Muistin vielä neljävuotiaana pikkutyttönä edellisen elämäni vanhemmat ja olen elänyt koko elämäni tietoisena jälleensyntymisestä ja ihmisen monista ulottuvuuksista. Menneet elämät ovat alkaneet kiinnostaa ihmisiä voimakkaasti. Olen saanut regressio-ohjaajan työssäni olla mukana huikeissa tarinoissa, joissa ihmiset ovat saaneet nähdä elämiään Egyptissä, Intiassa, pohjoismaissa ja täältä Suomessa. Tässä artikkelissa kerron lisää menneistä elämistä sekä niiden muistikuvien merkityksestä myös minun omaan henkilökohtaiseen kasvuuni ihmisenä ja valo-olentona.

Tässä hetkessä on kaikkien elämieni kerrostumat. On huikeaa herätä huomaamaan, miten hetki hetkeltä minusta kasvaa ehjempi ja kokonaisempi sielu ja henkiolento.

Edellisissä elämissäni olen ollut yhtälailla tietoinen jälleen syntymisestä. Olen omassa elämässäni noudattanut sen ajan vallitsevia käytäntöjä tietoisesti ymmärtäen elämämme jatkuvan jossain muualla kuolemamme jälkeen. Ja kuolemani ja taivaassa olon jälkeen, olen palannut jälleen ihmiseksi ihmisten joukkoon jatkamaan kesken jäänyttä tehtävääni ja palvelemaan kokonaisuutta.

Sielun kiertokulku näyttäytyy minulle jatkumona, välietappeina ja hetken huilauksina maanpäällisistä tehtävistä ja jälleen uusina matkoina ihmisyyteen. Tässä elämässä minun on sallittu muistaa elämäni syklejä ja näen selkeästi jokaisen muistamani elämän taipaleen merkityksen kasvulleni ja kehitykselleni kohti valoa.

Taivaassa minua pidetään hyvin palvelushenkisenä ja innokkaana sieluna, joka tekee kaikkensa, jotta sovitut tehtävät tulevat täällä tehdyiksi ja lupauksista pidetään kiinni. Joskus erehdyn suorittamaan elämääni ja silloin minulta suljetaan näkymät sielunsuunnitelmaani ja annetaan epätietoisuuden harhan laskeutua päälleni. Tämä luonnollisesti tuskastuttaa minua, koska tuollaisina kausina harha-askelten mahdollisuus kasvaa ja joudun todennäköisesti ponnistelemaan kaksin verroin kuin normaalisti.

Sieluni tarve saada toteuttaa tehtäväänsä on juurtunut jokaiseen soluuni. Se on sykkivä ja kuumottava energia, joka työntää paineellaan eteenpäin. Ihmisen kehossa vaikeinta on antaa ajan tapahtua omaan verkkaiseen tahtiinsa. Sisälläni on ymmärrys siitä, että maan energioissa kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan, omaan vakaaseen tapaansa. Maanpäällinen energia on kuin lasten palapeli, jonka jokainen palikka kuuluu omalle kohdalleen ja jokaisen palan asettelulle on oma määrätty hetkensä. Kokonaisuuden kannalta asiat tapahtuvat aina kaikkein parhaimman mahdollisen tuloksen saamiseksi. Minä en voi työntää peliin omaa palaani ennen kuin ympärilläni olevat palat ovat ensin aseteltu paikoilleen. Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, jota minulle ei valitettavasti ole luonnostaan tähän elämään suotu.

 

Merkityksellisiä elämiä ja väliosia

Elämä elämältä olen saanut kasvaa ja kehittyä siksi joka olen. Tässä elämässä minulla on taas mahdollisuus kehittyä pidemmälle palvellen suurta kokonaisuutta. Ne elämät, joiden kautta omaa yksilöllisyyttäni on kehitetty, eroavat täysin niistä elämistä, jolloin pääpaino on ollut kokonaisuuden kehittäminen. Yksilöllisen kehitykseni kannalta ne elämäni ovat saattaneet olla lyhyitä ja murheellisia. Noiden elämieni kautta olen saanut tutustua ihmisyyden eri puoliin ja samalla kokea hyvin erilaisia kohtaloita, joiden tuomaa oppia olen kaivannut seuraavassa elämässäni. Noissa elämissä en ole saanut mukaani tietoisuuttani siinä määrin, että olisin suorittanut yhteisöllistä tehtävääni vaan ne ovat olleet usein ”väliosia”, joita on edeltänyt ja seurannut merkityksellisemmät elämäni kokonaisuuden kannalta. Tästä syystä suorittamisen tarpeeni on ymmärrettävää, sillä tiedostan tämän elämän tarjoavan tietyt ajalliset raamit tehtäväni suorittamiselle.

Paradoksaalisesti tähän elämääni olen valinnut yhdeksi tavoitteekseni tehdä työtä ilon ja nautinnon kautta. Edellisessä elämässäni suorituksenhaluni ja palveluhenkisyyteni takia jätin oman elämäni täysin elämättä ja tästä syystä, tässä elämässä minä en saa lipsua suorittamisen puolelle. Se on vaikeaa, haastavaa ja samalla äärettömän ihanaa.

Se, että tiedostan tehtäväni, muistan menneitä elämiäni ja minun sallitaan käydä katsomassa sielunsuunnitelmaani tarkoittaa myös sitä, että uskon tässä elämässäni saavuttavani henkilökohtaisella tasolla jotain sellaista, josta olen useiden elämieni aikana haaveillut ja jota varten olen tehnyt kovasti töitä. Paine tehdä asiat oikein, ilman suorittamista on haastavaa ja samalla asettaa monet elämäni asiat uuteen valoon. Voin menestyä vain asioissa, jotka tukevat sielunsuunnitelmaani ja joista nautin sekä saan henkistä tyydytystä.

