientis (Idän temppelin veljeskunta). Perussymboleja oli pentagrammi, viisisakarainen tähti kärjellään. Jopa ikivanhan hakaristin Crowley väitti löytäneensä uudelleen - Hitlerin Natsi-Saksan perussymboliksi.

Koko ikänsä AC uneksi tunnustetun runoilijan ja kirjailijan arvosta, mutta itse pilasi mahdollisuutensa käytöksellään ja elämäntavoillaan. Johdonmukaisena seurauksena siitä, että halusi rikkoa kaikkia mahdollisia sääntöjä, hyvin harvat AC:n kirjalliset tuotteet tai henkiset saavutukset saivat laajempaa arvostusta. Enemmänkin ne herättivät pelon ja kauhun sekaista kunnioitusta ja pilkkaa.

Joitakin hänen runojaan ja iskulauseitaan ihailtiin, mutta niidenkään aitoudesta ei ollut takeita. Lachmanin mukaan AC:lla oli tapana kopioida muiden tekstejä ja kerskua muiden oivalluksilla ominaan. Menestyneempiä kirjailijaystäviään, kuten Yeatsia hän kadehti ja samalla kritisoi.

Jotkut AC:n puheista ja tempauksista on luettavissa hänen erikoisen huumorintajunsa tiliin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli saksalaisessa sanomalehdessä kirjoittaen kotimaansa Englannin vastaisia tekstejä, minkä vuoksi häntä epäiltiin salaiseksi agentiksi. Uskollisena maineelleen sukunsa kapinallisena ja mustana lampaana hän julkaisi lehtikirjoituksessaan jopa tätinsä tarkan osoitteen Lontoossa, jotta Saksan tykistö pommittaisi asunnon hajalle. Sodan jälkeen köyhtynyt AC asui silti ilmaiseksi tuossa samassa asunnossa hyvällä omallatunnolla…

 

Crowley rock-tähtien idolina

Kirjan lopussa on perusteellinen selonteko suosittujen rock-yhtyeiden yhteyksistä Aleister Crowleyn ideologiaan ja iskulauseisiin. Luettelo on järkyttävää luettavaa: mukana olivat Rolling Stones, Beatles, David Bowie, Iron Maiden, Led Zeppelin, Black Sabbath, Kiss, Lady Gaga… Kaikki nämä ovat osoittaneet ainakin jossakin vaiheessa mielenkiintoa puheissaan, lauluissaan ja symboleissaan AC:hen tai muihin magian edustajiin. Yhtenä motiivina on varmaankin ollut halu tukea kapinallista nuorisoa ja samalla levyjen markkinointia. Crowleyn tavoin rock-tähtien huumehöyryinen elämäntapa ei ole ollut vaaratonta, vaan jatkuvaa leikkiä kuoleman kanssa.

Nyt tunnen itseni vanhaksi ja ikäväksi tiukkapipoksi ja sormen heristäjäksi. Olisiko sittenkin ollut viisaampaa vaieta koko kirjasta?

Toki totuuden etsinnän kannalta tärkeimpiä kohdehenkilöitä ovat Ultran sekä arvioitavien kirjojen lukijat – kaikki ne, joka henkisellä tasolla vetävät omat johtopäätöksensä Aleister Crowleysta, ”Pedosta”. Mies oli kiistatta viime vuosisadan tunnetuimpia henkisiä kapinallisia, joka kahden maailmansodan sotilaiden käyttämien tuhoaseiden sijaan käytti ”vain” hengen aseita...

Totuuden etsinnässäni haluan olla tasapuolinen, ja siksi annan viimeisen sanan Vesa Iitille, Valonkantajat-kirjan Crowley-asiantuntijalle.

 

Vesa Iitti arvostaa Aleister Crowleya 

Tapani Koivula: - Perttu Häkkisen mukaan teistä kahdesta Valonkantajat-kirjan tekijästä sinä olet Aleister Crowleyn tuntija. Kirjoitit myös luvut hänen kahdesta suomalaisesta seuraajastaan, mustan magian edustajista Pekka Siitoimesta ja Reima Saarisesta. Mikä sinua Crowleyssa viehättää?

