Minätajunta on kuin pallon keskellä ajatuksiensa ympäröimä, omat ajatukset heijastuvat takaisin kuin peilistä. Toistuva saman asian ajattelu ja tunne voimistavat ajatusta.

Ajatus on kuin "olio" tai tietokoneohjelma, mikä pyrkii sokeasti toteutukseen. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin ajatuksen valtava voima, jos on mielikuva olemisesta teräshäkissä, niin siitä ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Tässä tulee myös esiin, kuinka oma mielikuva voittaa maallisetkin aistihavainnot. Henkisessä todellisuudessa ei ole ajatuksien rajoittimena aineellista kehoa eikä aistitodellisuutta.

UT:n käsitys Kristuksesta (Sanasta, Logoksesta): ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme” (Apt. 17:28). Jeesus painotti, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä. Jeesus kehotti ensimmäiseksi kokemaan Luoja-, taivasyhteyden. Ihminen on kaikenaikaa taivaassa, Luojan läsnäolossa. Oma mieli, omat ajatukset estävät kokemisen. UT:ssa, varsinkin Vuorisaarnassa Jeesus kuvasi elämäntavan, kuinka jokainen pääsee tietoiseen Luoja-, taivaskokemukseen.

Näkijällä, Suomen Teosofisen seuran perustajalla Pekka Ervastilla oli suuret henkiset kyvyt. Hän pystyi tahdonvoimallaan irtoamaan henkiseen rinnakkaistodellisuuteen ja kuvannut näin henkisiä rakenteita, vainajien kohtaloita ja on kommunikoinut samalla henkisten mestareidenkin kanssa.

Ervast korostaa, että kaikki mitä on saanut nähdä ja kokea on erityinen armonosoitus korkeampien valtojen puolelta.

Neale Walsch välittää kanavoituna tietona uudenlaisen näkökulman kuolemaan. Kuoleman hetkellä ihminen jatkaa elämistä ja tämän vuoksi monen on vaikeata uskoa kuoleman tapahtuneen. Tällöin omilla ajatuksilla luodaan välittömästi oma kokemus eli kaikki tapahtuminen syntyy aina ajatuksesta, näin ilmentymä on aikomuksen tulos sekä maallisessa että henkisessä rinnakkaistodellisuudessa.

Maallisessa elämässä on aikaviive ajatuksen ja luomisen välillä. Kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa 2" sivulla 80 Walsch jopa kanavoi, että tämä aikaviive voi erehdyttää ihmistä, sillä hän on ajatuksiensa, aikomuksiensa kautta kaiken alkusyy. Meillä on valta luoda millainen todellisuus tahansa
omilla ajatuksilla, kuten oma alatodellisuus, mikä ei ole kuitenkaan perimmäinen todellisuus.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, ettei ole sellaista paikkaa kuin helvetti kuoleman jälkeen, mutta ihminen voi ajatuksillaan luoda kokemuksen, mikä voi vaikuttaa hyvin todelliselta. Kirjassa "Tiibetiläinen kuolleiden kirja" korostetaan, kuinka kuoleman jälkeen ihminen on kuin ansassa keskellä todelta vaikuttavia mielikuviansa. Henkisissä kirjoissa tuodaan esille, että vainaja ei ota vastaan välttämättä toisenlaista informaatiota henkisten auttajien toimesta, koska omat mielikuvat voivat olla hyvin voimakkaita ja todellisilta vaikuttavia.

Henkissielullisesti nukahtaessa minätajunta irtoaa kehostaan ja siirtyy henkiseen rinnakkaistodellisuuteen. Puhutaan uni- tai astraalimaailmasta. Mieli toimii sekä maallisessa että henkisessä todellisuudessa, mutta mielen pitää painaa informaatio aivoihin, jotta se olisi käytössä maallisessa elämässä. Tietoisuuden yhtäjaksoisuudessa nukahtaminen on tietoinen siirtyminen henkiseen rinnakkaistodellisuuteen.

