Revontulet ovat yksi magneettisten napojen aiheuttamista
ilmiöistä.
https://www.flickr.com/photos/walkadog/3389058334
http://www.hs.fi/tiede/a1421151581779
Menneisyyden kertausta
V. 1958 Charles H. Hapgood julkaisi kirjan "Earth´s
Shifting Crust" (suomeksi esim. Maan siirtyvä kuori), mikä herätti
suurta huomiota tiedemaailmassa. Hapgood esitti siinä teorian, jonka
mukaan maankuori voisi liukua kokonaisuudessaan (pallomaisena)
alempana olevan sulan sisällön päällä. Tällaisen ilmiön jälkeen
olemassa olevat maantieteelliset sijainnit muuttuisivat esim.
oletettuihin akselin napoihin nähden aivan eri paikkoihin.
Samankaltaisia teorioita oli esitelty jo
aikaisemminkin (jopa 1800-luvulla) mutta täsmälliset perustelut
tällaiselle luonnonilmiölle jäivät usein melko hatariksi. Niinpä niitä
ei hyväksytty tiedemaailmassa lopulliseksi totuudeksi.
Hapgood tunsi hyvin näiden teorioiden
menneisyyden ja niiden kohtalon. Hän teki paljon tutkimustyötä
löytääkseen vakuuttavia perusteluja omalle näkemykselleen.
Silloin voimassa olleet tieteelliset teoriat
eivät antaneet tyydyttäviä vastauksia moniin luonnon ilmiöihin.
Tällaisina esimerkkeinä Hapgood mainitsi mm.:
1. Berezovkan mammutti, joka löydettiin
Koillis-Siperiasta jäätyneenä v. 1900. Myöhemmissä tutkimuksissa oli
todettu, että mammutti, joka oli kasvissyöjä, oli elänyt huomattavasti
lämpimämmällä (n. 20-30 celsius astetta) ilmastoalueella ja sen
elinympäristön täytyi olla vähintään 2000 km kauempana pohjoisnavasta
kuin löytöpaikka. Mammutti oli elänyt n. 30.000 vuotta sitten ja
kuollut sekä jäätynyt hyvin nopeasti, koska ruhossa ei ollut
paljoakaan mätänemisjälkiä. Samantapaisia jäätyneitä ruhoja on
löytynyt myöhemminkin. Tämän perusteella Hapgood päätteli, että
ilmaston jäähtyminen oli tapahtunut hyvin nopeasti, enintään muutaman
vuorokauden kuluessa.
2. Pohjois-Amerikan jääpeitteen painottuminen
itäpuolelle manteretta. Silloisen tieteen teorian mukaan olisi
jääpeitteen pitänyt levitä tasaisesti nykyiseltä pohjoisnavalta päin
suunnilleen saman matkan päähän joka suuntaan (etelään).
Pohjois-Amerikassa jäätä ei kuitenkaan ollut mantereen länsireunan
vuoristoalueilla eikä myöskään Alaskassa.
3. Samanlainen "toispuoleinen" jääpeite oli myös
Pohjois-Euroopassa, tosin siellä se painottui länsireunalle. Jäätikkö
ei ulottunut Euroopassa juurikaan Ural-vuoristoa idemmäksi. Hapgood
korostaa myös, ettei jääpeitettä ollut myöskään Aasian puolella
Siperiassa.
Hapgood perusteli teoriaansa sillä seikalla, että
Etelämantereen jäämassa on jakaantunut epäkeskeisesti etelänapaan
nähden. Hänen arvionsa mukaan tämä aiheutti keskipakovoimasta johtuen
ajoittaisia maankuoren liukumia. Hänen teoriaansa tuki James H.
Campbell laatimalla laskelmia näiden voimien suuruudesta.
Hapgood sai osakseen tiedemaailmalta kovaa
arvostelua ja hän peruikin v. 1970 osittain teoriansa - mutta vain
siltä osin, että maankuoren liike tapahtuisi muutamassa vuorokaudessa.
Hän pysyi perusväitteessään, että maankuori voi liikkua
kokonaisuudessaan mutta taipui siihen, ettei se voi tapahtua kovin
nopeasti vaan vaatinee aikaa jopa 5000 vuotta.
