Joitakin viikkoja sitten kolme keski-ikäistä ahvenanmaalaista naista keskusteli maailman tilasta ja Venäjän uhasta. Yksi heistä kysyi mitä toiset aikoivat tehdä kun ryssä tulee? Yksi kertoi, että hänellä sukulaisia Ruotsissa, jotka olivat luvanneet ottaa hänet vastaan. Toinen ei tiennyt mitä hän hän tekee, hänellä ei ollut ketään jonka luokse paeta… Tuttavani, joka sattui kuulemaan tuon keskustelun ei voinut olla kysymättä naisilta, että uskovatko he todella venäläisten hyökkäävän Ahvenanmaalle? He vastasivat, että niinhän lehdissä kirjoitetaan!

Miksi ihmeessä lehdissä kirjoitetaan niin? Miksi meitä uhataan Putinin Venäjällä? Miksi sodalla uhkaaminen on kiihtynyt viimeisten puolentoista vuoden aikana?

Poikani on opiskellut viimeisen vuoden USAssa. Pääsiäisen aikoihin meillä oli pitkä keskustelu hänen kokemuksistaan tuossa suuressa maassa. Hän oli sattunut saamaan sulkapallon silmäänsä ja joutunut kääntymään paikallisen sairaalan puoleen. Lääkäri katsoi hänen silmäänsä ja antoi joitain tippoja sekä 1200 dollarin laskun. Parin tunnin kuluessa hänen näkynsä palautui ennalleen, ja annetut tipat osoittautuivat vääränlaisiksi.

Poikani mielestä tämä oli hyvä esimerkki siitä mitä amerikkalainen demokratia ja vapaus käytännössä tarkoittavat. Se tarkoittaa yritysten loputonta vapautta käyttää taloudellisesti hyväkseen ihmisten hädän- tai huolenalaista tilaa. Kaikki mahdolliset tuotteet ja palvelut, joita ilman ihmiset eivät voi käytännössä olla tai joita he hädässään tarvitsevat ovat erittäin kalliita. Tämä koskee muun muassa niin terveydenhoitoa, nettiyhteyksiä kuin yliopisto-opintojakin. Hänen yliopistonsa vuosimaksut ovat nousseet viime vuosina 20 000 dollarista 40 000 dollariin, sillä ihmiset ovat valmiita maksamaan melkein mitä tahansa taatakseen lapsilleen hyvän toimeentulon.

Kerrotaan myös siitä miten monet kaupungit ovat ajautuneet konkurssiin, koska poliisit ja palomiehet ovat turvallisuuteen vedoten vaatineet itselleen sellaisia palkkoja etteivät yhteiskunnat enää ole pystyneet heitä kantamaan. Samaan aikaan USAssa on poikani mukaan tuhansia TV-kanavia, jotka kaikki pyrkivät täyttämään eetterin mainostajia ja katsojia oletettavasti kiinnostavalla humpuukilla. Hänen mukaansa kanavilla ei ole mitään muuta kiinnostavaa katsottavaa kuin jalkapallo, jota hän rakastaa. Jokainen ottelu alkaa Amerikan lipun ylistämisellä ja kansallishengen nostattamisella. Amerikkalaisten sokeaa ylpeyttä, omaa demokraattista vapauttaan tulla yritysten hyväksikäyttämäksi ylläpidetään tehokkaasti. Poikani mukaan amerikkalaiset eivät ole kiinnostuneita kuulemaan miten yhteiskunta voi järjestyä toisellakin tavalla. Onhan heidän omansa paras mahdollinen!

Mitä tällä kaikella on Venäjän uhan kanssa tekemistä? USAn suurin teollisuuden haara on sotateollisuus, se on maailman suurin teollisuuden haara. Voidakseen säilyttää asemansa teollisuuden on kyettävä markkinoimaan omia tuotteitaan. Ihan normaaliin markkinointitieteeseen kuuluu ymmärrys siitä että herättämällä ensin ihmisten syvimmät pelot voidaan heille sen jälkeen markkinoida erilaisia tuotteita tai poliittisia ohjelmia, jotka ainakin lievittävät tuota kyseistä pelkoa. Näin meille myydään mitä tahansa meikeistä, terveysravinnosta ja poliittisista liitoista lähtien.

Kuinka sotateollisuus voi markkinoida omia tuotteitaan? Yllyttämällä maita ja kansoja toisiaan vastaan erilaisten samanlaisina toistuvien vihollis- ja uhkakuvien avulla. Silloin valtakunnat ovat valmiita vaikka minkälaisiin uhrauksiin saadakseen aseista turvaa pelkojaan vastaan. Ja mikä on suurin syvälle kaikkein eurooppalaisten sieluun iskostettu uhkakuva. Ryssä tulee, valloittaa ja raiskaa! Sitä tässä taas kerran herätellään ja käytetään hyväksi!

Kylmän sodan aika oli sotateollisuuden kulta-aikaa. Jatkuva Neuvostoliiton ja USAn välinen jännite sai kaikki varustautumaan kommunismin kaiken kattavaa uhkaa vastaan. Kun Neuvostoliitto kaatui tuntui hetken siltä kuin sotien aika olisi ohi, maailma hengähti helpotuksesta. Mutta pian löytyi yhä useampia terroristeja ja tottelemattomia diktaattoreita, jotka eivät käyttäytyneet niin kuin ne luonut USAn politiikka oli odottanut. Noita kiittämättömiä vastaan lietsottu sodankäynti kulminoitui pian 11.9. 2001 jälkeen aloitetussa Irakin vapauttamissodassa Saddam Husseinia vastaan, jota käytiin voidakseen tuhota Irakin joukkotuhoaseet, joita ei koskaan löytynyt.