Kehosta irtautumiskokemuksessa tapahtuu yllättäen. Tällöin minätajunta irtoaa höyhenenkevyesti kehostaan ja tarkkailee ympäristöään henkisin silmin. Tällöin pystyy liikkumaan ajatuksen voimin ja huomaa, ettei keho ajattele vaan itse henkisielullisena olentona. Jos on tarkkaavainen, niin huomaa, kuinka katsoo itseään kuin sivulta. Silloin kirkastuu henkisissä kirjoissa oleva arvoituksellinen lause, että katselen itseäni katselemassa itseäni. Kokemus muistetaan tarkasti koko loppuelämä ja siihen liittyy yleisesti kuolemanpelon menettäminen. Kehosta irtautumiskokemus on hyvin tavallinen, ehkä kymmenet jopa sadat miljoonat ovat sen kokeneet.

Henkissielullisesti kuolema tarkoittaa "nukahtamista", missä minätajunta ei enää palaa kehoon. Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa 3", etteivät rakkaat ihmiset ole koskaan kaukana. Kanavoi sivulla 146 seuraavasti: "Pieninkin ajatus, joka liittyy "tuonpuoleiseen" oleskelevaan olentoon, tuo tämän olennon tietoisuuden saman tien luoksesi." Jatkaen, ettei yhteyden saavuttamiseen tarvita meediota, vaan rakkaus on paras "tiedonvälittäjä". Toisessa yhteydessä välittää tiedon, että jos ajattelee jotakuta maallisestikin, tämä henkilö voi kokea telepaattisen yhteyden, jos on riittävän herkkä.

Henkisissä kirjoissa tulee esiin, että kuoleman jälkeen ajatusta seuraa välittömästi kokemus. Kirjassa "Keskusteluja Jumalan kanssa 2" Walsch kanavoi seuraavasti sivulla 117 kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Tällöin voi valita yhden kolmesta vaihtoehdosta aivan niin kuin voitte tehdä nykyisessäkin elämässänne. "Voitte alistua hallitsemattomien ajatustenne luomuksille, voitte luoda kokemuksenne tietoisesti ja harkitusti tai voitte kokea kollektiivisen tietoisuuden. Tätä viimeistä vaihtoehtoa sanotaan uudelleen yhdistymiseksi tai ykseyden palaamiseksi."

Ihminen kokee hallitsemattomat ajatukset todellisuudekseen siinä määrin kuin ne ovat kollektiivista tietoisuutta voimakkaampia. Kollektiivinen tietoisuus pitäisi olla "hyväksytty, omaksuttu ja sisäistetty". Silloin ihmisestä tulee yhtä ykseyden kanssa eli rakkauden, sanoinkuvaamattoman autuuden. Tähän voi päästä hetkellisesti henkisessä kokemuksessakin, esimerkiksi meditaatiossa.

Ihminen on voinut ajatella, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tällöin nämä ajatukset tulevat todellisuudeksi eli voimakkaimmat ajatukset, mistä pidetään kiinni tulevat todellisuudeksi aivan niin kuin maallisessakin elämässä.

Kirjassaan "Kalevalan Avain" Pekka Ervast kuvaa Kalevalaan liittyvää, symbolisesti esitettyä syvällistä ikivanhaa viisautta henkimaailman rakenteista ja toiminnasta samalla painottaen, että muinainen suomalainen tietäjä, kehittynyt joogi, kristitty mystikko kohtaavat samanhenkisen todellisuuden, saman Jumaluuden elävänä todellisuutena. Kirjassaan Ervast tuo esiin, että käsitys ihmishengen kuolemattomuudesta on ikivanha käsitys pakanauskontojenkin elämässä. Näissä on yleinen käsitys vainajien henkien liikkumisesta maan päällä.

Ervast kirjoittaa kirjassaan "Tieni totuuden lähteille", että kaikissa uskonnoissa teroitetaan, että ihmisen tulisi olla kunnon ihminen tekemättä pahaa, pitäisi olla niin hyvä ja siveellinen kuin mahdollista. Tällöin valmistaa onnellisen olotilan kuoleman jälkeen. Teologiset saivartelut kammoavat kuitenkin ihmisten pyrkimyksiä.