Tulevaisuuden pohdintaa
Kun nyt on kulunut jo yli 50 vuotta tästä eri
teorioiden mittelystä herää kysymys, eikö tänä aikana ole esitetty
yhtään uutta vaihtoehtoista selitystä näille tapahtumille. En ainakaan
ole löytänyt sellaista. Luulisi tällaisten käytännön elämää lähellä
olevien asioiden kiinnostavan tiedemiehiä enemmän kuin
hiukkastutkimukset CERNissä tai avaruuden valloituksen loputtomat
näkymät.
Pitäisihän vastuuntuntoisten tieteilijöiden
valpastua, jos on edes teoreettinenkin mahdollisuus maapallon kuoren
nopeaan siirtymiseen. Mitä valtavia mullistuksia siitä seuraisi? Mistä
se voisi johtua? Voidaanko sellainen ennustaa? Onko se mitenkään
estettävissä?
Viime vuosina on julkisuudessa yhä useammin
puhuttu "lopun ajoista" ja monista ylipääsemättömistä ongelmista
joihin ihmiskunta on joutunut. Näitä on ollut jo kauan pitkä luettelo
kuten väestön liiallinen kasvu, ympäristön moninainen saastuminen,
varallisuuden äärimmäinen keskittyminen, köyhyyden lisääntyminen,
ravinnon ja puhtaan veden puute, alkoholin ja huumeiden lisääntynyt
käyttö, eri kansanryhmien välisten väkivaltaisuuksien lisääntyminen
jne. Sattumalta on juuri nyt myös pakolaiskysymys kaatunut koko
Euroopan ongelmaksi.
"Epätieteellisiä" näyttöjä ja ennustuksia
Kun nykytiede ei tunnusta tällaisia maankuoren
siirtymiä olleen ennenkään, on luonnollista, että ei uskota niitä
esiintyvän tulevaisuudessakaan. Tämä ajattelutapa ei ole
valitettavasti ensimmäinen kerta tieteen historiassa. Tällaisen avulla
voidaan estää usein jopa riippumaton ilmiöiden tutkiminen uuden
vaihtoehdon löytämiseksi.
Monien vannoutuneiden "tiedeuskovaisten"
kannattaisi tutustua amerikkalaisen Edgar Caycen toimintaan. Vaikka
Cayce olikin ihan tavallinen ihminen, toimi hän samalla kuitenkin
"selvänäkijänä". Hän eli vuosina 1875-1945 ja välitti elinaikanaan
ihmiskunnalle valtavan määrän tietoa virallisen tieteen "tuolta
puolen". Tiede ei osannut selvittää hänen kykyjään silloin eikä vielä
nytkään. Sehän ei tietenkään tee hänen antamiaan tietoja
epäluotettaviksi vaan osoittaa vain tieteen rajoittuneisuuden
joidenkin asioiden suhteen.
Cayce ilmoitti mm., että edellinen napojen
siirtyminen tapahtui 30 000 vuotta sitten ja sitä edellinen 52 000
vuotta sitten. Hän ei selittänyt ilmiön mekanismia, vaan sanoi, että
"jää, luonto ja Jumala siirsivät napoja". Cayce ei myöskään kertonut,
mistä ja mihin navat siirtyivät. Sitä vastoin Hapgood yritti löytää
vastauksia myös näihin kysymyksiin ja hän esittikin joitakin
ehdotuksia Pohjoisnavan aikaisemmiksi sijaintipaikoiksi.
Tarkempi perehtyminen Caycen sanomaan voi
aiheuttaa melkoista hermostumista. Caycehan ennusti 1930-1940-luvulla,
että seuraava napojen siirtyminen tapahtuisi parin seuraavan
sukupolven aikana. Syynä olisi se, että Maa "puhdistaa itsensä
kaikesta negatiivisuudesta". Eikö juuri nyt olisi tähän aihetta?
Kuten esim. Siperian "jäätyneen mammutin" tapaus
ja Alaskan jäätyneet tropiikin eläimet osoittavat, voi kuoren
siirtyminen tapahtua hyvinkin nopeasti, jopa vuorokauden kuluessa.
Myös selitys tällaiseen ilmiöön on löydettävissä.
