Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Jokainen näkee maailman
ajatuksiensa, mielikuviensa mukaisena. Valittu näkökulma on
keskeinen. Oma näkökulma muuttaa koko elämän.
Ihminen on
ajatuksiensa ympäröimä kuin pallon keskellä. Kielteiset ajatukset
heijastuvat omaan hyvinvointiin, läheisiin, työympäristöön. Tällöin
ihminen voi muuttua huomaamattaan enemmän tai vähemmän "pimeyden,
kielteisyyden majakaksi". Sydämen kyllyydestä ihminen puhuu ja toimii.
Jos on täynnä kielteisyyttä, niin on vaikeata huomata elämän
positiivisia, rakkaudellisia asioita.
Elämässä on
läsnä kaikenaikaa myös elämää auttavat, rakentavat voimat, Luojan
rakkaudellinen läsnäolo. Pitäisi nähdä elämä parhain päin eikä
takertua "rikkaruohoihin", eli ihmisen katse voi olla suuntautuneena
Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon tai elämän kielteisiin asioihin.
Luojayhteys
Luojan voi
eristää elämästään takertumalla aineellisuuteen ja maallisiin
mielipiteisiin, sananmukaisesti unohtamalla ja torjumalla Tämä
mielestään.
Mutta elävän,
todellisen Luojayhteyden voi luoda myös oman mielen kautta. Rakkaus on
jumalallinen ominaisuus, mikä yhdistää rakkauden kohteeseen. On
energisoiva, luovuutta ja tietoisuutta lisäävä voima. Olisi tärkeätä
ottaa Luoja mukaan elämäänsä ja antaa Sielun rakkaudellisuuden,
korkeamman ihmisyyden ilmentyä itsensä kautta, esimerkiksi auttamalla
muita, viljelemällä myönteisiä ja kiitollisia ajatuksia, vastaamalla
hymyyn, käyttämällä kauniita rohkaisevia sanoja, rukoilemalla,
meditoimalla, keskittymällä hetkeksi luonnon kauneuteen, musiikkiin,
ikoniin jne.
Elämää voi
elää ulkokohtaisesti kuin katselisi elokuvaa, mutta aina hetkeksi
keskittymällä elämä muuttuu syvälliseksi, kokemukselliseksi
tapahtumaksi. Ajatteleminen on aina maallisen mielen tapahtuma. Ei voi
kokea, jos ajattelee. Ajatukseen liittyy tunne ja tunteeseen
mielikuva. Kun ihminen keskittyy hetkeksi johonkin, niin sisäisesti
tapahtuu myös vastakaiku. Tätä ihmisyyteen liittyvää herkkyyttä
pitäisi kehittää. Kun katsoo kukkaa tai taideteosta, niin sen voi
tehdä vain ulkokohtaisesti, mutta siihen voi myös hetkeksi keskittyä.
Kaikella on oma viestinsä. Esimerkiksi ikoni on ulkokohtainen
taideteos, mutta siihen sisältyy myös syvällinen sanoma, joka kumpuaa
sielun syvyydestä siihen keskittymällä.
Henkisen
todellisuuden olemassaolon paljastuminen, oma Luojayhteys, on
ihmisyyteen liittyvä syntymälahja, joka tulee esiin automaattisesti
elämällä sielullisesti, sopusoinnussa Itsensä kanssa. Tämä
syntymälahja on piilevä. Ihmisen itsensä pitää aktivoida tämä.
Henkissielullisesti ajatus on valtavan voimakas. Tämä tulee hyvin
esiin hypnoosikokeissa. On vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksien
vastaisia asioita. Syntymällä ihmiseksi on tapahtumaketjussa, missä
taivas-, Luojayhteys pitäisi kokea. Mitä ei ole tiedostanut, niin sitä
ei ole omassa todellisuudessa. Mikä on arvokkainta ja lähinnä, jää
tässäkin asiassa helposti huomaamatta.
Jokainen
kokee hetkittäin Luojansa kosketuksen aavistuksena korkeamman
läsnäolosta, rakkaudellisena tunteena, miellyttävinä kehon
värähtelyinä, mielikuvana, oivalluksena, henkisinä virikkeinä,
suoranaisena henkisenä kokemuksena jne. Tapahtumat mihin liittyy iloa,
hyväntahtoisuutta, elämän auttamista, rakkaudellisuutta, missä on
jumalallisen innoituksen ilmenemismuotoja, kuten ikoneissa ja
musiikissa, niin nämä auttavat erityisesti kokemaan rakkaudellisia
värähtelyjä ja tähän liittyvää korkeaa tietoisuutta. Mitä enemmän
kiinnittää huomiota Luojaansa, niin sitä todellisemmaksi Tämä tulee.
Joka kerran kun ottaa Luojansa huomioon tai ajattelee Tätä, niin
yhteys paranee.