Luterilaisuudessakin korostetaan kirkon armo-oppia. Tulee uskoa Jumalan armoon Vapahtajassa, lunastukseen ristiinnaulitsemisessa. Jos uskoo tähän oppiin, niin pelastuu. Jos ei pysty uskomaan, niin joutuu iankaikkiseen kadotukseen. Luther korostaa, että armo-oppi riittää ihmiselle ja tämän teoilla sekä ajatuksilla ei ole merkitystä. Tässä pelastuminen nähdään ulkokohtaisena tapahtumana kuin "näytelmässä". Iankaikkisella kadotuksella pelottelu ja haudassa viimeisen tuomiopäivän odottelu voi noitua ihmisen pimeisiin ajatuksiin, joista voi olla vaikeata päästä irti kuoleman jälkeen.

Ervast kirjoittaa, että on lukemattomien tutkijoiden yliaistillisia kokemuksia haudantakaisesta elämästä. Ervast kuvaa tapahtumia omakohtaisina kokemuksina, korostaen ettei kysymys ole ulkokohtaisesta havainnoimisesta, vaan koetaan tapahtumat vainajan kokemuksina. Ensimmäinen on sieluntuskien periodi, jossa ihminen oppii tuntemaan oman pahuutensa, jos sellaista on ollut. Hän kohtaa tai on kohtaavinaan niitä ihmisiä, joille on aiheuttanut kärsimystä. Toinen vaihe on edellisestä päästyä paratiisi, taivaallinen periodi. Unelmat, kaikki rakastamansa ihmiset ja elävät olennot kohdataan. Kolmannessa periodissa heittäydytään oman henkensä helmaan ja mahdollisesti suunnitellaan uutta ruumiillistusta.

Joskus vainaja on takertunut maallisuuteen ja jatkaa maallista elämää, vaikka ei ole aineellista kehoa. Jos paikalle tulee henkilö, joka välittää henkistä energiaa, niin voi tapahtua kummittelua, jopa fyysisiä ilmiöitä, henkisiä valokuvia jne. Joskus meedio voi olla yhteydessä tällaiseen vainajaan.

Puhutaan noidista, poppamiehistä, shamaaneista, tietäjistä, profeetoista jne. Noitakin voi olla valkoinen tai musta riippuen, käyttääkö taitojaan toisten auttamiseksi vai kielteisessä merkityksessä. Joillakin ihmisellä on kyky tahtonsa avulla erota aineellisesta kehosta ja tämän jälkeen liikkua ajatuksen voimalla astraalimaailmassa havainnoiden haluamassaan paikassa. Eräänä esimerkkinä Raamatussakin löytyy kohta, jossa Aramin kuningas ihmettelee, kuinka israelilaiset tietävät aina hänen sotajoukkonsa paikan. Eräs hänen palvelijoistaan sanoi, että Jumalan mies, Elia, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi.

Pekka Ervast korostaa kirjoissaan, että kuoleman jälkeen on helpohkoa havaita jonkin aikaa kuollut eetterikehossa. Bill ja Judy Guggenheimin kirjassa "Koskettava kokemus" (Tammi, 2011) on käsitelty laajan aineiston pohjalta läheisten kontakteja kuoleman jälkeen. Kirjassa käsitellään vain edesmenneiden spontaaneja yhteydenottoja. Kirjan mukaan raportoidut kuvaukset ovat hyvinkin samanlaisia riippumatta, onko ne koettu täysin hereillä, valvetilan rajamailla tai täydessä unessa. Kirjan mukaan 42% Amerikan aikuisväestöstä uskoo olleensa yhteydessä kuolleen henkilön kanssa, leskistä jopa 67%.

Ilmiöt eli vainajan jonkin erityispiirteen havaitseminen on kokijalle erityisen koskettavaa, esimerkiksi vainajan rakkaan esineen liikkuminen paikasta toiseen, tyypillisen hajuveden haistaminen tai kosketuksen kokeminen jne. Joskus voi kuulla puhelimen soivan, ja siellä puhuukin edesmennyt. Tapahtuma on telepaattinen. Ihmisen ajatus on valtavan voimakas. On kuitenkin vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita.

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com