Vesa Iitti: - Crowley ei mielestäni ollut Siitoimelle ollenkaan vaikuttaja. Reima Saariselle Crowleyn ideat taas olivat selvästi tärkeitä - ne olivat itse asiassa hänen maailmankatsomuksensa tärkeimpiä vaikuttajia.

- Kysymyksesi tuntuu pitävän sisällään myös ajatuksen, että Aleister Crowley oli musta maagikko. Tämä on edelleen melko yleinen harhaluulo. Crowley ei puhunut "mustista maagikoista" tai "mustasta magiasta" koskaan positiiviseen sävyyn, ja hän pitikin itseään visusti "Valkoisen veljeskunnan" miehenä. Räväkkänä persoonana hän ei kuitenkaan kaihtanut shokeerata aikalaisiaan ja hän hieman piruillen kerran totesikin: "I might be black magician, but I'm a bloody great one". (Ehkä olen musta maagikko, mutta pirun suuri sellainen.)

 

Theleman opin syvempi sisältö

Vesa Iitti: - Crowleyn esittämässä maagisessa maailmankatsomuksessa on yksilön todellisen tahdon (kreikk. Thelema) harjoittamisella keskeinen rooli. Tähän liittyen Crowleyn muotoilema toteamus "Tee mitä tahdot on oleva koko Laki" (Do what thou wilt shall be the whole of the Law) on usein tulkittu väärin - sen on sanottu tarkoittavan yksilön oikeutta tehdä kaikkea mahdollista mitä mieleen juolahtaa tai minkälaisia mielihaluja yksilö saattaa haluta toteuttaa. Tämä on virheellinen käsitys.

- Tosiasiallisesti tuo lause tarkoittaa sitä, että yksilön tulisi pyrkiä pääsemään jyvälle hänen korkeammasta todellisesta tahdostaan, siitä mitä hänen todella tulisi tehdä elämällään, mihin suuntaan ponnistella oman sisäisen potentiaalinsa (sanotaan sitä vaikka henkiseksi työksi) avaamisen ja toteuttamisen suhteen jne. Tällainen työ vaatii itsekuria, itsereflektioa jne. - ei todellakaan mitään oikkujen tai epämääräisten mielihalujen toteuttamista.

- "Musta magia" on termi, joka on määritelty eri tavoin. Jos jätän tämän asian syvemmän avaamisen nyt kuitenkin sivuun, ja totean yleisesti, että minua kiinnostaa kaikenlainen mahdollinen esoteerinen tapa suhtautua olemassaoloon ja siinä operointiin.

- "Mustan magian" harjoittamisesta on syytetty kovin erilaisia ihmisiä ja ryhmiä kautta historian, jos tuolla termillä on haluttu viitata epäeettisenä pidettyihin tapoihin ja päämääriin (toisin sanoen eri tavalla asioita hahmottaviin ihmisiin ja ryhmiin kuin mitä henkilö itse edustaa - syytettiinpä mm. Pekka Ervastiakin aikanaan "mustaksi maagikoksi" (mikä tietysti oli hölynpölyä). Monet nykyajan ihmiset ja ryhmät, jotka tuota termiä ovat kuitenkin itse käyttäneet, yleisesti ottaen korostavat rationaalisuutta, eettisyyttä ja määrittelevät termin varsin positiivisesti.

 

Niille, jotka haluavat perehtyä Aleister Crowleyn persoonaan ja tuotantoon Lachmanin kirjaa laajemmin, Vesa Iitti suosittelee seuraavia kirjoja:
- Tri Richard Kaczynski: ”Perdurabo. The life of Aleister Crowley (North Atlantic Books, 2010).
- Tri Richard Kaczynski: "The Weiser concise guide to Aleister Crowley"
- Tobias Churton: ”The biography of Aleister Crowley” (Watkins publishing, 2011)
- Bogdan, Henrik & Starr, Martin P.: ”Aleister Crowley and Western Esotericism” (Oxford University Press, 2012)