 

Vastuun ottamisen ja itsetuntemuksemme kautta voimme kasvaa ja kehittyä

Tämä tarkoittaa valtavaa itsetuntemuksen tarvetta, jonka kautta vain ja ainoastaan voin edetä elämässäni. Voin tehdä vain omannäköisiäni päätöksiä ja elää oman totuuteni mukaisesti samalla nauttien ja ilossa kasvaen. Kuulostaa kovin helpolle mutta on äärimmäisen vaikeaa. Onneksi nykypäivänä olemme saaneet käyttöömme työkaluja ja välineitä, joiden avulla voimme kehittää itsetuntemustamme ja tutustua todelliseen minäämme syvällisemmin. Erilaisten tekniikoiden avulla saamme valjastettua todelliset voimamme käyttöömme ja voimme aktivoida meissä syvällä uinuvia taitoja. Näiden tekniikoiden hallinta ja käyttöön otto vaatii meiltä luottamusta ja rohkeutta seisoa oman voimamme keskipisteessä ja kantaa todellinen vastuu kaikesta meissä ja elämässämme olevista asioista.

Vastuu on otettava kaikista elämän asioista, omista ajatuksista ja jokaisesta pienimmästäkin teosta lähtien. Jokaisen minusta tulevan asian täytyy tulla minun sisäisestä totuudestani käsin, ei mistään muualta.

Menneiden elämiemme tuntemus ei poista vastuutamme tässä hetkessä. Voimme ymmärtää noiden elettyjen elämien kautta itseämme, käsitellä asioita, jotka hidastavat kehitystämme ja ammentaa tietoa, joka auttaa tässä prosessissamme. Emme voi kuitenkaan vierittää vastuuta tämän elämän haasteista menneiden elämien piikkiin. Voimme ymmärtää tässä elämässä syvällisemmin haasteitamme, mutta vastuu kuuluu meille itsellemme. Voimme antaa anteeksi, päästää irti, oppia ja mennä eteenpäin.

 

Parantaja ja papitar

Kun katson taakseni ja näen kaikki ne eletyt elämäni, joiden pyrkimys on tehdä tätä työtä kaikkein parhaimmalla tavalla, tunnen suurta nöyryyttä. Näen tuon nuoren parantajatytön, joka tuomittiin noitana ja hän kuoli vesitestin aikana kotikylänsä jokeen, näen tuon intiaaniparantajan vihkimyksen saaneen nuoren naisen, joka suurta ylpeyttä tuntien vihkiytyi valitsemalleen tielle. Näen myös tuon yksinäisen papittaren, jonka elämästä päätti joku toinen, jolla oli valta hänen ylitseen. Tässä seison nyt minä. Kehoni muistuttaa tässä elämässä kaikkia noita kolmea naista ja ymmärrykseni myötä se muokkautuu joka hetki omanlaisekseen palvelemaan minua tässä ja nyt. Muistan jokaisen noiden naisen elämän, tunnen heidän surut ja ilot sekä näen heidän silmistään tuon saman tutun katseen, joka usein omistanikin pilkahtaa.

Menneet elämät tarjoavat meille sillan syvällisempään itsetuntemukseemme ja antavat voimaa sekä selkeyttä tähän elämäämme. Ne eivät kuitenkaan anna meille tekosyitä, joiden taakse piiloutua vastuulta, eivät korota meitä ylemmäksi tai edes takaa sitä, että olisimme oppineet jo jotain. Niiden kautta voimme kuitenkin ymmärtää maailmaamme ja itseämme sekä voimme nopeammassa syklissä käsitellä asioita ja edetä kehityksessämme.

Monen ihmisen kohdalla eletään tilinpäätösten elämää, jonka kautta heillä on mahdollisuus saattaa asioita päätökseen ja tehdä suunnan muutoksia. Tästä syystä yhä useammille ihmisille tarjotaan mahdollisuus muistaa omia menneitä elämiään, kokea niitä uudestaan ja saattaa asioita päätökseen. Asioiden syvällinen tarkasteleminen usein aloittaa meissä muutoksen, jonka kautta päästämme irti, annamme anteeksi ja vapautamme jumittunutta energiaa virtaamaan vapaammin.

Ymmärrämme samalla sen, ettei kukaan ulkopuolinen voi meille kertoa meidän omia sisäisiä totuuksiamme vaan ne täytyy kokea itse. Tämä tarkoittaa myös sitä, että joudumme näkemään itse sen vaivan, että hiljennymme kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme sekä yliminäämme. Vain hiljentymällä ja opettelemalla kuuntelemaan itse, meille avataan korkeampaa tietoa. Kukaan ulkopuolinen ei voi meille kertoa mitään sellaista, joka todella liikuttaisi ja koskettaisi meitä.

Tässä hetkessä on mahdollisuus muutokseen. Voimme joka hetki päättää tutustua itseemme syvällisemmin ja aloittaa matkan sisäiseen totuuteemme. Se on riemastuttava ja antoisa seikkailu, joka odottaa meitä kaikkia, jotka haluavat lähteä kulkemaan omaa polkuaan tietoisesta läsnäolosta nauttien. Se alkaa ymmärryksestä, että vastuu ja kaikki korkeampi tieto löytyy meistä itsestämme. Hiljenny ja kuuntele, mitä sinun menneet elämät haluavat sinulle kertoa.
 

Asta Väänänen

www.pikku-maria.com