Ihminen on koostunut kahdesta osasta; perusolemuksesta ja persoonallisuudesta. Perusolemus ihmisessä on se, mikä on hänen omaansa. Persoonallisuus on se, mikä ei ole ole hänen omaansa.

Sanat "ei ole hänen omaansa" tarkoittavat sitä, että minkä hän on saanut ulkoapäin, mitä hän oppinut, kaikkia ulkonaisten vaikutusten jälkiä hänen muistissaan ja aistimuksissaan. Kaikkia ihmisen oppimiaan sanoja ja liikkeitä, kaikkia jäljittelyn luomia tunteita. Kaikki tämä on ihmisen "ei omaa", se on hänen persoonallisuuttaan.

Pienellä lapsella ei ole vielä omaa persoonallisuutta. Lapsi on sitä mitä on, lapsi on pelkkää (perus) olemusta. Lapsen halut, mieltymykset, vastenmieltymykset ja makunsa ilmaisevat hänen olemustaan sellaisena kuin hän on.

Niin pian kuin niin sanottu "kasvatus" alkaa, persoonallisuuskin alkaa kasvaa. Persoonallisuuden luovat osaksi toisten ihmisten vaikutukset, juuri "kasvatus" ja osaksi lapsen itsensä suorittama toisten ihmisten tiedoton jäljitteleminen. Sen vuoksi persoonallisuus itsessään ei voi olla elävä - se on kuollut, se on vain naamio.

Ellei ihminen tiedä kuinka kohdata oma itsensä ja löydä uudenlaista esoteerista tietoa itseensä nähden, pelkkä persoonallisuus pitää häntä otteessaan ja ihminen marionetin tavoin on toisten juoksutettavana. Ihmisen kuollessa hänen persoonallisuutensa kuolee, häviää, koska se on syntynyt tästä maailmasta. Perusolemus sen sijaan on meissä syntymätön ja kuolematon osapuoli, se on ajattomassa olotilassa, eikä aistein havaittavissa, mutta se on olemassa.

Tulemme nyt siihen pisteeseen ja paikkaan joka voi mahdollistaa ihmisen jälleensyntymisen, jos olemme omaksuneet esoteerisen tiedon syvyyssuunnassa itseemme nähden; siis mikä on perusolemuksemme osuus jälleensyntymisessä.

Niin kauan kuin persoonallisuus on vallitsevana tekijänä  ei perusolemuksen kasvua voi tapahtua elämässämme ja ihmisen sisäinen olemus pysyy samanlaisena. Yleensä persoonallisuus on aktiivinen, johtuen ympäristön haasteista ja perusolemus joutuu olemaan sitä alempana tai sen alaisena. Tilanne tulisi kääntää toisinpäin, että persoonallisuutta passivoitaisiin ja perusolemusta aktivoitaisiin.

Esoteerisen alkemian opetusten avulla voidaan oppia ajattelemaan syvyyssuuntaisesti niin, että tieto omasta perusolemuksesta tulee näkyväksi. Pelkkä aistien varassa toimiminen ei avaa meille näkökykyä syvyyssuunnassa perusolemukseen, vaan meidän tulee kehittää intuitiivista mieltä, joka avaa näkökykymme erottamaan mikä on persoonallisuutta ja mikä on perusolemusta. Jos me aistien varaisen tiedon avulla kuvittelemme, että olemme sama asia kuin kehomme, meillä on täysin väärä käsitys itsestämme.

Mikä sitten on OLENTA? Kuultuaan ensimmäistä kertaa tuon sanan monet kysyvät, pysähtyvät sen edessä. Olenta on eräänlainen yhdistelmä persoonallisuutta ja perusolemusta. Kaikki esoteeriset opetukset tähtäävät ihmisessä olennan muuttumiseen ja siihen että uudenlainen syvempi tieto ei olisi enää irrallaan, vaan alkaisi vaikuttaa sekä persoonallisuudessa että perusolemuksessa.

Jos syvyyssuunnassa oleva uusi tieto ei vaikuta elämääsi, vaan pysyy sinusta irrallaan, ei sisäinen olemuksesi voi muuttua. Jos olentasi taso pysyy samanlaisena perusolemuksesi ei kehity ja jos perusolemuksesi ei kehity, se vetää puoleensa samanlaisen elämän. Tämä merkitsee myös sitä, että jos synnyt uudelleen, perusolemuksesi vetää puoleensa samat tapahtumat, samantyylisen persoonallisuuden ja samanlaisen valhepersoonallisuuden (valhepersoonallisuus on se joka paisuttaa minuuttamme, esim. kuvittelu, itserakkaus, valehtelu).

Mutta jos esoteerisen alkemian opetusten avulla perusolemuksesi kasvaa, ei elämäsi jälleensyntyessäsi tule olemaan enää samanlainen, joka johtuu siitä ettet vedä enää puoleensa samanlaisia aineksia kuin edellisessä elämässäsi. Meidän olisi erittäin tärkeää ymmärtää, että vasta kasvun muutos perusolemuksessa merkitsee pysyvää - siis ikuista muutosta.
 

* Jan Mikael Maros kertoo todellisesta jälleensyntymästä Ultran Rajatietopäivässä 12.11.2016