Samaa uhkakuvien avulla lietsottavan sodan tai vallankumouksen metodia on käytetty menestyksekkäästi niin Afganistanissa, monessa Etelä-Amerikan maassa, Etiopiassa, entisessä Jugoslaviassa, Libyassa, Syyriassa, Georgiassa kuin Ukrainassakin. Joka kerta kohteena on maa, joka ei jostain syystä halua taipua amerikkalaisen demokratian ja vapauden vaatimuksiin. Kerta kerran jälkeen sellaisista maista luodaan näennäinen uhka USA ”kansalliselle turvallisuudelle” eli USAhan sijoittuneiden ylikansallisten yritysten vapaalle leviämiselle kaikkiin maailman kolkkiin.

Neuvostovallan kaatumista seuraavien vuosien aikana Venäjän ovet olivat selkosen selällään noille ylikansallisille yrityksille, jotka rynnivät käyttämään hyväkseen niitä valtavia taloudellisia resursseja, jotka olivat maanneet hyödyttöminä rautaesiripun takana. Kaikki oli vapaata ja demokraattista kunnes Putinin hallinto alkoi vähitellen omaan rajuun tapaansa vastata siihen paineeseen, jonka alle koko venäläinen yhteiskunta oli joutunut. Ehdottoman antautumisen sijaan Putin halusi löytää uuden itsenäisen linjan suhteessa noihin monikansallisiin yrityksiin, jotka olivat rynnineet hänenkin maahansa.

Samanaikaisesti oli USAn johtama NATO ottanut vähitellen suunnitelmallisesti haltuunsa lähes kaikki Itä-Euroopan valtiot; siellä vanha hyvä ryssän pelko sai kansan toisensa jälkeen hyväksymään USAn takaaman turvallisuuden. Tämän politiikan yksi huippukohdista saavutettiin kun Ukrainaan luodun vallankumouksen kautta saatiin tuokin maa lännen ja USAn syliin. Sen jälkeen valloittajan katseet kääntyivät pohjoiseen, jossa Ruotsi ja Suomi olivat ainakin näennäisesti säilyttäneet liittoutumattomuutensa. Sitäkin oli jo pitkän ajan kuluessa määrätietoisesti heikennetty erilaisten sopimusten ja sotakalustohankintojen suuntaamisen avulla.

Miten saada Suomi ja Ruotsikin liittymään NATOon? Luomalla uhkakuva Venäjästä, joka haluaa palauttaa vanhan suurvalta asemansa valloittamalla naapureiltaan takaisin kaikki ne alueet, jotka sille ovat joskus historian aikana kuuluneet. Venäjästä tehdään valloittava uhka, kun se lopulta ärähtää valloittavan USAn uhan levitessä sen omille rajoille ja pitää huolen, ettei sen laivastotukikohtaa Krimillä valloiteta. Venäjä puolustautuu USAn ja sitä kulissinaan käyttävien ylikansallisten yritysten valloitusta vastaan, mutta siitä tehdään roisto ja vihollinen niiden ylikansallisten uutistoimistojen ja mediayritysten avulla, joita nuo samat yritykset hallitsevat. Lännen propaganda on totuutta ja idän valhetta, niinhän se on aina ollut!

Maailmankartalla Venäjä on edelleen maailman suurin valtio, joka sijoittuu koko maapallon suurimman mantereen Euraasian keski- ja itäosiin. Sen fyysiset resurssit ovat valtavia. Kaikki maailmaa käytännössä hallitsevat ylikansalliset yritykset haluaisivat oman osansa niistä. USAn politiikka on paljolti näiden yritysten sanelemaa, USA taistelee niiden vapauden puolesta. Ne eivät välitä yksittäisistä valtioista tai niiden rajoista, niitä kiinnostaa vain oman rajattoman valtansa kasvattaminen. Ne ovat tehneet USAn valtiosta oman politiikkansa äänitorven ja USAn armeijasta oman käsikassaransa, joka lähetään aina sinne missä niiden edut ovat uhattuina. Siksi meitäkin uhataan nyt sodalla naapuriamme Venäjää vastaan. Jotta mekin liittyisimme NATOon ja jotta Venäjän rajat joko uhan tai sodan avulla saataisiin avatuksi noille suuryrityksille. Ne haluavat luoda oman tuhatvuotisen valtakuntansa, jossa ei ole sijaa toisinajatteleville valtioille tai yksilöille. Aivan niin kuin oma Nalle Wahlroosimme kirjoittaa uudessa kirjassaan ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta”:
”Mikäli haluamme parantaa maailmaa, tarvitsemme enemmän emmekä vähemmän kapitalismia.”
”Mikä tahansa omistaja – jopa organisaatio, joka haluaa sosialisoida kaiken omaisuuden – johtaa parempaan lopputulokseen kuin omistajan puute.”
”Kapitalismi ei aiheuta luonnonvarojen riistoa: sen aiheuttaa yhteisöllinen omistus.”

Siksi hän on valmis antamaan niin kaikki luonnonvaramme kuin verovaroille rakennetut järjestelmämme niitä tehokkaammin hyödyntävien yritysten hallintaan. Myös kaikki makean veden varantomme tulisi myydä pois. Kuka siitä hyötyisi? Kuka hyötyy kaikesta sodasta ja sodanuhasta?

kysyy
Klaus Rahikainen
kirjailija, elämäntutkija, historian maisteri