Synesteetikot
Professori
Igor Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin
tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa
kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on
Reznikoffin mukaan kosketus hengen maailmaan. Ensinnäkin on sydämen
seutu, mutta ei anatomisessa mielessä. Sydämen seutu on yhteydessä
tunteeseen ja vatsaan, rohkeuteen, rakkauteen ja itsensä uhraamiseen.
(Vertauskuvana tämä ei ole sattumanvaraista. Kaikki rakastavaiset
tietävät, että sydämessä tapahtuu jotakin.) Toiseksi on kurkku jossa
on hengityksen ja puheen sija.
Kurkku on
myös hengellisen elämän kannalta keskeinen paikka. Hengellinen, henki,
hengittää – näillä sanoilla on sukulaisuus. Ikoneissa korostetaan
päälakea sädekehällä. Päälakea voidaan pitää sielun ja tietoisuuden
puhtaampana asuinsijana. Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu
auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa. (Igor
Reznikoffin musiikkia ja mielipiteitä on laajemmin käsitelty
Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni", joka on pro
gradu-työ Sibelius Akatemiassa.)
Reznikoffin
mukaan primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä,
koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän
maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja
myös kristillisessä perinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun
matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi
matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona
sielun matkalla.
Vaikka
ihminen ei tiedostaisi asiaa, niin värillä, äänellä, tunteella,
hajulla, mielikuvalla on läheinen yhteys. On hyvin keskeistä,
minkälaisien värien, äänien, hajujen, mielikuvien ympäristössä on.
Synesteetikolla on kyky havaita yhden aistin ärsyke toisessakin
aistissa, joskus useammassa. Esimerkiksi värit ilmentävät kehon
tuntemuksia, mutta myös sanoja, numeroita, kirjaimia, säveliä. Tällöin
voi nähdä ääniä, musiikkia väreinä, joskus päinvastoin. Synestesiasta
tulee myös sanontoja kuten punaisesta vaatteesta, "kirkuvan punainen".
Idols voittaja Diandra Flores kuvasi Seurassa tätä kykyään
seuraavasti: "Sanat eivät ole tasaisen värisiä, vaan tavallaan kuin
taideteoksia. Niissä eri sävyiset kirjaimet sekoittuvat toisiinsa kuin
vesivärit." Lapsena Didi kuvasi sairauden oranssina olona.
Keskittymällä
hetkeksi koskettavaan ikoniin luodaan henkinen, rakkaudellinen yhteys
henkiseen todellisuuteen. On helpompaa keskittyä johonkin, missä on
rakkaudellinen muoto kuin täysin abstraktiseen, muotoa vailla olevaan,
äärettömän suureen. Kun puhutaan Luojasta, niin tässä yhteydessä tulee
esiin kolminaisuus, Isä, Poika, Äiti tai Pyhä Henki eli kolminaisuus
on Jumalan kolme ilmenemismuotoa.
Ikonin voima
Kristillisessä elämässä koti-ikoni on ollut vuosisatoja tärkeä
sadoille miljoonille ihmisille.
Vaikka
ihminen ei yleensä kiinnitä huomiota, niin jokainen ajatuksillaan ja
tunteillaan magnetisoi ympäristönsä. Esimerkiksi jos kotona on
koti-ikoni hartauspaikkana, niin tähän liittyy myönteisiä,
rakkaudellisia ja siunauksellisia ajatuksia, tunteita paikanpäällä
sekä kollektiivisesti. Kun miljoonat ihmiset rukoilevat Marian ikonin
edessä, niin tästä on mahdollista saada lisäenergiaa omaan
hartaustapahtumaan. Jokainen hartaustapahtuma lähentää ihmistä
Luojaan. Koti-ikoni mahdollistaa henkisesti tärkeän pitkäjänteisyyden.
Inhimillisessä elämässä ihminen hetki hetkeltä lähestyy tai etääntyy
Luojastaan. Mikään ei pysy paikoillaan.
Elämän
mystisessä puolessa pitäisi ottaa Luoja huomioon ja elää yhdessä Tämän
kanssa. Raamatunkin mukaan Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.
Aina
ajatellessa Jumalaa tämä yhteys vahvistuu ja samalla tietoisuus
nousee. Koko elämän voi muuttaa Luojaläheiseksi meditaatioksi. Olisi
hyvä nähdä elämä Luojan ilmenemisenä, elämän ihmeenä. Tällöin kivipöly
ja vesi muuttuvat sananmukaisesti eläviksi muodoiksi. Olisi tärkeätä
huomioida ja keskittyä hetkeksi elämän pieniin herkkiin,
hienovaraisiin tapahtumiin, kuten linnun lauluun, luonnon kauneuteen,
lapsen hymyyn, kirjan ajatuksiin jne. Herkkyyden kasvaessa myös
tiedostaminen lisääntyy. Tätä auttaisi suuresti, jos olisi hetkessä
läsnäoleva ja tarkkaavainen eli elämä pitäisi muuttaa
ulkokohtaisuudesta, omien ajatuksien umpiosta sisäiseksi kokemiseksi.
On eri asia kokea Luojan rakkaus kuin puhua siitä.
Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com