Maaliskuun Ultra-lehdessä on suurartikkeli Orvo Raippamaasta ja hänen ajattelustaan. Kirjan Tiettömällä tiellä johdannossa olen kertonut Orvon vaimosta Hannelesta, jonka kanssa Orvo eli arkeaan neljä vuosikymmentä. Tämä teksti on siihen täydennystä.
 

Hannele oli dramaattinen persoona. Hän oli kaikessa aina täydellä tunteella mukana, olemuksellaan ilmapiirin täyttäen, aidosti ja tahtomattaankin räväkkänä keskushenkilönä. Hänen valtavan suuret silmälasinsa antoivat hänen hallitsevuudelleen oman ulkoisen silauksensa kuten hänen äänensäkin. Minun pienenpieniä pyöreitä rillejäni hän vihasi, ja kerran taas tullessani heille kylään hän oven minulle avattuaan huudahti niin että porraskäytävä kaikui "Vieläkö sinulla on päässäis nuo hiirenpillut!" Toinen käytävässä kaikunut huudahdus ovenraosta heille tullessani oli "Pelastaja!" kun hänelle määräämäni Edgar Caycen kuvaama risiiniöljyhaude oli välittömästi poistanut hänen kuukausikaupalla jatkuneet vatsakipunsa, johon lääkärit eivät olleet löytäneet parannusta. Orvon hautajaisten kahvitilaisuudessa hänen äänensä kaikui juhlahuoneiston toisesta päästä monen pöydän takaa, jotta "Voitto Viro sanoi että 'maasta olet sinä tullut' mutta ei Orvo tullut maasta, Orvo tuli taivaasta!"

Ei sinänsä ihme, että Orvo luonnehti häntä - tietysti Orvomaisella lämmöllä ja huumorilla itsekeskeisyyden huipentumaksi, mutta ei tippaakaan itsekkääksi "ja sen takia mie hänet nain". Rajansa kuitenkin kaikella, ja niinpä Orvo huokasi hänestä minulle kerran jotta "mie en aina jaksais olla sille playboyna". Mahtavimman rakkaudenjulistuksen Orvolle kuulin Hannelelta eräänä yönä kello kolmen tienoilla ihmetellessäni kuinka hän jaksaa jo aina viideltä nousta töihin näiden viiden-kuuden tunnin pituisten keskustelujen jälkeen, jolloin ensimmäinen väsähtänyt olin aina minä, ei koskaan nämä kaksi vanhaa ihmistä. Hannele katsoi minuun miltei närkästyneenä ja hönkäisi Orvosta jotta "kuinka mie voisin mennä noin ihastuttavan miehen viereltä nukkumaan!", johon Orvo yövalvomisistaan: "Silloin mie vasta oikein puhkeen kukkaan kun materialistit nukkuu!"

Äänite Orvon, hänen ja minun keskustelustamme 1970-luvun alussa löytyy netistä Orvon sivuilta http://siivola.org/orvo/  Keskustelu on filosofisesti mielenkiintoinen, paikoin hervoton sekä antaa Orvon ja Hannelen äänten kautta elävän kuvan heistä. Siinä kuulee myös Orvon toistuvan hermostumisen Hannelen jatkuvasta sotkeutumisesta Orvon puheeseen. Puhuessaan ihmisen monadista (Minuus, "Jumalan siru" ihmisessä, ihminen yksikkönä jumaluudessa (vrt. Leibniz)) Orvo taas kerran ärsyyntyi Hannelen kovaääniseen häirintään: "Nyt sinulle kyllä ääni kuuluu mutta ei kuulu silloin kun sinä huudat omia hömpötyksiäsi", johon Hannele välittömänä vastavetona puolustautui: "Älä riitele mun kanssa! Mä olen monadi kanssa!" Se puolustus on jäänyt vaimolleni ja minulle pysyvään käyttöön läpi vuosikymmenien toistemme puutteita kritisoidessamme.

Orvo meni Hannelen kanssa naimisiin 30-vuotiaana, mutta jo kymmenvuotiaana hän oli saanut vihiä tulevasta vaimostaan nähdessään unessaan sisarensa ompelevan lakanoita ja samalla taivaan sineen piirtyvät kultaiset koruommeltyylitellyt kirjaimet H R. Vasta vuonna 1938 hän näki taiteilijan vaimolleen piirtämän lakanamonogrammin H.R., joka oli täsmälleen samannäköinen kuin hänen 21 vuotta aiemmin näkemänsä unikirjaimet.

Ote Orvon päiväkirjasta kertoo hänen muuttaneen sukunimensä Rapasesta Raippamaaksi tuona samaisena vuonna, naimisiinmenonsa aikoihin. Tämä nimenmuutos johtui Hannelesta, joka oli sanonut Orvolle, että hän ei sitten tahdo olla mikään Rapaska. Niinpä Orvo muutti sukunimensä sellaiseksi, että hän pystyi signeeraamaan taulujaan uudelleen niin että Raippamaa-nimen alta ei nähnyt Rapanen-nimeä, jollei läheltä tarkasti katsonut.

Päiväkirja välittää vielä nuoren kolmikymppisen rakastuneen tunteita. Tapasin Orvon vasta kun hän oli jo kaksi kertaa vanhempi; kuusissakymmenissä. Yhteistä taivalta heillä riitti vielä vuosikymmen ennen Orvon kuolemaa. Lapsia he eivät yhteisestä päätöksestään "tähän tämmöiseen maailmaan" halunneet hankkia, eikä Orvo itsekään taida täällä maan päällä enää näyttäytyä: "Tänne mie en kuoltuani tule enää kummittelemaan!"

Hannele eli vielä seitsemäntoista vuotta Orvon kuoleman jälkeen. Viimeiset vuodet pyyhkivät hänen rakkaan Orvonsa pois hänen muististaan. Heidät kummatkin tapaa vielä Hietaniemen hautausmaan uudella puolella, korttelissa 21, linjassa 17, lähekkäin, saman kiven juurella.

 

Kesän 2014 Ultrapäivillä 5. heinäkuuta klo 21 järjestetään paneeli Orvo Raippamaasta. Mukana mm. Markku Siivola ja Tapani Koivula.

 
  Kirjan Tiettömällä tiellä johdanto on luettavissa osoitteessa http://siivola.org/orvo/.

  Kirjaa on saatavana Ultrapuodista